Veracruzin viimeisenä päivänä onnistuin hankkimaan pakollisen mahataudin, joka ilmeisesti raivasi tilaa sitä välittömästi seuranneelle flunssalle. Meksikossa samoin kuin myös esimerkiksi Thaimaassa ja Malesiassa linja-autot ja ostoskeskukset ovat kuolemanloukkuja, ja mitä parempia ja ykkösluokkaisempia, sitä pahempia, koska kuumissa maissa uskotaan, että jäätävä viima on luksusta. Niinpä busseissa tämä luksus varmistetaan ilmastoinnilla, joka jäädyttää sisälämpötilan nollan paikkeille, täydentäen sitä kaikista suunnista matkustajien kasvoihin, kurkkuihin ja korviin suunnatuilla jääpuhalluksilla, joita ei saa kytkettyä pois. Erityisen korkealaatuisissa kulkuneuvoissa tarjoillaan lisäksi vielä matkustajille jäämurskaa muovimukeissa. Ihmiset joutuvat tähän syväjäädytykseen suoraan teepaitasillaan 30 tai 40 asteen lämmöstä. Kaikkialla ympärillä pärskii sairaita ihmisiä.
Matkustimme Veracruzista yöbussilla - hyytävässä viimassa ja sairaiden matkustajien ympäröiminä - Villahermosaan ja sieltä edelleen toisella välineellä Palenqueen, Chiapasiin. Perille saavuttiin sairaana. Piristeitä naamaan ja majoittumaan viidakon keskelle rakennettuun bungalowien viidakkoon El Panchániin, jossa voi oman mökin kuistilta bongailla tyypillisiä chiapalais-guatemalalaisen ylänkömetsähabitaatin lintuja, kuten muurahaistangaroita, kolibreja, marjukoita ja ruskonärhiä samoin kuin lukemattomia pohjoisamerikkalaisia talvehtijoita, kuten kerttuleita ja rastaita.
Sitten kävelimme El Panchánista suojelualueen läpi Palenquen mayakaupungin raunioille, jotka olivatkin varsin vaikuttavat. Lisäksi Palenquen alue eritasoisine metsineen on erinomaista lintumaastoa, etenkin aamuisin ja neljästä alkaen iltapäivällä. Keskipäivän aikaan tropiikissa linnutkin vetävät siestaa. Palenquen päätemppelin huipulla majaili pariskunta pikkujalohaukkoja.
Yöllä teimme El Panchánissa otsalamppusafarin katsellen hämähäkkien kiiluvia silmiä kaikkialla ympärillä. Safari on ehkä vähän yliampuva sana: kyse on siis siitä, että laitetaan otsalamppu pähe ja aletaan katsella, mitä näkyy, ja yleensä silloin näkyy varsinkin juoksuhämähäkkien silmiä. Hyönteisten silmät ilmeisesti kiiluvat vähemmän valossa, joskin joidenkin yöperhosten silmät kiiluvat. Joku pöllö, luultavasti keskiamerikanvarpuspöllö, huuteli yössä, ja joku kehrääjä, ilmeisesti kauluskehrääjä, pyörähteli valoissa. Isoa yöperhosta pörräsi ja suurin löydetty tarantella oli kämmenen kokoinen.
Palenquen moderni kaupunki on varsin mielenkiinnoton muuten, mutta sieltä löytyy hyvin varustetut sekatavarakaupat, joissa kannattaa asioida ainakin erilaisten hyttysten torjuntavälineiden hankkimiseksi. Lääkevarastokin kannattaa tropiikissa matkaillessa pitää kattavana, etenkin kun alueella riehuu denguekuumetta ja vaikka mitä.
Palenquen kaupungin ja El Panchánin välissä muuan perhe rakentaa paraikaa yksityistä ekologista puistoa, jossa on sekä villiä metsää, että korkeasaarimaisiin avohäkkeihin sijoitettuja villejä nisäkkäitä, lintuja ja krokotiilejä. Pääsimme tutustumaan paikkaan ilmaiseksi, vaikkei se olekaan vielä valmis eikä sinne siten ole vielä kylttejä tieltä. El Panchánin ja Palenquen raunioiden välinen maasto on myös mielenkiintoista, etenkin metsäpolut ja mikä tahansa sellainen paikka, jossa on joki tai puro.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti