Libanonissa juhlitaan pyhän Eliaksen päivää, mikä tarkoittaa hengenvaaraa. Lapset kaikkialla kristityillä alueilla ampuvat ilotulitteita ilmaan, katoille, parvekkeille, ikkunoihin, autoille ja toisiaan päin, ja näin on asianlaita myös ystäväni uudessa kotikylässä Fanarissa. He laittavat tykinjyskyjä autotielle ja juoksevat pakoon juuri ennen auton tuloa, niin että pommi räjähtäisi auton alla. He heittävät kiinanpommeja sisään ohi ajavien autojen avoimista ikkunoista - kannattaa käyttää mieluummin ilmastointia ja pitää auton ikkunat visusti kiinni. Tietysti he ammuskelevat raketeilla myös toisiaan.
Parvekkeellakaan ei voi istua, koska lapset heittelevät pommeja toisten ihmisten parvekkeille ja välillä ne räjähtävät ilmassa. Sitten kuuluu räjähdys ja rikkoutuvan ikkunalasin kilinää, jota seuraa 120 desibelin kiroiluryöppy joltain toiselta parvekkeelta ja kun Libanonissa ollaan, se on sellaista kieltä, ettei sitä voi kääntää (ei edes suomeksi). Syyriassa tai Jordaniassa ei kerta kaikkiaan voi käyttää monia sanoja, joita Libanonissa kuulee joka toisessa lauseessa. Ei edes liikenteessä.
Mutta auringon noustessa ja kullatessa rinteiden snubar-mäntyjen kyljet, koko Fanar on täysin autio. Ei lapsen lasta enää missään. Ilotulitteiden jäänteet ja palovauriot muistuttavat illan ja yön kestäneestä pommituksesta. Ajomatkalla Itä-Beirutin halki kaduilla oli ainoastaan aamuaskareisiinsa lähetettyjä filippiiniläisiä ja etiopialaisia sisäköitä ja noutoa odottelevia syyrialaisia rakennustyömiehiä. Libanonilaiset heräävät sunnuntaina iltapäivällä, sillä harva meni nukkumaan ennen aamuyötä.
Ilmeisesti juhlapäivästä johtuen libanonilaiset perheautoilijat olivat myös tukkineet vaihteeksi kokonaan Masnaan raja-aseman jo kahdeksalta aamulla. Tukkiminen tapahtuu siten, että jokainen kuvittelee olevansa niin erikoisasemassa, että hänen pitää päästä kiilaamaan jonojen ohi vastaantulevien kaistoilta, sillä seurauksella, että lopulta autoja on kaikkialla pitkin ja poikittain eikä kukaan pääse liikkumaan mihinkään suuntaan, torvet soivat ja kiroilu kantautuu kaikkialta. Taksit ovat vaarallisimpia, koska ne ovat jo niin kolhuilla, etteivät kuljettajat välitä lisäkolhuista, vaan kiilaavat ja puskevat surutta toisia autoja päin. Välillä syntyy nyrkkitappeluita. Sama meno vallitsee myös sisällä passintarkastustiskeillä, joissa ihmiset tappelevat tietään jonojen ohi, jokainen yrittäen ensin mennä sotilaiden, diplomaattien ym. erikoisjonoista seurauksella, että jokainen ihminen joutuu kulkemaan useamman jonon kautta, vaikka kaikki luukut on merkitty. Lisäksi jokainen kuvittelee olevansa niin tärkeä, että puolen tunnin suunsoitolla asia kyllä hoituu. Kun asiakas joutuu lopulta pettymään ja menemään oikeaan jonoon, kaikki muut ovat joutuneet odottamaan suunsoiton ajan. Ja tietysti ihmiset yrittävät heitellä seteleitä tiskin yli ja passiensa välissä varmoina siitä, että kaikki on kiinni vain siitä, että passintarkastajan bakshiish ei ole ollut riittävä.
Aika usein, kuten esimerkiksi eilen iltana paetessani pommeja parvekkeelta, mietin, että mikä näitä ihmisiä oikeasti riivaa. Miksi kaiken pitää olla kaikkimullehetinyt ja minäminäminä. Vastausta en ole vielä löytänyt, tuskin löydänkään. Olen kuullut tarinoita vuosikymmeniä ulkomailla asuneista libanonilaisista, jotka lomamatkallaan kauhistuvat entisen kotimaansa elämänmenoon niin paljon, että ovat päättäneet olla ikinä enää tulematta takaisin. Mikä meitä länkkäreitä sitten tänne vetää, mene tiedä.
VastaaPoistaJoka tapauksessa, oli hauska lukea blogisi, se osui niin naulan kantaan.
PS. Nähtävästi tämä kone tunnistaa mulle jonkun iankaikkisen vanhan blogin. Älä siitä välitä.
Luulen, että kaikissa yhteiskunnissa syntyy ja kehittyy suunnilleen samat määrät toisaalta erinomaisia ja hurmaavia ihmisiä ja toisaalta kusipäitä. Yhteiskunnan kehitystasosta kuitenkin riippuu, keiden säännöillä ja ehdoilla pelataan.
VastaaPoistaValistunut diktatuuri on yksi maailmanhistorian sitkeimpiä utopioita ja sen kannattajat uskovat, että demokratia on huono, koska se antaa vallan enemmistölle ja enemmistö taas on tietämättömiä moukkia.
Historiallinen evidenssi kuitenkin osoittaa, että yhteiskunnallinen edistys ja sitä kuvastava sivistyneillä säännöillä pelaaminen korreloi nimenomaan liberaalin demokratian kanssa. Tämä tuskin on missään yhteydessä enemmistövaltaan, vaan pikemminkin demokraattisten järjestelmien mukanaan tuomaan vapauteen, joka suosii tervettä erikoistumista ja kilpailua ja johtaa siten välillisesti pelaamiseen asiantuntevampien ehdoilla kullakin yhteiskunnan osa-alueella.
Diktatuureissa puolestaan huipulle pääsevät huonoimmat, koska mielivalta ja korruptio suosivat huonoimpia elementtejä ja valtaa pitävien paranoia varmistaa lupaavimpien yksilöiden syrjäyttämisen ja eliminoinnin.
Libanon kuuluu lukuisaan joukkoon puolivalmiita demokratioita, joissa lahjakkaat yksilöt voivat yhä menestyä, mutta peli pelataan silti yhä liian usein niiden ehdoilla, jotka riehuvat kaduilla ja joilla on eniten aseita ja korkeissa asemissa olevia sukulaisia. Pikkulapset leikkivät ilotulitteilla ja vähän vanhemmat singoilla ja kranaatinheittimillä eikä kukaan tunnu voivan mitään, koska politiikkaa tehdään yhä koulunpihan ehdoilla, jossa ei ratkaise hyvä koulumenestys vaan nyrkit ja jengin mobilisointi.