Geneve on maailman pakolaisten pääkaupunki. Se on ranskankielistä Sveitsiä ja niin täynnä kansainvälisiä organisaatioita, että kaupungissa pärjää ranskan jälkeen parhaiten englannilla, jota paikallisistakin suurin osa tuntuu ymmärtävän paremmin kuin saksaa. Tai täällä voisi hyvin pärjätä myös arabiaksi, koska asukkaista suuri osa on arabeja. Loput jakautuvat afrikkalaisiin, afgaaneihin, intialaisiin, etnisiin ranskalaisiin, slaaveihin jne.
Periaatteeni on, että työmatkoillakaan en tuhlaa rahaa asumalla viiden tähden hotelleissa, joten kollegani vetäytyivät eilen illalla nukkumaan hotelliinsa, suunnistin omalle hotellilleni korttelissa, joka on täynnä etnisiä ravintoloita ja baareja. Lähellä näyttävät olevan islamilainen kortteli ja homokortteli sulassa sovussa vierekkäin. Kadulla lampsii mustia miehiä. Kollegat väittivät, että Geneve on tylsä kaupunki. Löysin kuitenkin keskustan ja sen laitamien kujilta hyvin värikkään ja monimuotoisen kaupungin. Kollegat eivät olleet ollenkaan oikeassa.
Yhden kadun varressa on kymmenen libanonilaista ravintolaa. Monet niistä tosin ovat vain shawarmakioskeja, joissa istui parransänkisiä miehiä ja huivipäisiä naisia. Toisen terassilla puhuttiin ranskaksi politiikkaa, korotettiin ääntä ja heristettiin sormea. Kyse tuntui olevan Suur-Beirutin jakamisesta vaalipiireihin. Eilen illalla söin varmaan elämäni kalleimman libanonilaisen illallisen paikassa nimeltä Abu Ali, 55 frangia muutamista mezzeistä, Almaza-tuopista ja ähwestä. Kaksi senttilitraa Kefrayaa tai Ksaraa maksoi 16 frangia. Hyvää ruoka kyllä oli, mutta Geneve on pahamaineisen kallis kaupunki.
Keskustan kujilla on libanonilaispaikkojen lisäksi vieri vieressä muita etelän maiden kulttuureja edustavia etnisiä ravintoloita: italialaisia, egyptiläisiä, intialaisia, persialaisia, portugalilaisia, jopa eritrealaisia. Niiden terasseilla puhuttiin paljon politiikkaa murteisella ranskalla. Lopulta löytyi myös umpisveitsiläinen fondyypaikka, joka oli pakkautunut täyteen mummoja. Poloiset konservatiiviset sveitsiläismummot tuskin enää uskaltavat kaupungilla muualla syödä, kaikkialla kun on ulkomaaneläviä. ”Uutta Eurooppaa.”
Suomen koleudesta saavuin Sveitsin koleuteen. Genevessä käy nimittäin kylmä viima. Kalseimmillaan se on Genevejärven rantabulevardilla kävellessä. Tuulen tuivertaessa voi kuulla veneiden laulun, kun rantaan riveihin parkitut veneet ja huvijahdit ujeltavat tuulessa.
Löysin myös erinomaisen arabialaisen kirjakaupan, josta voi ostaa kaikki historialliset arabialaiset klassikot sosiologista ja historioitsijasta Ibn Khaldunista tutkimusmatkailijoihin Ibn Fadlaniin ja Ibn Battutaan sekä suufilaisia runoilijoita, hadithien selitysteoksia ynnä muuta, lähes kaikkea useammalla kielellä. Löysin myös minulle aiemmin tuntemattomia kirjasia Syyrian ja Irakin kurdeista sekä Algerian politiikasta.
Kansainväliset järjestöt elävät omaa elämäänsä hieman keskustan ulkopuolella, valtavissa mahtipontisissa betoni- ja lasipalatseissa, joita ympäröivät mittavat turvatoimet, ja joilla on omat asuntolansa, omat maailmansa ja omat palvelunsa. YK-järjestöjen konferensseissa puidaan kansainvälistä oikeutta ja mitä erilaisimpia humanitäärisiä periaatteita. Punaisen Ristin päämaja ja Maailman patenttijärjestö kohoavat valtavina rakennuksina vehreiden nurmien keskeltä. Täällä ollaan kaukana kentältä, teoreettisessa ja abstraktissa maailmassa, jossa kaikki maailman ongelmat ovat suuria numeroita. Numeroiden kuvastamiin ongelmiin vastaamiseksi pitää saada vielä isompia numeroita ja niiden perässä dollarin tai euron merkki. Siksi Geneven viiden tähden hotellit ovat jatkuvasti täynnä kovapalkkaisia ihmisiä, jotka ympäri maailmaa tulevat tänne ratkomaan maailman ongelmia suurissa konferensseissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti