Ürgüp

Olen Kappadokiassa, joka on varmaankin yksi maailman omituisimmista maisemista. Maastoa hallitsevat falliset ja sienimäiset savikivimuodostelmat, joita kohoaa ryhminä ja yksikseen kaikkialla tämän Keski-Turkin kolkan maisemassa. Lisäksi Kappadokia on kuitenkin myös vehreää ja viljavaa seutua. Savikivimuodostelmien sisään on rakennettu sivilisaatioita, kirjaimellisesti, jo heettien aikakaudesta lähtien, jatkuen persialaisten, roomalaisten, bysanttilaisten ja seldžukkien kausilla. Turkin vallan aikana vielä 60-luvulla ihmisiä on asunut vaikuttavissa kallioluolien verkostoissa. 

Derinkuyussa, Kaymaklıssa ja ainakin neljässä muussakin paikassa Kappadokiassa on myös kokonaisia maanalaisia muinaiskaupunkeja, joissa kristittyjä on elänyt parhaimmillaan tuhansia per kaupunki. Maanalaiset kaupungit ulottuvat Kaymaklıssa neljä ja Derinkuyussa jopa seitsemän kerrosta maan alle. Silti aikanaan on osattu rakentaa niin hyvä ilmastointijärjestelmä, että nykyiset turistibussillisetkin voivat ahtaisiin käytäviin ja holveihin ahtautua tukehtumatta. 

Kappadokian suurimmat kaupungit - Nevşehir keskellä ja Kayseri ja Aksaray laidoilla - eivät ole turistikaupunkeja, vaan turkkilaisia peruskaupunkeja, Kayseri (antiikin Caesarea) konservatiivisesta päästä ja Aksaray moderni. Suurin osa Kappadokiaan perehtyvistä omatoimituristeista asettuu Göremen ja Ürgüpin pikkukaupunkeihin, joissa voi majoittua vaikkapa hiekkakivipaasien sisään erinomaisiin luolahotelleihin. Kappadokiassa on myös tunnettu viinintuotanto - ja maanalaisten kaupunkien runsaista viinifasiliteeteistä päätellen harrastus ei ole alueella uutta.