Sunnuntaina ajoin kylässä olevan vieraan kanssa Beirutista Shufvuorille, Durzistaniin, tavoitteena tutustua Shufin seetriseuran kaksipäiväiseen ekoturismiseminaariin. Eri puolilta Shufin aluetta kotoisin olevat oppaat, matkailuyrittäjät ja ympäristöjärjestöjen edustajat saivat koulutusta siihen, mitä turistit - varsinkin ulkomaiset - haluavat ja tarvitsevat, ja kuinka ajankäyttöä, hintoja ym. kannattaa suunnitella, jotta homma niin kutsutusti toimisi. Vaikuttavaa: tällaisesta vierailujen hallinnoinnin koulutuksesta olisi hyötyä muillekin kuin ekoturismin parissa toimiville.
Kävimme myös tutustumassa Ma'assir ash-Shufin seetrimetsiin, jotka ovat pienempiä kuin läheiset Baruqin metsät - Libanonin suurin yhtenäinen seetrimetsäalue - mutta sisältävät Libanonin vanhimmat tunnetut puut, jopa yli 3000 vuotta vanhoja seetrejä. Shufin luonnonsuojelualue on Libanonin suurin ja siihen linkittyvät myös Aammiqin suot alhaalla Bekaan laaksossa. Matkalla Shufvuorilta alas Aammiqin suuntaan on Kefrayan, Musarin ja Kouromin viinitilat ja niityllä käyskenteli jossain viime sodista rikki ammuttujen sähkölinjojen joukossa lauma kuusipeuroja - ilmeisesti jokin jälleenistutushanke.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti