Ehdin palata Jordaniasta Suomeen yhdeksi illaksi, mutta Suomessa oli kylmä ja palvelut olivat huonoja. Esimerkiksi terveysasemalle en ollut tervetullut ennen kuin seuraavana aamuna ja se olisi vaatinut tarpomista sairaana loskassa ja rännässä, koska eihän Suomessa ole varaa ottaa taksia. Oli siis parempi matkustaa johonkin lämpimämpään paikkaan toipumaan. Sellaiseen paikkaan, jossa saa kunnon palveluja köyhällekin sopivilla hinnoilla eikä tarvitse itse tehdä kaikkea. Tällainen paikka on esimerkiksi Laos.
Niinpä perjantaiaamuna olin jälleen lentokentällä ja lensin Amsterdamin kautta Bangkokiin. Bangkokissa ilmasto olikin paljon kivempi kuin Suomessa ja tunsin heti itseni hieman terveemmäksi. Katselimme hieman temppeleitä ja nähtävyyksiä ja kävimme paikallisessa kalliissa ravintolassa syömässä. Se tietenkin maksoi paljon vähemmän kuin halpa ravintola Suomessa.
Neljän jälkeen iltapäivällä jatkoimme toisella koneella Udon Thaniin ja sieltä pikkubussilla Laosin rajalle. Ylitimme Ystävyyden sillan yli Mekongin ja kontaktimme olivat vastassa Laosin puolella. Tämä viikonloppu Laosin pääkaupungissa Vientianessa Mekongin rannalla on ollut hiljainen ja rauhallinen kuten koko kaupunkikin. Laosissa on vain vajaat kuusi miljoonaa ihmistä ja aluetta Suomen verran. Väentiheys on siis aasialaisittain pieni.
Laos on alikehittynyt kommunistinen valtio, joka on kuitenkin viimeisten kymmenen vuoden ajan avautunut paljon ulkomaailmaan, niin että siitä on naurettavan edullisen hintatasonsa vuoksi tullut repputuristien suosima seikkailukohde. Teollisuutta ei ole. Ihmiset syövät riisiä ja mitä ikinä sen kanssa saavatkaan, kuten koiria, kissoja, rottia ja uhanalaisia villieläimiä. Valitettavasti Laosin valtava biodiversiteetti uhkaa nopeasti kadota ihmisten suihin. Puolue omistaa kaiken.
Vientianessa on hämmästyttävän hyviä ravintoloita ja kahviloita. Genret kukoistavat. Erinomaisen ranskalaisen, italialaisen ja aasialaisen keittiön kanssa saa ranskalaisia tuontiviinejä edullisesti. Voi istuskella juomassa lao-olutta Mekongin rannalla. Ihmiset tekevät töitään verkkaisesti. Kellään ei ole kiire eikä missään toiminnassa ole tehokkuutta. Täydellinen toipumispaikka.
Niinpä perjantaiaamuna olin jälleen lentokentällä ja lensin Amsterdamin kautta Bangkokiin. Bangkokissa ilmasto olikin paljon kivempi kuin Suomessa ja tunsin heti itseni hieman terveemmäksi. Katselimme hieman temppeleitä ja nähtävyyksiä ja kävimme paikallisessa kalliissa ravintolassa syömässä. Se tietenkin maksoi paljon vähemmän kuin halpa ravintola Suomessa.
Neljän jälkeen iltapäivällä jatkoimme toisella koneella Udon Thaniin ja sieltä pikkubussilla Laosin rajalle. Ylitimme Ystävyyden sillan yli Mekongin ja kontaktimme olivat vastassa Laosin puolella. Tämä viikonloppu Laosin pääkaupungissa Vientianessa Mekongin rannalla on ollut hiljainen ja rauhallinen kuten koko kaupunkikin. Laosissa on vain vajaat kuusi miljoonaa ihmistä ja aluetta Suomen verran. Väentiheys on siis aasialaisittain pieni.
Laos on alikehittynyt kommunistinen valtio, joka on kuitenkin viimeisten kymmenen vuoden ajan avautunut paljon ulkomaailmaan, niin että siitä on naurettavan edullisen hintatasonsa vuoksi tullut repputuristien suosima seikkailukohde. Teollisuutta ei ole. Ihmiset syövät riisiä ja mitä ikinä sen kanssa saavatkaan, kuten koiria, kissoja, rottia ja uhanalaisia villieläimiä. Valitettavasti Laosin valtava biodiversiteetti uhkaa nopeasti kadota ihmisten suihin. Puolue omistaa kaiken.
Vientianessa on hämmästyttävän hyviä ravintoloita ja kahviloita. Genret kukoistavat. Erinomaisen ranskalaisen, italialaisen ja aasialaisen keittiön kanssa saa ranskalaisia tuontiviinejä edullisesti. Voi istuskella juomassa lao-olutta Mekongin rannalla. Ihmiset tekevät töitään verkkaisesti. Kellään ei ole kiire eikä missään toiminnassa ole tehokkuutta. Täydellinen toipumispaikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti