Vaalien monimutkaisuudesta

Itäisen Välimeren kesän kostea kuumuus on painostavimmillaan alkuiltapäivästä ja nautin siitä täysin siemauksin samalla kun luen tekstiviesteistä, että Suomeen odotetaan hallaa.

Libanonissa äänestetään parlamenttivaaleissa ja kaupat ja baarit ovat kiinni. Kaikkien puolueiden ehdokkaat väittävät edustavansa kokonaista ja yhtenäistä Libanonia ja kiistävät olevansa jonkin tietyn uskonnollisen ryhmän tai pikemminkin uskonnollisen ryhmän poliittisen puolikkaan asialla. Tietysti kaikkien kuitenkin odotetaan olevan juuri sitä jälkimmäistä. Eihän kukaan äänestäisi sitä, joka ei ole "omien" asialla.

Monissa Euroopan maissa äänestetään europarlamentin vaaleissa, myös Suomessa. Minä äänestin jo ennakkoon, koska odotin tulevani Lähi-itään varsinaisena vaalipäivänä. Myös suomalaisissa vaalikoneissa kaikki näkemäni ehdokkaat ilmoittivat edustavansa europarlamentissa Suomen kansaa ja ajavansa suomalaisten etuja. Näin heidän tietysti pitää sanoa, eihän kukaan äänestäisi sitä, joka ei ole "omien" asialla.

Libanonissa on enemmän sananvapautta ja demokratiaa kuin missään muussa arabimaassa. Silti Libanoninkaan vaalit eivät tuloksillaan ilmaise kansalaisten demokraattista tahtoa, vaan tulokset määräytyvät monimutkaisen vaalimatematiikan mukaan. Vaalipiirien rajat ja eri uskontokuntien kiintiöt on päätetty etukäteen verenmaku suussa käydyissä valtataisteluissa. Hizbullah liittolaisineen onnistui aseellista väkivaltaa käyttämällä peruuttamaan vaalilain uudistamista pohtineen komission suositukset, joita urhea puolueisiin sitoutumaton sisäministeri Ziad Baroud vilpittömästi ajoi.

Jos Hizbullahin dominoima maalis-8-liittouma tänään voittaa vaalit, sisäministeriksi on ehdotettu Baroudin tilalle Syyrian miehityshallinnon aikaista turvallisuuspalvelun päällikköä kenraali Jamil as-Sayedia, joka oli tunnettu lähinnä kidutuksista ja ihmisten katoamisista hänen valvoessaan naapurimaan hegemonian toteutumista yli libanonilaisten tahdon. Maalis-8:n intoa nostaa entisen miehittäjän nukkehallinnon salaisen poliisin päällikkö sisäministeriksi selittää myös tarve tehdä loppu Libanonin poliittisten murhien tutkimuksista. Sayed oli toukokuuhun saakka vangittuna yhtenä pääepäillyistä entisen pääministerin Rafiq Haririn murhaan.

Yksi vaalilain uudistamista ajaneen komission suosituksista oli vaalilippujen painaminen ja käytännössä vaalisalaisuuden takaaminen. Tämä ei tietenkään käynyt maalis-8-liittoumalle, jonka mielestä on välttämätöntä, että puolueet saavat valvoa ihmisten äänestävän toisin. Äänestyskäyttäytymisen pakottamisessa tietynlaiset puolueet tietysti onnistuvat paremmin kuin toisenlaiset. Yhdet joutuvat pelaamaan demokratian pelisäännöillä, toiset voivat viis veisata niistä.

STT on kuitenkin jo kaksi päivää jankuttanut meille suomalaisille, että Libanonin vaaleissa on kyse siitä, että vastakkain ovat "Yhdysvaltain ja Saudi-Arabian tukemat sunnit sekä Iranin ja Syyrian tukemat shiiat". Ja että vallan odotetaan vaihtuvan "Yhdysvaltain tukemilta sunneilta shiioille". Tällainen yksinkertaistaminen ei ole vain mutkien oikaisemista suoriksi vaan valehtelua, vieläpä rasistista ja vaarallista sellaista.

Tiedoksi STT:lle, Libanonin monimutkainen vaalijärjestelmä perustuu siihen, että poliittinen valtataistelu suunnataan kunkin uskontokunnan sisään. Uskontokunnille on kiintiöity tietyt määrät paikkoja kaikilla tasoilla, joten äänestys ei ole väestönlaskenta eikä sillä ole vaikutusta uskontokuntien suhdelukuihin parlamentissa. Shiioja tulee olemaan parlamentissa täsmälleen yhtä monta kuin ennen vaaleja.

Samaan aikaan järjestelmä tekee uskontokuntien "omistamisesta" kohtalonkysymyksen poliittisten puolueiden valtataistelussa. Vaalipiirijakojen ja vaalisalaisuuden toteutumattomuuden vuoksi äänimäärät on laskettavissa hyvinkin tarkkaan etukäteen. Suuria muutoksia poliittisten leirien valtasuhteisiin eivät tuo uskonnolliset kysymykset vaan se, mihin leiriin eri puolueet liittoutuvat.

Libanonin politiikassa suurin osa puolueista on koalitioita, jotka muodostuvat yhden henkilön tai perheen ympärille muodostuneista pienpuolueista, joilla on kaikilla tiedetyt kannatusalueensa. Näiden puolueiden kannattajiksi ei ryhdytä, vaan synnytään, sillä ihmisen puoluekanta määräytyy yleensä jo perheen ja kotikylän mukaan. Tätä vahvistaa entisestään se, että ihmisten on pakko äänestää kotikylissään, joihin niin ollen myös suurin osa Beirutista suuntaa vaalipäivänä. Kotikylissä ihmiset ovat paremmin perheidensä ja puolueidensa valvonnan alla eikä kukaan pääse lipsumaan velvollisuudesta seistä omiensa riveissä.

Koska puolueet ovat perheiden läänityksiä, lääninherrat voivat toki suhdanteiden mukaan vaihtaa puolueliittoutumiaan yhdestä poliittisesta leiristä toiseen. Nämä liittoumat eivät muodostu uskonnon mukaan, vaan eri uskontokuntien kesken, sillä jokaisen puolueen ja puoluejohtajan pahimmat kilpailijat ovat oman uskontokunnan sisällä. Toiset uskontokunnat eivät kilpaile samoista kiintiöpaikoista.

Lisäksi vaalituloksiin vaikuttaa äänestysoikeuden rajaaminen. Kun vaalilain uudistamista tutkineen komission suositukset jätettiin toteuttamatta, valtavat määrät nuoria jäivät ilman äänioikeutta, koska äänestysikäraja on yhä 21. Samoin ulkomailla olevat eivät pääse äänestämään, mikä syö pois ääniä varsinkin koulutetuilta luokilta ja siten maalis-14-liittoumalta. Myöskään ne, jotka eivät syystä tai toisesta pysty, ehdi tai jaksa matkustaa vaalipäivänä Beirutista tai missä ovatkaan sinne kotikylään, missä ovat rekisteröityinä, eivät saa ääntänsä kuuluville.

Libanonin vaaleissa ei ole vastakkain toisiinsa nähden symmetrisiä ja samanlaisia voimia, vaan niissä vallitsee suuri epäsymmetria. Toinen poliittisista leireistä haluaa ja joutuu sitoutumaan demokratian pelisääntöihin ja tukemaan demokraattisesti valittuja instituutioita, vaikka häviäisikin. Toinen taas jättää nämä pelisäännöt järjestelmällisesti kunnioittamatta ja ryhtyy heti ulkoparlamentaarisiin ja usein väkivaltaisiinkin keinoihin, jos vaalit ja niitä seuraava vallanjakopeli eivät tuo toivottuja tuloksia. Libanonin poliittinen järjestelmä on sekoitus aitoa ja epäaitoa demokratiaa, demokratioille tyypillistä kampanjointia mielikuvilla ja vaaliliitoilla mutta samalla epädemokratioille tyypillistä häikäilemätöntä ulkoparlamentaarista, voimaan, valtaan ja aseisiin perustuvaa manipulointia.

Mutta tämän kaiken selittäminen olisi tietysti ollut ylivoimainen tehtävä jollekin STT:lle. On aina helpompi lietsoa epämääräisiä uskontopohjaisia mielikuvia ja kuitata "kaukaisten" maiden tapahtumat eksoottisina uskonnollisina tai etnisinä kiistoina.

Minulla taas on jälleen perinteisiä käytännön ongelmia. Puhelimieni ja liittymieni vaihduttua minulla ei ole enää puhelinnumeroita suurimmalle osalle beirutilaisista kontakteistani. Joudun pohtimaan, kuinka mainostan täällä olemistani niin, että ne, joiden haluan löytävän minut, onnistuvat, mutta että "väärät" ihmiset eivät liian helposti pystyisi seuraamaan, missä kahvilassa milloinkin istun ja ketä tapaan.