Jouluaattona kuudelta aamulla lähdin liikkeelle Addiksesta. Tie Hautavajoamalaaksoon kulkee Debre Zeitin kautta, sitten Modžon, jossa tie haarautuu. Pohjoisempi haara johtaa Nazaretiin, Awashiin ja lopulta kohti Dire Dawaa, Džidžigaa, Džibutia ja Hargeisaa. Eteläinen haara taas johtaa Hautavajoamalaaksoa pitkin järvialueelle, kohti Sidamoa ja Keniaa.
Ensimmäinen pysähdyspaikka matkalla oli Kokan patojärvi. Kokan pato tuottaa suuren osan Addis Abeban sähköstä ja padon synnyttämä tekojärvi on saanut riittävästi vesikasvillisuutta ja kosteikkoja rannoilleen vetääkseen puoleensa suuria määriä kahlaajia, haikaralintuja ja vesilintuja, sekä afrikkalaisia että palearktisia talvehtijoita. Varsinkin haikaralintuja oli häkellyttävät määrät, pienistä rääkkähaikaroista valtavan kokoisiin goljathaikaroihin ja marabuihin. Omaan heimoonsa kuuluvien vasarapäähaikaroiden lisäksi varsinaisia haikaroita laskin paikalta 9 lajia, kattohaikaroita 3 lajia, iibiksiä ja kapustahaikaroita 5 lajia.
Myös kahlaajia oli rantalietteillä ja hetteiköillä runsain määrin sirreistä (3 lajia) ja vikloista (6 lajia) suokukkoihin, mustapyrstökuireihin, taivaanvuohiin, afrikankurppiin, erilajisiin tylleihin (4 lajia) sekä kynsihyyppiin, sahelinpaksujalkoihin ja pitkäjalkoihin. Sorsalinnuista runsaimpana esiintyi täälläkin, kuten useimmissa paikoissa Etiopiassa yleinen ja kovaa kaakattava afrikanhanhi. Pienempiäkin sorsalintuja kuten pikkutaveja oli. Rantaniittyjen yllä kaarteli saalista etsien kiljumerikotkia, haarahaukkoja ja ruskosuohaukkoja.
Kokan kosteikoilta matka jatkui etelään kohti suurta Ziwayjärveä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti