Pohjanmaata ja muuta

Edellisenä viikonloppuna olin Etelä-Pohjanmaalla perhekäynnillä. Sinne Porin kautta, pitkin Satakunnan ja sitten ruotsinkielisen Etelä-Pohjanmaan länsirannikkoa. Kesä oli alkanut edellisen viikon perjantaina, siis 14. toukokuuta. Lehdet puhkesivat puihin parissa päivässä ja viimeisetkin muuttolinnut saapuivat.

Pääkohde oli Kaskinen, jossa sielläkin jo satakielet, punavarpuset, pensaskertut ja tervapääskyt olivat kaikkialla äänessä. Kaskinen uinui alkavia kesäpäiviä puutalojensa välisissä puutarhoissa ja Pohjanlahden saaristoidyllissä. Vähän etelämpänä hieman suurempi Kristiinankaupunki samoin. Pohjanmaan rannikon pienet puutalokaupungit ovat jälkipolvien onneksi välttäneet rannikon suurimpien satamien voimakkaan kasvun ja suomenkielisillä alueilla toisen maailmansodan jälkeiset vuosikymmenet riehuneen tuhovimman, jossa raiskattiin ja proletarisoitiin suurin osa Suomen muista taajamista betonisilla ja myöhemmin lasimuovisilla kauhistuksilla.

Kaskistensalmen rannoilla lapintiirat ruokkivat valittuja parejaan. Kyseinen lintu lentää joka kevät arktisille alueille pesimään maailman toisesta äärestä Antarktiksen vesiltä, ja sitten taas syksyllä suuntaa maailman valtamerten halki takaisin etelämerille, tehden siten muuttomatkojen maailmanennätyksen. Luotsiaseman tuollapuolen, jossa on käkkäräisten saaristomäntyjen ja katajien peittämä kallioinen niemi ja salmen toisella puolen Sälgrundin majakka, haahkat huhuilivat luotojen edustalla.

Takaisin palattiin sisämaareittiä suomenkielisen Etelä-Pohjanmaan, pohjoisen Satakunnan ja Pirkanmaan halki. Lappväärtissä nähtiin matkalla turkinkyyhky, mutta matkan varsinaisen kohokohdan muodosti yksi Kankaanpään ja Lavian välillä sijaitsevista matalista kosteikkojärvistä. Järvelle ja sitä ympäröiville pelloille oli kerääntynyt suuri määrä laulujoutsenia. Joukosta löytyi myös yksi pikkujoutsen, joka tuli valokuvatuksikin. Näitä Siperian vieraita toki menee Suomen läpi laulujoutsenten joukossa joka vuosi, mutta tämä oli sittenkin ensimmäinen kerta, kun näin lajin kotimaassa Suomessa.

Viime viikot ovat muuten olleet erityisen stressaavia, kun olen valmistellut sekä artikkeleita että esitelmiä useampia hyvin lyhyillä varoitusajoilla - ja kaikki täysin toisiinsa liittymättömistä aiheista. Töissä on ollut tavaton kiire ja vallinnut tavanomainen kiittämättömyys. Parhaimman kiitoksen saa yleensä jos ei tee mitään, mutta jos tekee töitään liian hyvin ja perusteellisesti, tulee aina vain jupinaa ja supinaa, että se-ja-se luulee varmaan olevansa jotain. Mikä olisikaan Suomessa pahempi rikos?

Tänään kävin Laajalahdella, jossa lauloivat melkein kaikki kevään viimeiset saapujat punavarpusia, ryti- ja rastaskerttusia myöten. Ei vielä kultarintaa eikä viitakerttusta, vaikka niitäkin on kuuleman mukaan jo edellisviikkoina nähty. Sen sijaan lietteillä kipitteli tyllien ja suosirrien joukossa jänkäsirriäinen, tuo Lapin nevojen piilotteleva pikkukahlaaja.

Vappu

Olin vappuaattona hyvin passiivinen. Pariinkin otteeseen lupailin, että ehkä liityn yhteen ja toiseen porukkaan, mutta se jäi aina tekemättä. Vappupäivänä sentään liityin seurueeseen belgialaisten oluiden pariin.

Vappulounasta söin eräässä vakioravintolassani. Sinne oli kokoontunut kokonainen pöytäkunta aitoja kommunisteja. Osalla oli risuparrat, toisilla maolakkeja ja punatähdin, sirpein ja vasaroin varustettuja paitoja. Toveriseurue oli tietysti hyvin humalassa ja huuteli pöydästä proletaarisia tervehdyksiään muille asiakkaille. He halusivat ravintolan kurdilaisen henkilökunnan juomaan kanssaan maljoja. Nämä olivat kiusaantuneita ja yrittivät selittää voivansa ottaa vain vettä. Sitten seurueen pääpunikki julisti maljan työväen kansainväliselle solidaarisuudelle, minkä jälkeen päästivät he sitten lopulta yksityisyrittäjä-kurdin takaisin rehellisen työnsä ääreen.

Hakaniemen torilla ja radiossa jotkut näyttivät kovasti haluavan takaisin Neuvostoliittoa. On surullista, että demokraattisessa valtiossa meillä on niinkin paljon ihmisiä, jotka haluaisivat palauttaa valtaan ainakin sata miljoonaa ihmistä murhanneen, kokonaisia kansoja hävittäneen valtakunnan ja sen totalitäärisen järjestelmän. He haluaisivat uusien sukupolvien kasvavan tehtaiden ja betonin harmauteen, jossa yksikään päivä ei koita vapaana eikä toivoa paremmasta näy, vain punainen painajaisuni. Tunnen vieläkin surua niiden sukupolvien vuoksi, jotka ehtivät kuolla näkemättä kuinka tuo savijalkainen hirviö romahti omaan sotakiihkoiseen uhoonsa.

Poliisin mukaan vappu oli rauhallinen: Helsingissä tapahtui vain 30 pahoinpitelyä ja 40 henkilöä piti viedä poliisin säilöön.

Sunnuntaina kävin jälleen tarkistamassa kevään etenemisen Laajalahdella. Nyt metsiin oli jo saapunut lukuisia hyönteissyöjälintuja, joita viime viikonloppuna ei vielä ollut: pajulintuja ja kirjosieppoja oli jo paljon, sirittäjiäkin kuului. Haarapääskyjä ja räystäspääskyjä muutti parvittain. Kahlaajaosastolla uusina olivat saapuneet suokukot koreissa kauluksissaan, ensimmäiset lirot ja mustaviklot. Näin kuovin kylpevän ja valkoposkihanhien saapuvan parvina auringon painuessa matalalle.