Iltalehti ehdotti, että jos euro kaatuu ja Suomessa palataan markkaan, laitettaisiin uusiin seteleihin seuraavien modernien merkkihenkilöiden kuvat: jääkiekkoilija Mikael Granlund, kirjailijatar Sofi Oksanen, koomikko Spede Pasanen, Nokia-johtaja Jorma Ollila, kirjailijatar Tove Jansson, laulaja Kari Tapio sekä diplomaatti, presidentti ja rauhantekijä Martti Ahtisaari. Pidän itse ongelmallisena sitä, että suurin osa näistä merkkihenkilöistä on edelleen elossa eikä elossa olevien henkilöiden kuvaaminen seteleissä ole ollut oikein korrektia, vaikka Kekkosesta seteli tehtiinkin.
Historioitsija Jussi Jalonen ehdotti puolestaan blogissaan, että seteleihin kuvattaisiin valtiomies Väinö Tanner, kirjailija Kalle Päätalo, laulaja Laila Kinnunen, jääkärikenraali Aarne Sihvo, urheilija ja pesäpallon keksijä Tahko Pihkala, missi Armi Kuusela, arkkiatri Arvo Ylppö sekä näyttelijä Tauno Palo. Tässä listassa on enää yksi elossa oleva henkilö, Kuusela nimittäin.
Jos sivuutetaan ne, jotka ovat jo olleet seteleissä, ja joita Iltalehti tai Jalonen jo ehtivät ehdottaa, samoin kuin sivuutetaan entiset presidentit, ehdottaisin muutamia nimiä lisää, jotka omasta vaatimattomasta mielestäni voisivat ansaita paikkansa suomalaisuuteen tuottamillaan kontribuutioilla:
Valtiomiehistä listalle ansaitsisivat päästä ainakin Leo Mechelin ja Rudolf Holsti. Mechelin kuului Suomen kansallisen oikeustaistelun johtajiin ja perustuslaillisuuden puolustajiin sekä oli merkittävä suomalaisen liberalismin ideologi aikana, jolloin suuri osa muista oli taipuvaisia kansalliskiihkoiluun.
Holsti taas oli toimittaja, diplomaatti ja poliitikko, joka toimi Suomen ulkoministerinä vuosina 1919-22 ja 1937-38. Hän kannatti reunavaltiopolitiikkaa, pohjoismaista puolueettomuutta ja edusti länsimielistä järkipolitiikkaa aikana, jolloin suuri osa kansallisesta eliitistä kallistui saksalaiseen nationalismiin. Holsti joutui saksalaismielisten hampaisiin heimosotien kritisoimisesta ja venäläismielisten pannaan Väli-Euroopan pienten maiden puolustamisesta neuvostototalitarismilta.
Sotilaista muistettavaksi esimerkiksi kelpaisi erityisesti Aksel Fredrik Airo. Ritarikenraali Airo oli sisällissodan, talvisodan ja jatkosodan sotasankari, oikeamielinen isänmaanystävä, tiedustelumies ja keskeinen hahmo Suomen pitämisessä vapaana länsimaana. Hän sai Mannerheim-ristin ritarin arvon ansioistaan jatkosodassa ja kunnostautui vastarintavalmiuden organisoimisessa sodan jälkeen, siten ehkäisten neuvostoliittolaisen hegemonian toimeenpanoa Suomessa.
Yhteiskuntavaikuttajista huomiota ansaitsisivat erityisesti Uno Cygnaeus, kansakoululaitoksen isä ja pastori, sekä Tekla Hultin, ensimmäinen suomalainen naispuolinen filosofian tohtori ja naisten vapautuksen uranuurtaja Suomessa, liberaali ja aktivisti, joka toimi myös jääkäriliikkeen puolesta.
Kirjailijoista itseoikeutettuja setelihahmoja olisivat tietysti Mika Waltari, Eino Leino ja Olavi Paavolainen. Suomalaisista tutkimusmatkailijoista esimerkiksi koillisväylän löytäjä ja naparetkeilijä Adolf Erik Nordenskiöld sekä tutkimusmatkailija, tiedemies ja diplomaatti Gustaf Ramstedt kuuluisivat suomalaisten suurmiesten galleriaan. Muista suomalaisista renessanssi-ihmisistä seteleihin voisivat sopia vaikkapa tiedemies, filosofi, tutkimusmatkailija ja uskonnonvapauden uranuurtaja Rafael Karsten sekä myöhempi suurmies, paleontologi ja muinaisaikojen lennokas kuvailija Björn Kurtén.
Kylmän sodan ajan vaikuttajista paikkansa ansaitsisivat erityisesti Georg C. Ehrnrooth ja Tuure Junnila, jos ei muuten niin siksi, että he eivät elinaikanaan ehtineet saada ansaitsemaansa arvostusta, vaan tulivat selkärangattomien rienaajien pilkkaamiksi ja panettelemiksi.
Olen samaa mieltä, että eläviä ei pitäisi rahoihin kuvata. Pitäisi olla ainakin dementiakodissa tai saattohoidossa. Mitä siitä tulisi, jos päätyisikin naamoineen vielä iltapäivälehtien lööppeihin töppäilyistään. Ihmiset eivät tietäis ostaako lehden setelillä vai päinvastoin, kun sama naama molemmissa!
VastaaPoistaListaasi kaipaisin esim. Yrjö Kallista. Hänen panoksensa on mielestäni tärkeä valtavirran ulkopuolelta tuleva säie kulttuuriimme. Se on osa sitä moninaisuutta ja sen edistämistä, jonka ansiosta saatoin lainat Tuure Junnilan ja Arvo Poika Tuomisen kirjoja kyläkirjastosta jo koulupoikana 1960-luvulla.
Laitoin hieman lisäyksiä tähän viestiini. Tuon samalla esille mahdollisia vaihtoehtoja setelien kuvitukseen autonomian ajalta.
VastaaPoistaSetelisarjan kohdalla totta kai on tärkeää, että se olisi jollain tavalla sisäisesti teemaltaan ehyt. Esimerkiksi tuo mainitsemani Lars Gabriel von Haartman ei oikein tuntuisi ainakaan minusta istuvan suoralta kädeltä samaan pakettiin Armi Kuuselan kanssa.
Tavoittelin omassa sarjassani myös kattavaa historiallista läpileikkausta taiteen, tieteen, politiikan ja kulttuurin saralta, joten siksi tuo valtiomiesten määrä oli hyvä rajata yhteen. Tietysti myös Sihvo oli paitsi sotilas, myös politiikassa mukana, ja Tahko Pihkalan voi samoin katsoa edustaneen hyvinkin vahvasti oman aikansa poliittisia näkemyksiä. Itse asiassa Tanner-Sihvo-Pihkala-valintani vaikutti minusta myös sopivan tasapuoliselta ratkaisulta vasemmiston, keskustan ja oikeiston välillä.
Santeri Alkion liittämistä setelisarjaan harkitsin myös, koska maaseutu ja perinteinen talonpoikaiskulttuuri ovat aivan olennainen osa suomalaisuutta, siinä missä teollisuusmaisemat ja kaupunkikulttuuri. Toki tämä olisi hoitunut myös laittamalla tieteen edustajaksi A. I. Virtanen ja setelin kääntöpuolelle kuva maatilasta rehusiiloineen, tai sitten jostain maamme komeasta historiallisesta meijeristä. Tällä haavaa maaseutua edustaa omassa sarjassani osaltaan oikeastaan vain Päätalo.
Best,
J. J.
Kympin seteliin Pelle Miljoona.
VastaaPoistaKiitoksia Pasaselle, Jaloselle ja Anonyymille hyvistä lisäyksistä! Moniosaisesta Suomen kansallibiografiasta löytyisi epäilemättä lukemattomia muitakin merkkihenkilöitä, jotka ovat olleet ratkaisevilla tavoilla rakentamassa Suomen kansallista tarinaa.
VastaaPoistaPuoluepoliittisista vaikuttajista pitäisi ehkä olla oma sarjansa, mutta silloin on ongelmallista, kuka saa minkäkin setelin. Arvoltaan pienemmät setelit ovat enemmän käytössä ja tuovat siten enemmän näkyvyyttä, isoimmissa taas on jotain symbolista arvovaltaa.
On varmaan syynsä siihen, miksi euroihin ei ole kuvattu merkkihenkilöitä, mutta mantereella olisi olemassa myös yhdistäviä hahmoja, ainakin jos niitä haetaan pikemminkin tieteiden ja taiteiden kuin politiikan ja sodan maailmasta.
Mutta onhan euroihin kuvattu merkkihenkilöitä. Nimittäin niihin euron kolikoihin, joihin kullakin maalla on ollut mahdollisuus liittää omia kansallisia symboleitaan taikka kuvia historiallisista hahmoista.
VastaaPoistaEi se niin tavatonta ole, että itsekin saan vaikka Pyynikintorin lihakaupassa asioidessani kassalla vaihtorahana italialaisen kahden euron kolikon, jossa komeilee Dante Alighierin profiili. Pari viikkoa sitten sain puolestani ihmetellä kun Kauppahallissa sain rahasta takaisin slovenialaisen euron kolikon. Mainitun kansan uskonpuhdistaja Trubar oli ollut minulle aiemmin täysin tuntematon suuruus.
Tiedä sitten onko sattumaa, mutta myös kreikkalaisia kolikkoja, joissa komeilevat Kapodistrias ja Venizelos, on viime aikoina tullut usein suomalaistenkin kauppojen kassoilla vastaan.
Best,
J. J.