Viime viikonloppuna rankkasateet ulottuivat sisälle huvilaani ja vesivahinkoja korjailtiin sitten viikolla. Tänä aamuna taas heräsin kuudelta aamulla siihen, että jostain kuului rätinää ja poksahduksia, kuin olisin kuunnellut nuotiota. Avasin silmäni ja näin edessäni liekkien lyövän. Upouusi virranjakaja, jonka on tarkoitus suojata sähkölaitteita, oli sulanut ja syttynyt tuleen, samoin siihen kytketty lämpöpatteri. Yksi tyynyistäni oli jo syttynyt tuleen. Huone oli täynnä harmaata muovinhajuista savua. Jos en olisi herännyt sillä hetkellä, en todennäköisesti olisi herännyt enää milloinkaan. Mutta koska heräsin, toimin täysin refleksien varassa, repien kaikki sähkölaitteet irti seinistä, hakien palvelijattaren siivousämpärin, täyttäen sen vedellä kylpyhuoneessa ja heittäen vedet palavien asioiden päälle. Tämän jälkeen avasin ikkunat toipuakseni lievästä savumyrkytyksestä.
Välikohtaus kuvastaa yhtä Afrikan monista ongelmista. Täällä ei panosteta laatuun eikä mietitä seurauksia. Kaupat ovat täynnä kiinalaisia sekundatuotteita, joista varmasti huonoimmat ja mitään standardeja täyttämättömät dumpataan Afrikan markkinoille. Myös työn laatu edustaa samaa hällävälismiä: katot korjataan ja sähkötyöt tehdään miten sattuu. Toivotaan, että ehkä se toimii. Jos ei, sitten vasta yritetään jotain muuta.
Etiopiassa on erinomaista kahvia, mutta luulen, etten vielä koskaan ole saanut kahvikuppiani tarjoiltuna niin, etteikö kahvia olisi läikytetty lautaselle. Tämä kuulostaa mitättömältä asialta, mutta se kuvastaa hyvin yleistä suhtautumista laatuun. Tarjoilijattaria ei näytä lainkaan häiritsevän se, että asiakas saa kahvinsa läikytettynä ja joutuu kuppia nostaessaan varomaan, etteivät kahvitipat putoile paidanrintamukselle. Ehkä sekään ei haittaisi suuremmin etiopialaista. Turkissa tai Libanonissa sellainen ei tulisi edes kysymykseen, vaan tarjoilijatar tuntisi suurta häpeää.
Etiopialainen ei torju asiakkaiden tyytymättömyyttä parantamalla työnsä laatua, vaan yrittämällä torjua huonosti tehdyn työn seurauksia sosiaalisilla taidoilla: esittämällä hyväntahtoista, hieman ujoa, hymyillen aseista riisuvasti. Etiopialaiselle tarjoilijattarelle on vaikea olla vihainen ja jos asiakkaan katseesta kuvastuu tyytymättömyys, etiopialainen on surullisen ja marttyyrillisen näköinen. Ei hän tee huonoa työtä pahuuttaan vaan koska ei osaa, tuntuu kehonkieli sanovan. Turkissa tai Libanonissa hän kuitenkin tuntisi mielessään, että seuraavan kahvikupin kohdalla pitää onnistua, jotta voisi loistaa. Hän kehittyy. Etiopialainen taas ei kehity, koska hän ei muuta sellaistakaan toimintatapaa, joka on jo sata kertaa osoittautunut vääräksi. Seurasin kerran eräässä seminaarissa, kuinka tarjoilijatar läikytti järjestelmällisesti jokaisen asiakkaan kahvin yksinkertaisesti käyttämällä termospulloa väärin. Kun minun vuoroni tuli, pyysin saada itse kaataa kahvini, näytin kuinka termospullo toimii, ja kaadoin kahvini oikein. Tarjoilijatar tällöin pyysi kupin minulta, halusi kaataa vielä lisää kahvia kuppiin, ja läikytti tietysti täsmälleen samoin kuin oli tehnyt aiemminkin. Sitten hän ojensi läikytetyn kupin minulle katsellen ujosti maahan.
Kun antaa etiopialaiselle ohjeita tai työmääräyksiä, vastaus on melkein poikkeuksetta "eshi", joka tarkoittaa "selvä". Sen pitäisi kuvastaa, että asia on ymmärretty. Näin ei ole. Etiopialainen sanoo aina "eshi". Sitten hän jää usein seisomaan neuvottoman näköisenä. Kun sanoo saman asian uudelleen, hän sanoo taas "eshi, eshi", mutta naamasta näkee, että edelleenkään hän ei ole ymmärtänyt. Hän vain ei voi millään myöntää, ettei ole ymmärtänyt, vaan jää mieluummin toimettomaksi, tehtävä jää tekemättä, ja kun viikon päästä ihmetellään, miksei mitään ollut tehty ja käy ilmi, että ohjeita ei ollut ymmärretty, hän yrittää ilmeellään kuvastaa alamaisuutta, katsella maahan ja ilmaista, että minä olen suuri herra. Ehkä tämä auttaa etiopialaisella työnantajalla, joka kaipaa mieluummin pokkurointia kuin sitä, että työ olisi tehty kunnolla. Suomalaisella taas palaa pinna.
Täytyy tässä yhteydessä sanoa, että yleistykset ovat yleistyksiä - eivät kaikki etiopialaiset tietenkään toimi stereotypian mukaisesti. Maassa on myös todella lahjakkaita koulutettuja ihmisiä, vaikka tuntuu, että suurin osa koulutetuista lähteekin ulkomaille, monet näistä arabimaihin, varakkaimmat tai parhailla suhteilla varustetut Eurooppaan tai Amerikkaan asti. Aivovuoto on suurta. Joskus huonoimpina päivinä tekisi mieli sanoa, että sen huomaa, mutta se olisi jo rasistista. Ero on kuitenkin kuin yöllä ja päivällä jos vertaa satunnaisesti kadulla, palvelualan yrityksessä tai julkisessa virastossa vastaan tulevaa etiopialaista ja hänen työnsä laatua - tai jotain niistä hyvin koulutetuista ja professionaalisista etiopialaisista, jotka työskentelevät lukemattomien kansainvälisten organisaatioiden ja ulkomaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen hankkeissa ja ohjelmissa.
Köyhyyttä voi usein syyttää monista asioista, mutta sitä ei voi syyttää yleisestä asennoitumisesta laatuun tai afrikkalaisille yleensä ja etiopialaisille erityisesti luonteenomaisesta kohtaloon luottamisesta, ts. sen armoille heittäytymisestä. Pikemminkin syy-seuraussuhde on toisin päin. Kuten monissa kehitysmaissa, Etiopiassakin työpaikan saaminen, yleneminen tai asiakkaan saaminen ei ole kiinni meriiteistä, ammattitaidosta tai työn laadusta, vaan yleensä ihmissuhteista. Työpaikat hankitaan suhteilla. Yleneminen tapahtuu suhteilla ja pokkuroinnilla. Yrityksillä on vain vähän kilpailijoita joten yrittäjän ja asiakkaankin suhde riippuu ihmissuhteista pikemminkin kuin työn laadusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti