Palmyra

Viime viikonloppuna olin Palmyrassa, joka on Syyrian autiomaan suurin keidas. Palmyra (arabiaksi Tadmur) on kuuluisa antiikin aikaisista raunioistaan, joista suurin osa roomalaisajalta. Palmyran laidalla kohoaa kukkulan huipulla keskiaikainen Fakhreddinin linna, arabien rakennuttama Salahaddinin seuraajien aikana. Myös itse keidas - taatelipalmulehtoja, joissa myös oliivipuita, granaattiomenia ja viikunoita - on näkemisen arvoinen. 

Palmyran keitaasta vähän matkaa pohjoisen suuntaan on suojelualue, jossa sinnittelee sukupuuton partaalla erittäin uhanalaisen töyhtöiibiksen itäisen populaation viimeinen luonnonvarainen yhdyskunta. Yhdyskunta löytyi vasta 2000-luvun alussa. Vuonna 2006 onnistuttiin satelliittijäljittimin selvittämään, että Palmyran linnut talvehtivat Etiopian ylämailla. Iibisyhdyskunnan lähialueella on myös yksi Syyrian viimeisistä jäljellä olevista hanhikorppikotkayhdyskunnista. 

Tien varressa kohti iibisaluetta on pieni kosteikko nimeltä Sed Wadi Abyad, sananmukaisesti käännettynä "valkoisen laakson lätäkkö". Viime viikonloppuna koko lampi oli kuivunut, mutta lammen reunamien runsaat tamariskipensaikot ja arundaruovikot olivat vihreinä ja kuhisivat lintuja. Joka toisessa tamariskissa lauloi vaaleakultarinta ja lisäksi pensaikossa oli runsaasti muita hyönteissyöjälintuja, varsinkin muuttomatkalla levähtäviä. Vähän kuin vahingossa tulin ilmeisesti tehneeksi Syyrian ensimmäisen havainnon kenttäkerttusesta, joka on mitä ilmeisimmin vain läpimuuttaja. Muita mielenkiintoisia lintuja pensaikossa: useita ruostepyrstöjä, runsaasti pikku-, mustaotsa- ja valko-otsalepinkäisiä jne. Lepinkäisten runsas läpimuutto on tyypillistä Syyrian toukokuulle ja niitä näkyikin joka puolella. Pensaikon yläpuolella parveili suurin määrin pääskyjä ja kiitäjiä, joukossa 35 pikkukiitäjää, joka laji ei ole Syyriassa aivan yleinen. Vierailun aikana Sed Wadi Abyadin ylitti myös neljä pikkukorppikotkaa ja yksi käärmekotka. 

Toiseen suuntaan Palmyrasta, Eufratin laaksossa sijaitsevaan Dayr az-Zawrin kaupunkiin vievän tien varressa on Talilan suojelualue, jossa vierailija pääsee näkemään, millaista suurin osa Syyrian arosta, badiasta, on ollut ennen kuin vuohien ja lampaiden ylilaidunnus on muuttanut sen kaikilla suojelemattomilla alueilla nykyisenkaltaiseksi aavikoksi. Vielä huhtikuussa Talila oli vihreää ruohoaroa. Jo nyt toukokuussa aurinko oli porottanut alueen ruskeaksi ja kuivaksi, mutta erona aavikkoon Talilan aro on lyhyen ruohon ja harvojen pensaiden peitossa. 

Vierailijat käyvät Talilassa nähdäkseen varsinkin nisäkkäitä, sillä uudelleenistutusohjelmat ovat palauttaneet Talilan maisemaan keihäsantilooppien ja gasellien laumat, joita suojelualueella pääsee helposti näkemään läheltä. Strutsin palauttamisesta alueelle on ollut ainakin keskusteluja. Suojelualueella esiintyy myös yleisenä shakaaleja ja kahta lajia kettuja, harvinaisempina hietakissa ja juovahyeena, mutta näitä eläimiä on paljon vaikeampi päästä näkemään kuin antilooppeja. 

Lisäksi Talilassa on tietysti paljon lintuja: lukuisat kiurulajit ovat luonteenomaisia, yleisimpinä ympäri vuoden sarvikiuru, töyhtökiuru ja kirjosiipikiuru, keväällä ja syksyllä lyhytvarvaskiuru ja ylänkökiuru, talvella tavallinen kiuru ja arokiuru. Huhtikuusta lähtien kesän ajan näkee alueella paljon aavikkojuoksijoita. Viime viikon vierailulla Talilassa nähtiin mm. harmaakultarintoja, ruostepyrstöjä ja vanha punapyrstölepinkäinen, joka on läpimuuttavista lepinkäisistä harvinaisempi kuin pikku-, valko-otsa-, punapää- ja mustaotsalepinkäiset. 

Ikävä kyllä Syyrian hallituksen kehityshankkeet näyttävät uhkaavan Palmyran keitaan rauhaa. Keitaan jäljellä olevien palmulehtojen läpi suunnitellaan valtatietä, alueelle suunnitellaan kansainvälistä lentokenttää, luksushotelleja, kasinoa jne. Paikalliset pumppaavat laittomin kaivoin tyhjäksi keitaan elinehtona olevia pohjavesivaroja. Ja tietysti muun alueen ollessa jo loppuun kaluttua lammas- ja vuohilaumoja hivutetaan jatkuvasti viimeisille suojelluille alueille. Hälyttäviä ovat myös tiedot Palmyran vesilähteiden lähelle dumpatuista ongelmajätteistä. 

Metsästys alueella on jo pitkään ollut kestämättömällä tasolla, mikä on johtanut siihen, että suuret nisäkkäät ovat säilyneet ainoastaan Talilassa ja linnuista esimerkiksi kaulustrappi on tapettu sukupuuttoon ja sama uhkaa vakavasti kaikkia hietakanalajeja, joita alueella vielä muutama vuosikymmen sitten eli yleisesti kolme. Muuttoaikoina kaikki alueen keitaat ovat täynnä verkkoja, joilla pikkulintuja pyydystetään.