Bahar Dar

Pidän Etiopiasta heti paljon enemmän kun pääsin ulos pölyisestä, liejuisesta ja likaisesta pääkaupungista. Kaksi päivää meni siivillä Bahar Darissa, nykyisessä Amharan osavaltiossa, historiallisten Godžamin ja Gondarin kuningaskuntien rajalla. Nämä ylpeän amharakansan sydänmaat ovat myös historiallisesti muodostaneet Etiopian keisarikunnan ydinalueet.

Bahar Darin nimi merkitsee paikkaa meren rannalla - olisi arabiaksi Dar al-Bahr, mistä aika hyvin näkee arabian ja amharan kielten sukulaisuussuhteen samassa seemiläisessä kieliperheessä, johon kuuluu lisäksi myös heprea. Se meri Bahar Darissa on Etiopian suurin järvi, Tanajärvi, jonka sedimentistä ruskean veden alla piilee yhä krokotiileja ja virtahepoja, ja näitä vesipetoja voi päästä näkemäänkin muutamissa paikoissa kohtuullisella ajomatkalla kaupungista. Järven saarissa on keskiaikaisia luostareita ja alueen kaupungeissa mahtavia kirkkoja. Hämmästyttävän hyväkuntoinen ja rauhallinen maantie johtaa Addiksesta ylänköjen halki Bahar Dariin ja sieltä edelleen Tanajärven itäpuolitse Gondariin. En malta odottaa, että oma jeeppini vihdoin saapuu perille. Se on jo lähtenyt merimatkalle Latakian satamasta Syyriasta Džibutiin, josta se byrokraattisten kiemuroiden jälkeen matkannee maateitse Addikseen.

Erityisen kuuluisa alue on siitä, että sen pienistä lähteistä saa alkunsa mahtava Niili, joka Gondarin ja Godžamin ylämailta virtaa Tanajärveen ja sitten Sinisenä Niilinä Sudaniin, yhtyäkseen Khartumin paikkeilla Valkeaan Niiliin, joka tulee Ugandan läpi Viktoriajärveltä. Voin nyt sanoa käyneeni kirjaimellisesti ainakin kahdella Niilin alkulähteistä. Olen katsellut pelikaaneja ja merimetsoja paikassa, jossa Niili ensimmäistä kertaa virtaa Tanajärveen.

Vaikka sadekausi on päättymässä, viime viikon ajan vielä joka päivä satoi, yleensä kerran kunnolla ja pari kertaa vähemmän iltapäivällä ja lisää vettä yöllä. Niinpä monet Niilin alkulähteinä toimivat purot ja tasangot Tanajärven itäpuolen piirikunnissa olivatkin tulvineet. Tulvaniityillä parveili suurin määrin kynsihanhia, afrikanhanhia ja etiopianhansuja, lehmä-, silkki-, jalo- ja pikkujalohaikaroita, kobolttihaikaroita, pyhäiibiksiä ja endeemisiä helttaiibiksiä, kruunukurkia, kaislamerimetsoja, käärmekauloja, iibishaikaroita ja vasarapäähaikaroita. Kuivemmilla akaasiaa kasvavilla alueilla näin ensimmäistä kertaa valtavia kalkkunasarvekkaita ja pienempiä sarvinokkia, tokoja.

Alue on tiheästi asuttua ja otettu lähes kokonaan maatalouden piiriin, niin että suurnisäkkäät ovat pääosin kadonneet, mutta shakaalit ja hyeenat ovat vielä paikoin yleisiä. Omat nisäkäshavaintoni rajoittuivat tällä kertaa jyrsijöihin, illansuussa genettiin sekä järven rantametsiköissä riehuviin marakatteihin. Kamerani pääsi kunnolla vauhtiin löytäessäni hedelmöiviä viikunapuita, jotka tulvivat hedelmänsyöjälintuja, kuten turakoja, kukaaleja, hiiroja, papukaijoja ja viikunakyyhkyjä. Rantapuissa istuskeli kaloja kärkkymässä kiljumerikotkia, kirjokalastajia ja afrikankeisarikalastajia.

Bahar Darissa ja ylämaiden piirikuntakeskuksissa ja kylissä tapasi myös aivan toisenlaisen Etiopian kuin Addis Abeban stressatuilla pölyisillä kaduilla. Ystävällisiä ja vieraanvaraisia ihmisiä ja perinteisiä elämäntapoja. Bahar Darin kaupungin yleiskuva on paljon siistimpi kuin Addiksen. Perjantaina Bahar Darissa vietettiin monin laulavin ja ristejä kantavin kulkuein ortodoksikirkon meskel-pyhää, "totisen ristin löytymisen juhlaa", joka jatkui lauantaina. Melkein heti perään, todennäköisesti huomenna tiistaina, on puolestaan muslimien vuoro juhlia eid al-fitriä, joka päättää ramadanin, paastokuukauden.