Kirjat

torstai 28. helmikuuta 2013

Asioiden suhteista

Aloitetaanpa Helsingistä, jossa olin tiistaiaamupäivään saakka. Tosin useamman päivän päähän ulottuvien tapahtumien muistaminen alkaa näin vanhoilla päivillä jo tuottaa vaikeuksia. Vanhat päivät on toki kuvaannollinen metafora, joka viittaa siihen, että olen viime kuukausina vanhentunut henkisesti vuosilla.

Maanantaina söin lounaaksi lohta - sen muistan. Ja suuren osan iltaa vietin Kaislassa, ensin yhden, sitten toisen, kolmannen ja neljännen ystävän kanssa. Vierailuni Suomeen oli vain viikon mittainen ja siitäkin ajasta vain illat ja viikonloppu vapaata, joten saan olla iloinen siitäkin vähästä, mitä kunkin tärkeän ystävän tai kontaktin kanssa sain viettää.

Tiistaina lensin Istanbuliin. Kone oli tupaten täysi ja tapasin siellä tuttuja matkalla kuka minnekin, jatkamassa Istanbulista samana tai seuraavana päivänä Antalyaan, Tbilisiin, Tel Aviviin... Turkish Airlines on nykyään kätevin ja laadukkain yhteys Suomesta laajalle alueelle, joka ulottuu itäiseltä Välimereltä Kaukasiaan, Lähi-itään, Itä-Afrikkaan ja Keski-Aasiaan. Istanbul on toki myös itsessään tärkeä nousevana alueellisena keskuksena, parinkymmenen miljoonan ihmisen mikrokosmoksena. En ole yllättynyt siitä, että Istanbulin-koneissa näkyy yhä enemmän suomalaisia kauppamiehiä.

Istanbulissa kävin lounaalla Babel Caféssa, jonne jouduin ruuhkien ja yhteistyöhaluttoman taksikuskin vuoksi matkustamaan monimutkaisesti Beyazitista sporalla Tophaneen ja sieltä taksilla saksalaiselle sairaalalle. Vanhankaupungin puolella olevilla hotelleilla on taipumus imagosyistä ilmoittaa osoitteensa Sultanahmetiin, mutta taksikuskin mielestä oli kohtuutonta, että kun paikka oli lähempänä Beyazitia, osoitteeksi ilmoitettiin Sultanahmet. Asia meni jotenkin yli hänen hermojensa. Toiset viimeaikaiset taksikuskini olivat paljon mukavampia. Sitäpaitsi puheliailta taksikuskeilta kuulee kaikenlaista kiinnostavaa elämänmenosta.

Esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentoasemalta keskustaan ottamani taksin kuljettaja kertoili pitkästi seikkailuistaan ympäri Venäjää, Kiinaa ja Mongoliaa. Hänen pietarilaissyntyinen vaimonsa toimii ulkomaankaupan alalla. Paluumatkalla Helsingistä lentokentälle taksikuski puolestaan fanitti kovasti Turkkia ja kertoi eläköityneen isänsä muuttaneen pysyvästi Alanyan seudulle Turkin rannikolle. Ilmasto ja sosiaalinen ilmapiiri ovat kaikkialla parempia kuin Suomessa, kuljettaja manasi, mutta Turkissa erityisesti. Cihangiristä ottamani taksi Atatürk-kentälle puhui saksaa ja oli asunut neljätoista vuotta Stuttgartissa. Edellisen Istanbulin-matkani kuski Cihangiristä kentälle oli puolestaan kotoisin Mardinin läheltä kristitystä kylästä ja puhui arabiaa. Stuttgartilainen ihmetteli kentälle käännyttäessä, ovatko kaikki suomalaiset yhtä hiljaisia kuin minä. Kun tietäisikin! Mutta minä nyt satuin vain olemaan väsynyt ja valmiiksi vittuuntunut palaamisestani toimistoon.

Tiistai-iltana söin illallista yhdessä Nevizaden kalaravintoloista. Mustekalaa, kalmaria ja katkarapuja eri muodoissa, juomaksi Bazbuğin valkoviiniä ja rakia. Illallistin kolmen suomalaisen ja yhden libanonilaisen kanssa. Eilen illalla saapuessani Kabuliin olin rättiväsynyt sekä henkisesti että fyysisesti. Palohälytin piipitti asunnossani patterin loppumista, viemäri löyhkäsi mutta lämpötila oli sentään plussan puolella. Koko Kabul on lumen peitossa, vaikka kevään lähestyminen näkyykin pidempänä päivänä ja sen aikana auringon paisteena.

Tänään bongasin Ulkopolitistin mainiosta blogista Britti-imperiumia käsittelevän kirjoituksen, josta kolahti erityisesti seuraava kohta (korjasin pari kirjoitusvirhettä):
John Darwinin teoksen luettuaan ymmärtää miksi niin moni lukee historiallisia narratiiveja – toisin kuin IR-teorioita – vapaa-ajallaan. Kertomalla tutun tarinan erilaisesta näkökulmasta historioitsija voi parhaassa tapauksessa auttaa lukijaansa kyseenalaistamaan nykyhetken itsestäänselvyyksiä; kuten tässä tapauksessa sen, että maailma koostuu ja on koostunut valtioista. Kuten esimerkiksi kurdit, tiibetiläiset ja tšetšeenit hyvin tietävät.
Toivoisin tosiaan, että useammat ihmiset - varsinkin koulutetut ja akateemiset - vaivautuisivat lukemaan enemmän tosiasioista eli historiasta, eivätkä tuhlaisi kaikkea aikaansa epämääräisiin mutuiluihin, kuten IR-teorioihin ja henkilöstöresurssien johtamisen oppaisiin.

Maailman ymmärtäminen nimittäin vääjäämättä laajentaa ymmärtäjiensä tajuntaa oman emotionaalisen olon ulkopuolelle, auttaen myös käsittelemään tuota ulkomaailmaa paljon paremmin kuin mielen ollessa pelkästään omien hyllyvien ja aaltoilevien tunnetilojen ohjaama denialismin ja projektioiden leikkikenttä. Maailman ymmärtäminen myös auttaa asettamaan itsestäänselvyyksinä pidettyjä asioita oikeisiin mitta- ja muihin suhteisiinsa, kenties jopa ymmärtämään omaksuttujen kategorioiden ulkopuolelle jääviä ilmiöitä.

maanantai 25. helmikuuta 2013

Kallio ei pettänyt

Tänään 24. helmikuuta oli Viron itsenäisyyspäivä, joskin vakavamielisimmät aloittivat sen viettämisen jo eilen 23. helmikuuta, Pärnussa annetun ensimmäisen julistuksen vuosipäivänä. Tallinnassa itsenäisyys ehdittiin julistaa vasta seuraavana päivänä.

Kalevankadun Villissä Wäinössä konsertoivat etelänaapurimme itsenäisyyden kunniaksi Untsakad, joten tokihan sinne piti mennä. Öö pime soitettiin jo kolmantena kappaleena. Suomalaisiakin folkklassikoita soitettiin, kuten Eldankajärven jää ja Njet Molotov. Tupa oli tupaten täysi, arviolta puolet asiakaskunnasta Helsingissä asuvia virolaisia ja toinen puoli suomalaisia Viron ystäviä.

Ostin 25 eurolla Untsakaiden neljä levyä, joita kelpaa nyt sitten kuunnella Kabulissa aina silloin, kun sähkövirta riittää mankkani pyörittämiseen. Sinne mukaan siirtämässäni suppeassa musiikkikokoelmassa, joka tuli valikoiduksi kiireessä satunnaisotoksella, oli entuudestaan mukana Kuldse Trion juomalauluja ja Tõnis Mäen Koit.

Tapasin myöhään illalla Teatterissa kuvankauniin nuoren yrittäjättären, jolta ei puutu uskallusta, sillä on lähtenyt mukaan Irakin rakennusbisnekseen. Tänä aamuna kävin erittäin nuorella iällä kustantajaksi ryhtyneen kaverin kanssa brunssilla ja blineillä Kappelissa.

Päivällä pyörin Kruununhaassa etsimässä turhaan auki olevaa kahvilaa, sitten kahvilla ja oluella pettämättömässä Kalliossa, jossa myös harjoitin kirjastoni lainaamotoimintaa, tällä kertaa Libanon-aiheista. Illalla osallistuin yhtiökumppanini illallisille sekä pääsin ensi kertaa näkemään perustamansa pienen toimiston. Ajatella, että noista vaatimattomista tiloista alkaa jälleen yksi maailmanvalloitus. Taisimme myös puhua pitkällisesti Shakespearen tuotannosta ja tarinoidensa alkuperistä. Yö oli palatessani pimeä.

lauantai 23. helmikuuta 2013

Helmikuisessa Helsingissä

Helmikuinen Helsinki tervehti minua äkillisellä työmatkallani Dubain ja Istanbulin kautta koto-Suomemme pääkaupunkiin. Maa on lumen peitossa, on pakkasta, katujen liukastuksen estoon käytetty kivimurska takertuu kenkien pohjiin, mutta aurinkokin on ajoittain pilkahtanut taivaalta.

Viimeisinä iltoinani Kabulissa satelliittitelevisiosta tuli kaksi elokuvaa, jotka sopivat erinomaisesti omaan tilanteeseeni. Ensimmäinen niistä oli Harry Potter ja Feeniksin veljeskunta, jossa Potterin kimppuun käy kaksi kauhistuttavaa kummitusta ja hän puolustautuu niitä vastaan taikatempulla, mutta joutuu sitten oikeuteen, jossa häntä syytetään puolustautumisestansa kuolevaisen läsnäollessa. Elokuvan hahmo Dolores Umbridge muistuttaa erehdyttävästi erästä korkeassa asemassa olevaa työtoveriani. Toinen tunnelmaan sopiva elokuva oli Jason Bourne -sarjan ensimmäinen osa.

Suomessa erehdyin avaamaan television ja totesin, että jok'ikiseltä kanavalta tuli silkkaa paskaa. Kulttuuri on vajonnut käsittämättömään alennustilaan. Muutoin vanhassa kotikaupungissa on ollut hauskaa kävellä kaduilla, tuntemattomana ja vapaana miehenä. Tosin täällä on kylmä ja talvivaatetukseni on puutteellista. Minua huvitti myös syödä hyvin italialaisessa ravintolassa ja juoda suomalaista olutta.

Kävin kirjakaupoissa ja löysin kolmen vasemmistolaisen kirjoittaman Äärioikeisto Suomessa -kirjan, joka näyttää olevan yllättävän objektiivinen ja hyvin lähteistetty. Äärioikeisto teki kirjoittajille suuren palveluksen hyökkäämällä kirjaa vastaan massiivisella defenssireaktiolla ennen kuin kukaan oli sitä ehtinyt edes lukea. Puhumattakaan siitä kolmen natsin hyökkäyksestä kirjan esittelytilaisuuteen Jyväskylän kirjastossa. Niinpä Akateemisesta kirja oli loppuunmyyty, Suomalaisesta kirjakaupasta onnistuin sen saamaan.

Muita erinomaisen kiinnostavia löytöjäni olivat Hannu Rajaniemen Fraktaaliruhtinas, jatko-osa ylistetylle Kvanttivarkaalle, sekä Anna-Leena Siikalan fantastisen kiehtova teos Itämerensuomalaisten mytologiasta. Sen alkua tavatessani minua elähdytti myös, että Siikala on käyttänyt myyttisyyden määrittämisessä muiden muassa Mircea Eliadea.

Eilen illalla olin juomassa Helsingissä omistamassani turvatalossa. Hienoa, että vuokralaiseni on pitänyt yllä asunnossa sijaitsevan kirjastoni hyödyntämistä suuren tietoisuuden kasvattamiseksi ja turvatalon henkeä, joka vaatii oikeamielisten ihmisten ajatusenergian emittoitumista jugendtalon paksuihin seiniin, kirjahyllyihin, ulkomaailman katseilta suojaaviin verhoihin ja kalusteisiin. Ikävä kyllä tänä viikonloppuna, jona satuin olemaan Helsingissä, moni ystävistäni oli Tampereella, Oulussa, Tukholmassa ja muualla.

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Valkeuden paluu

Vesikelien jälkeen lumipeite palasi Kabuliin. Viikonloppuna lunta tuli taivaalta solkenaan, muuttaen maiseman suomalaiseksi. Pääkaupunkia pohjoisiin maakuntiin yhdistävä Salangin tunneli oli tukossa pitkään. Näin pihamainojen piehtaroivan lumessa.

Huoneeni solkenaan vuotanut katto on korjattu ja toistaiseksi taas pitänyt. Veto sammuttaa silloin tällöin polttoöljykamiinan ja tuottaa asunnon täydeltä bensankäryä. Mikroaaltouuni ja leivänpaahdin eivät toimi ilman generaattoria, koska sähkövirta on liian heikko.

Hiljattainen terroristiepäiltyjen pidätys Taimanin kaupunginosassa sijaitsevassa hotellissa sai seurakseen pari päivää jatkuneen Googlen palvelujen blokkauksen, mutta eilen onnistuin lataamaan Istanbulin kuvat nettialbumeihini, joten ne, joilla pääsy on, voivat sieltä nyt katsella. Video- ja audiomateriaalin käyttö netistä ei näillä linjoilla onnistu.

Olen lukenut uutisia muualta maailmasta. Hizbullahia epäillään Burgasin terrori-iskusta israelilaisia turisteja vastaan Bulgariassa, äärivasemmistolaista DHKP/C:tä puolestaan Ankaran iskusta Yhdysvaltain suurlähetystöä vastaan Turkissa.

Ukrainassa tutkivan toimittajan Georgi Gongadzen murhan henkilökohtaisesti toteuttanut poliisipäällikkö on viimein yli kahdentoista vuoden jälkeen saanut elinkautisen tuomion, mutta murhan tilanneet silloinen presidentti ja hänen kansliapäällikkönsä, nykyinen vaikutusvaltainen venäläismielinen poliitikko, eivät ole saaneet rangaistuksia. Nauhoitus heidän keskustelustaan on hylätty laittomasti hankittuna todistusaineistona ja silloiselle sisäministerille sattui itsemurha, tosin kahdella laukauksella päähän.

lauantai 2. helmikuuta 2013

Lätinää

Kaikkialla lätisee ja litisee valuva ja tippuva vesi. Kabulin talven pakkasjaksot on ilmeisesti toistaiseksi ohitettu ja vaikka maa onkin märän lumen peitossa, täällä on vesikelit. Sataa vuorotellen märkää lunta ja vettä.

Lähes viikon ajan olen välttynyt häkämyrkytyksiltä ja muilta kohtalokkaimmilta hasardeilta, mutta asuntoni katto vuotaa kuin seula. Kun kahdeksan ämpäriä eivät enää riittäneet, kävin hankkimassa kaupasta lisää muoviämpäreitä. Joka kerran, kun afgaanit ovat käyneet korjaamassa kattoa, vuodot ovat vain vaihtaneet paikkaansa, tuottaneet uuden katastrofin lainehtivine lattioineen ja joudun sijoittelemaan ämpärit uusiksi. Kuten tavallista, täällä vain tilkitään ilmeisimpiä vikoja korjaamatta ongelmien alkusyitä. Sama tapahtuu yleisemminkin yhteiskunnan tasolla.

Kalseat yöt ovat hieman siedettävämpiä nyt vesikeleillä ja sähköverkkokin pääsääntöisesti riittää yhden huoneen lämmittämiseen, mutta öitä sävyttää jatkuva "plop, plop, tipeti tap", kun vesi putoilee katosta ämpäreihin ja niiden ohi. Kaikilla on keuhko-oireita ilmanlaadusta.

Muutama terrori-isku, kidnappaus ja aseellinen ryöstö ovat siivittäneet tunnelmia siinä sivussa, kun länsimaalaiset keskustelevat toisten länsimaalaisten kanssa kuinka Afganistaniin on saatava Pohjoismaiden tasoa oleva hyvinvointivaltio. Onneksi kaupoista löytyy aina tuoreita iranilaisia taateleita ja Kiina, Intia ja Pakistan tuottavat markkinoille rajattomasti kaikenlaista tavaraa, joka kestää vähän aikaa, hajoaa ja korvataan uudella.