Toinenkin kuukausi on kohta vierähtänyt. Lokakuun ensimmäisenä muutin omaan kotiin, talonpuolikkaaseen vehreällä huvila-alueella F7-sektorilla. Asuntooni kuuluu kaksi terassia, yksi kummallakin puolen. Takapihan puolella on näkymä vuokraisännän puutarhaan ja sen takana puistoon. Etupihan puolella taas on muutamia isoja puita, palmuja, kukkia ja näkymä horisontissa häämöttäville Margallakukkuloille.
Ei ihme, että pihalinnuista ei ole ollut puutetta. Rääkyvät intianvarikset ja pihamainat samoin kuin miellyttävä-äänisemmät punaperäbulbulit ja bramiinikottaraiset ovat jokapäiväistä pihafaunaa. Varpuset sekä palmu- ja turkinkyyhkyt samoin. Haarahaukkoja on aina taivaalla, ne kiljahtelevat myös ahkerasti, ja iltaisin asettuvat lähipuihin yöksi. Tähystyspaikoilla vierailee milloin ruosteperälepinkäinen, milloin mustadrongo. Harakkatasku viihtyy alhaalla puutarhassa, pihatasku joinain päivinä talon katolla. Lisäksi tiheämmissä puissa ja pensaissa näkee vaihtelevia pikkulintuja: Jompiakumpia, pensas- tai metsätimaleja, käy yleensä päivittäin ainakin yksi ryhmä. Pitkäpyrstöräätäli on toisinaan äänessä, toisinaan taas harmaatalitiainen.
Harjalintu kävi alkukuusta usein pihassa, viime aikoina en ole sitä nähnyt. Huppuviidakkoharakka näyttäytyi kerran alussa, uudelleen tänään. Illalla alkaa korkealta taivaalta usein kuulua pikkukiitäjien kirskuntaa, kun ne kokoontuvat siellä suuriin parviin, vähän ennen kuin pimeä lankeaa kuudelta ja linnut vaihtuvat lepakoihin. Šakaalien ulvahtelua ja vaikerrusta kuuluu melkein joka yö ja kulmakunnan koirat vastaavat siihen vähintään yhtä äänekkäästi. Makakien rosvoretket eivät sen sijaan näytä ulottuvan minun asuinkadulleni saakka.
Siperiasta ja Keski-Aasiasta saapuvia muuttolintujakin on alkanut näkyä - samalla kun jotkut kesävieraat, kuten pääskyt ja mehiläissyöjät, ovat vaivihkaa kadonneet. Melkein heti tänne muutettuani koin ikävän yllätyksen aamulla, kun erään ikkunani alta löytyi hengetön sinirintanaaras. Oli erityisen ikävää, että ikkunaa päin lentämiseen oli loppunut nimenomaan sellaisen linnun elämä, joka on tuttu ja rakastettu laulutaituri Suomen Lapista saakka. Täällä sinirinta on talvivieras, joka tulee Siperiasta ja Keski-Aasian vuoristoista. Luultavasti juuri siksi se on ikkunaa päin lentänytkin - paikalliset lajit ovat ikkunat jo oppineet. Tilasin joka tapauksessa heti Suomesta ikkunoihin liimattavia haukkasiluetteja, ettei moinen toistuisi.
Tänään puikkelehtivat pihapensaissa sekä kashmirinuunilintu että idänuunilintu. Ne ovat niin ikään muuttomatkalla olevia lajeja. Kashmirinuunilintu on hyvin yleinen talvehtija, joka pesii runsaana Himalajalla ja Keski-Aasian vuoristoissa. Idänuunilinnun viridanus-alalaji on täällä runsas läpimuuttaja ja myös läpi talven nähtävä talvehtija. Kaukasianuunilintu pesii pieninä populaatioina Balutšistanin vuorilla ja talvehtii Sindissä.
Sunnuntairetkelläni F7-markazille matkan varrella ovat suojeltu Miyawakin metsä sekä yhden Margallakukkuloilta kaupungin läpi virtaavista puroista notkossa sijaitseva mielenkiintoinen lehto bambutiheikköineen, jossa olen nähnyt viitasiepon. Kyseinen puro, kuten useat muutkin kaupungin halki valuvat, laskee lopulta Sawanjokeen Punjabin osavaltion alueella. Markazilla on myös monta hyvää ravintolaa, mm. italialainen ja libanonilainen, englantilainen teehuone ja halpa kirjakauppa. Tänään paikalliset olivat erityisen sankoin joukoin liikkeellä, koska kansakunta seurasi Intian ja Pakistanin välistä krikettiottelua suurten intohimojen vallassa.
Muezzinien rukouskutsuista on taas tullut osa niin tavanomaista äänimaailmaa, ettei niihin enää kiinnitä huomiota, ellei moskeija satu sijaitsemaan aivan sen paikan vieressä, jossa yrittää istua terassilla kahvia juomassa. Vuokraisäntäni talon palvelijaperhe on kristittyjä - nuoripari lapsineen - ja mies on jo yrittänyt saada minua lähtemään jonain sunnuntaina kanssaan Fatiman kirkkoon, olenhan sentään uskonveli. Pakistanin kristittyyn vähemmistöön kuuluu myös yläluokkaisia ihmisiä, mutta aika monet ovat vähäosaisempaa väkeä, joka asuu usein markazien laidoilla olevilla köyhemmän kansan asuinalueilla, joissa myös kirkot sijaitsevat. Tämä johtuu paikallisten kristittyjen alkuperästä. Aiemmin yleisintialainen kastilaitos vaikutti myös muslimienemmistöisillä alueilla ja näkyy yhä nykyisessä usein hyvin jyrkässä ja sosiaalisesti liikkumattomassa luokkajaossa. Kristityiksi kääntyi lähetyssaarnaajien vaikutuksesta paljon juuri entisiä kastittomia eli alimman yhteiskuntaluokan jäseniä.
Minun piti olla tänä viikonloppuna Lahoressa, mutta perjantai-iltana sinne ajaessani julkistettiin tuomio, joka diskvalifioi syrjäytetyn pääministerin Imran Khanin kaikista julkisista viroista määräajaksi - siis estäisi myös hänen ehdokkuutensa tulevissa vaaleissa, mikä lienee tuomion todellinen syy. Imranin puolueen Tehrik-i Insafin kannattajat tukkivat mielenosoitukseksi niin pääkaupungin kuin Lahorenkin päätiet, mihin poliisi puolestaan vastasi uusilla tiesuluilla. Kiersimme kahdentoista tunnin aikana läpi neljä eri sisääntuloreittiä Lahoreen, mutta kaikki olivat tukossa, joten jouduimme lopulta palaamaan neljän tunnin ajomatkan päähän Islamabadiin ja minä missasin sekä konferenssini että Lahoreen sovitut tapaamiseni paikallisten kontaktien kanssa.
Join sitten kahvia asuinalueellani, näin yllä mainitut uunilinnut uusina vuodareina ja sain kuvia lepinkäisistä ja bulbuleista. Se vähensi vitutusta. Edistysaskeleena mainittakoon myös, että Lahoren-matkan lässähtäminen raivasi minulle aikaa pestä ensimmäiset pyykkikoneelliset uudessa kodissani ja ripustaa ne Kohsar-marketin sekatavarakaupasta hankitulle pyykkitelineelle. Kohsar-marketin pikkumoskeijan takana sijaitseva Hashoo-puisto näyttää sisältävän myös kummittelevan kukkulan (merkitty siten karttoihin), joka on julkinen ulkoilualue.
Lämpötilat Islamabadissa ovat pudonneet alle 30 asteen, vastaten nyt enemmän Suomen kesää, joskin täällä päivät ovat miellyttäviä ja aurinkoisia - sateet ja yllättäen ilmaantuvat rajut myrskyt sattuvat melkein aina öisin. Paikallisten huolta talven kylmyydestä varsinkin sisätiloissa on vielä vaikea ottaa vakavasti.