Kirjat

perjantai 27. kesäkuuta 2008

Silifke

Silifke, antiikin Seleukia, oli aikanaan Aleksanteri Suuren kenraalista polveutuneen seleukidien dynastian pääkaupunkina ja Välimeren rantakaupunki. Nykyisin rantaviiva on vetäytynyt kaupungista pitkälle Göksujoen suistoon. Silifke on hiljainen pikkukaupunki, jossa voi välttää läntisemmän rannikon turistirysien kuten Alanyan ja Marmariksen vilskeen. Kaupungin yläpuolella kukkulan laella on Silifken linna ja seudulta löytyy paljon muitakin hellenistisen ja roomalaisen antiikin sekä islamilaisen keskiajan nähtävyyksiä.

Göksun suistossa sijaitsee erittäin merkittävä suojeltu kosteikkoalue, johon on paras pääsy Silifken lounaispuolella sijaitsevasta Taşucun lomakylästä. Kävelymatkan päässä Taşucun huvila-alueilta on Akgölin lintutorni, josta voi havaita esimerkiksi kymmeniä ruokailevia sulttaanikanoja ja kuunnella mustafrankoliinin omituista kriikkumista. Akgölillä pesii marmorisorsia ja sen ruovikoissa vilisee viiksitimaleja, osmankäämikerttusia ja rytikerttusia. Läheisellä nummella voi nähdä heinäkerttuja, priinioita, kiuruja ja kirvisiä. Onnistuin näkemään illan hämärtyessä Göksun suistossa myös harvinaisen nisäkäslajin, suokissan.

Tie Konyasta Silifkeen kulkee yhden Taurusvuoriston haaran hienojen maisemien kautta. Täällä voi kulkea komeissa ja avarissa vanhoissa ikimäntymetsissä, joiden yläpuolella kaartelevat suorastaan parvina haarahaukat, pikkukorppikotkat ja korpit. Mäntymetsistä löytää tavattoman yleisenä myös Turkille endeemisen lintulajin, punarintanakkelin, ja monia vuoristometsiin rajoittuvia lajeja kuten tikkoja, kultahemppoja ja kulorastaita. Vuorten rotkoissa ja jyrkänteissä on myös paljon muinaisia luola-asutuksia ja varhaiskristittyjen kalliokirkkoja. Göksujoki virtaa tämän maiseman halki rotkon pohjalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti