Uutisia Libyasta, Syyriasta ja Egyptistä

Tänä vuonna blogistani näyttää tulleen arabikevään kommenttikenttä. Olkoon siis niin. Sitten viime kirjoitukseni on taas ehtinyt tapahtua varsin paljon.

Libya: Ranskan ja Britannian johdettua vapaan maailman rintamaa Muammar al-Qaddafin diktatuuria vastaan saatiin YK:n turvallisuusneuvostolta ainakin tämän tarkkailijan mielestä yllättävänkin helppo mandaatti Libyan lentokiellolle ja lisäksi ilmaiskuille Qaddafin sotilasinfrastruktuuria ja joukkoja vastaan. Yhdysvallat ja joukko Naton eurooppalaisia jäsenmaita liittyi rintamaan vähän jälkijunassa, mutta autoritäärisiin hallintoihin myönteisimmin suhtautuvat, kuten Saksa, ovat pysyneet jarrumiehinä. Turkki on osallistunut operaatioon laivastosulun osalta, mutta ei taistelutoimin. Muutamat arabimaat, ainakin Arabiemiraatit ja Qatar, ovat lähettäneet hävittäjiä operaatioon, Egypti ilmeisesti myös erikoisjoukkojaan Libyan opposition tueksi.

Libyan oppositio onnistui lopulta valtaamaan Ajdabiyan kaupungin takaisin Qaddafin joukoilta liittouman pommitusten annettua tulitukea Qaddafin tankistoja ilmaan lennättämällä, ja viimeisimmät uutiset kertovat opposition joukkojen etenemisestä kohti Bregaa. Lisäksi Tripolitaniassa opposition hallinnassa oleva Misrata on sinnitellyt Qaddafin joukkojen valtausyrityksiä vastaan.

Suomessa ei osata enää suomen kieltä. Olen viime aikoina ollut järkyttynyt mm. joka- ja mikä-pronominien käytön rappeutumisesta, sillä suurten kustantamoiden kaunokirjallisissa kirjoissa, Helsingin Sanomissa ja YLE:n uutisissa on nykyisin taajaan väärää mikä-pronominin käyttöä (kun pitäisi olla joka). Lisäksi arabiankielisten nimien translitterointi jatkuu mediassa täysin virheellisenä. On käsittämätöntä, etteivät lehdet osaa edes kopioida oikein. Kun kerran kaikki uutiset kopioidaan lähes suoraan uutistoimistoilta - lisäten vain vähän asiavirheitä joukkoon - niin miksi ihmeessä ei voisi sitten kopioida suoraan paikannimiäkin? Sen sijaan Hesari keksii aivan omia kirjoitussääntöjään, niin että lukija ei voi enää tietää, mihin translitterointilogiikkaan ne perustuvat. Hesari muuttaa järjestelmällisesti y-kirjaimet j-kirjaimiksi, mutta ei muuta j-kirjaimia. Niinpä esimerkiksi viikonvaihteen Hesari on kirjoittanut libyalaisesta Ajdabiyan [Aždabija] kaupungista kirjoitusasuilla "Ajdabija" ja "Adjabija", jotka ovat molemmat aivan väärin.

Syyria: Toiseksi tärkeimmät uutiset arabikevään osalta ovat tällä viikolla tulleet Syyriasta. Syyrian oppositio on järjestänyt tietoisesti mielenosoituksia Tunisian vallankumouksesta lähtien, mutta niitä on järjestelmällisesti vähätelty länsimediassa ja qatarilainen al-Jazeera on yleensä uutisoinnissaan Syyrian hallitukselle myönteinen, joten se on antanut alusta asti harhaanjohtavan kuvan nimenomaan tämän maan asioista. Kuitenkin Syyriassa on ollut tuhansia mielenosoittajia kaduilla jo koko kevään ajan ja tällä viikolla alkanut väkivaltaisuuksien vyöry Dara'an kaupungissa Syyrian etelärajalla mursi viimein uutispimennon.

Pian sen jälkeen kun Syyrian turvallisuusjoukot olivat avanneet tulen dara'alaisia mielenosoittajia vastaan, surmanneet useita teinejä ja pidättäneet ihmisiä, mielenosoitukset levisivät paljon suuremmiksi. Puoluetoimistoja ja poliisiasemia poltettiin ja tällä viikolla syyrialaiset ovat olleet laskujeni mukaan kymmenin tai sadoin tuhansin kaduilla, sillä joukkomielenosoituksia on ollut kaikissa suurissa kaupungeissa ja todella monissa pienemmissä. Dara'an lisäksi ihmisiä on ammuttu kuoliaaksi ainakin Latakiassa, ilmeisesti myös Aleppossa sekä kurdialueen kaupungeissa Qamishlissa ja Hasakassa.

Syyrian diktatuuri on ollut lahjakas illuusion luomisessa vakaudesta monille alueen ulkomaalaisille seuraajille, jotka yleensä seurustelevat vain hallitusta lähellä olevan damaskoslaisen eliitin kanssa tai eivät muuten saa tietoonsa syyrialaisten todellisia mielipiteitä. Oman kokemukseni mukaan suurin osa Syyriassa asuvista länsimaalaisista itse asiassa seurustelee lähinnä toistensa kanssa ja tapaa harvakseltaan muutamaa poliittisesti korrektia hoviasiantuntijaa. Itse Syyriassa asuneena tiedän kuitenkin, että Syyriaa hallitseva yksinvaltainen sosialistinen Ba'ath-puolue ja sen rautanyrkki, joka muodostuu turvallisuuspalveluista (mukhabarat), ovat kokonaan pienenä vähemmistönä olevan alawiittilahkon käsissä ja erittäin epäsuosittuja syyrialaisten keskuudessa.

Alawiitit ovat kauan sitten shiialaisuudesta irronnut islamilainen lahko, jonka uskontoon kuuluvat mysteerit ovat salaisia eikä niitä saa kertoa lainkaan naisille eikä vääräuskoisille (joita siis ovat kaikki ei-alawiitit, myös muut muslimit). Lahko on kotoisin Syyrian rannikkokaistaleelta Latakian ja Tartuksen alueilta. Sitä ei pidä sekoittaa Turkin kurdien keskuudessa vaikuttavaan aleviittien lahkoon, joka tosin sekin on kauan sitten lohjennut irti shiialaisuuden mystisistä suuntauksista. Syyrian lisäksi alawiittejä on ainoastaan pieni määrä pohjoisimmassa Libanonissa sekä tietysti syyrialaisten maastamuuttajien keskuudessa.

Koska alawiitit ovat 10-12 prosentin vähemmistö Syyrian väestöstä, heille on ollut edullista pitää kiinni Ba'ath-puolueen sosialistisen arabismin maallisuudesta. Niinpä Syyrian diktatuurin suurimmat puolestapuhujat ovatkin yleensä joko alawiittejä tai sitten kuuluvat toiseen merkittävään uskonnolliseen vähemmistöön, ortodoksikristittyihin. Erityisesti Damaskoksen kristityt kauppiaat ovat taloudellisten etujen vuoksi myötämielisiä alawiittijohdolle, jonka suopeudesta heidän taloudelliset etuoikeutensa riippuvat. Sama koskee rajallista määrää sunnalaisia perheitä Damaskoksessa ja eräissä muissa kaupungeissa: näiden perheiden liiketoimet ja asema riippuvat alawiittien hallitseman turvallisuuspalvelun myötämielisyydestä, joilla hallitusmielisten perheiden asema ja etuoikeudet turvataan (ja kilpailijat eliminoidaan).

Eniten Syyrian Ba'ath-hallintoa vastustavat maan suurimpaan etniseen vähemmistöön kuuluvat kurdit, joita on 10-15 prosenttia Syyrian väestöstä, keskittyen koilliseen (Qamishli ja Hasaka) sekä Aleppon ympärille ja yhä enemmän myös Damaskoksen esikaupunkeihin. Kurdit ovat pääsääntöisesti maltillisia sunnimuslimeja, mutta alawiittien tavoin poliittisessa elämässään sekulaareja. Ba'ath-puolueen arabistinen ideologia on kuitenkin pyrkinyt kurdien pakkoassimilointiin ja eristänyt kurdit kokonaan valtiollisesta päätöksenteosta. Heihin on kohdistettu maan takavarikointia, näännytystä, kansalaisuuden riistämistä ja muita toimenpiteitä, joiden kaikkien tarkoituksena on ollut kurdiväestön nujertaminen Syyriasta.

Niin ikään alawiittihallintoa vastaan kategorisesti on asettunut Syyrian maanalainen islamistinen oppositio, Muslimiveljeskunta. Ba'ath-puolueen sotilashallinto kukisti Muslimiveljeskunnan 1980-luvulla verisesti Haman verilöylyssä, jossa koko vanhakaupunki hävitettiin ja kymmeniä tuhansia syyrialaisia tapettiin. Haman verilöylyn jälkeen Syyrian Muslimiveljeskunta on vaikuttanut vain maan alla ja maanpaossa - sen johtajat ovat pitäneet majaa Lontoossa, josta käsin järjestö on jo lähes kymmenen vuoden ajan antanut sangen maltillisia kannanottoja. Syyrian Muslimiveljeskuntaa voidaankin pitää selvästi maltillisempana kuin esimerkiksi Egyptin Muslimiveljeskuntaa.

Suurin osa liberaalista ja sekulaarista oppositioliikkeestä Syyriassa koostuu nuoresta koulutetusta keskiluokasta, ja keskittyy suurimpiin kaupunkeihin - Damaskokseen, Aleppoon ja Homsiin - sekä kurdialueille. Kurdien kansallinen liike ja arabioppositio ovat kuitenkin olleet aika ajoin riidoissa keskenään. Sekulaariin ja liberaaliin arabioppositioon kuuluu niin sunnimuslimeja kuin kristittyjäkin - kristityn keskiluokan edustajat ovat olleet siinä hyvin aktiivisia, sillä heitä ärsyttää myös hallituksen vasalleina häärivä erittäin korruptoitunut liikemiesjoukko, johon kuuluu kristittyjä "luopioita". Myös alawiittejä on paljon opposition aktivistien joukossa.

Onkin täysin väärin väittää Syyrian levottomuuksia uskonnollisiksi tai lahkolaisiksi, kuten Syyrian ja Israelin propagandakoneistojen edustajat länsimaissa ovat viime aikoina tehneet. Syyrian kansannousun takana on vuosikymmenien ajan patoutunut viha ummehtunutta yksipuoluejärjestelmää ja läpeensä korruptoitunutta valtajärjestelmää vastaan; järjestelmää, johon ovat olennaisina kuuluneet kidutus, ihmisten mielivaltainen vangitseminen, uhkailu, indoktrinointi, koululaisiin asti ulottuva salaisen poliisin urkinta ja etuoikeuksien jakeleminen poliittisen kuuliaisuuden ja korruptiosuhteiden mukaan.

Jo yli viiden vuoden ajan Syyriassakin ovat levinneet internetkahvilat, satelliittitelevisioiden vastaanottimet (jotka yhä ovat muodollisesti laittomia), yhteisömedian käyttö ja erilaiset koodisanat ja piiloviestit, joilla syyrialaiset viestivät toisilleen niin, etteivät salaisen poliisin urkkijat ja elektroninen tiedustelu ymmärtäisi, mistä on kyse. Syyrialla on ikivanha perinne runomuotoisen monimielisyyden kulttuurissa, ja niinpä syyrialainen on taitava kätkemään monia vaihtoehtoisia merkityksiä puheeseensa. Vain todella luotettujen ihmisten kanssa puhutaan mielipiteistä suoraan ja avoimessa muodossa.

Muualla: Libyan ja Syyrian lisäksi arabikevään mielenosoitukset ovat jatkuneet myös Bahrainissa, Jemenissä ja Algeriassa, joissa kaikissa on nähty väkivaltaa ja yrityksiä kukistaa mielenosoitukset voimatoimin. Bahrainissa hallitus on hakenut apuun isoveljen Saudi-Arabian joukkoja, jotka käyttivät shiialaisiin mielenosoittajiin aivan tarpeettomia kovia otteita ja tekivät todennäköisesti vain haittaa tilanteelle, pelaten shiioja kosiskelevan Iranin pussiin. Jemenissä puolestaan presidentti ja puolustusvoimain komentaja ovat luvanneet erota, joskin vasta jonkinlaisen siirtymäajan jälkeen. Monessa muussa arabimaassa pienemmän mittakaavan mielenosoitukset ovat jatkuneet - mm. Irakissa.

Tunisian ja Egyptin väliaikaishallinnot päättivät lakkauttaa entiset turvallisuuspalvelut sellaisina kuin ne Ben Alin ja Mubarakin aikana toimivat ja urkkivat väestöä massiivisesti. Tällä hetkellä vallankumousten jälkihoito näyttäisi etenevän paremmin Tunisiassa kuin Egyptissä, jossa on kuluneen viikon aikana ilmennyt monia huolestuttavia merkkejä siitä, että sotilashallinto on päässyt jonkinlaiseen diiliin Muslimiveljeskunnan kanssa, mutta nämä yhdessä ovat sivuuttaneet vallankumouksen varsinaiset tekijät, suuren joukon liberaaleja puolueita sekä puolueisiin kuulumatonta nuorisoa.

Kansanäänestyksellä hyväksytetty paketti sääti vaalit opposition mielestä liian aikaiseksi ja rikkoi pakettia sotilashallinnon rinnalla tukeneen Muslimiveljeskunnan välit sekulaareihin oppositiopuolueisiin. Sekulaarit puolueet väittävät, että vaalit tulevat liian aikaisin ja hyödyttävät siksi Mubarakin vanhaa puoluetta sekä Muslimiveljeskuntaa. Opposition kannan jyrkkyys nimenomaan tässä asiassa ihmetyttää kyllä sikäli, että jos kerran kokonaisen vallankumouksen masinoiminen kaduille onnistui internetin ja matkapuhelinten avulla ja viime kädessä niistä huolimatta, miten ihmeessä olisi täysin mahdotonta mobilisoida kannattajia samalla tavoin vaaliuurnille? Suurempi ongelma lienee se, että merkittävä osa vallankumouksen tekijöistä kaduilla ei ole edelleenkään äänioikeutettuja ikänsä puolesta.

Sotilashallinnon julistama uusi poikkeustila, jossa mielenosoitukset on kielletty, on niin ikään erittäin hälyttävä signaali. Egyptin opposition ja maan demokratisoitumiseen ystävällisesti suhtautuvien maiden tulisikin kaiken tämän keskellä olla tarkkoina ja puolustaa sitä, että Egyptin vallankumousta ei varasteta uuden sotilasdiktatuurin perustamiseksi - jolloin Muslimiveljeskunta jäisi ainoaksi entisen opposition osaksi, joka olisi tilanteesta päässyt hyötymään.