Seuraavana aamuna Omaniin saapumisestani menin kontaktini kanssa Ansafin kosteikoille Masqatin kupeeseen. Ansafin kosteikko on syntynyt Hayan vedenpuhdistamon seurauksena ja käsittää nyt pienen järven, muutamia lampia, ruovikoita ja ympäröivää pensaikkokasvillisuutta. Kosteikko vetää puoleensa runsaasti lintuja, sillä sitä ympäröivät kallioiset kukkulat ovat karuja, vain piikkipensaiden kasvamia. Aluetta on tarkoituksellisesti kehitetty luontokeitaaksi.
Kosteikon ruovikoituneilla lammilla olikin nähtävissä runsain määrin kosteikkolintuja, kuten kahlaajia ja sorsia. Erityisen runsaita olivat pitkäjalat ja erilajiset viklot. Vesilinnusto koostui pääasiassa pikku-uikuista ja taveista, mutta paikalla oli myös pienempiä määriä mustakaulauikkuja, lapasorsia, jouhisorsia ja heinätaveja. Monia silkkihaikaroita, jalohaikaroita ja harmaahaikaroita, yksi ruskohaikara, flamingoja ja pronssi-iibiksiä oli myös paikalla.
Kosteikkoa ympäröivät pensaikot ja puusto, koostuen akaasiasta ja paikallisesta Prosopis cinerariasta. Viimeksi mainittua ei pidä sekoittaa vitsauksena Omanissa levinneeseen ja paikalliskasvillisuutta tukehduttavaan vieraslajiin, meskiittipensaaseen (Prosopis juliflora), jota Ansafissa on yritetty vaihtelevalla menestyksellä hävittää.
Puusto ja pensasto tarjoavat suojaa ja hyvän habitaatin monenlaisille varpuslinnuille ja muille hyönteissyöjille, kuten pikkumehiläissyöjille ja intiansininärhille. Kukkivissa puissa ja pensaissa vilisi paljon purppuramedestäjiä, joiden lisäksi niistä löytyi pieniä määriä erilaisia läpimuuttavia tai talvehtivia kerttuja sekä paljon punapyrstölepinkäisiä. Ruovikossa ääntelivät papyruskerttuset ja priiniat.
Kekonokkaisia varpuslintuja edustivat perin troopilliset ryhmät: idänhopeanokkia pyöri pensaissa ja näimme myös pari viirukutojaa, intialaista lajia, joka on levinnyt Ansafiin Masqatin rannikon laguuniin perustetulta Qurmin suojelualueelta, jonka mangrovepuihin lintumarkkinoilta karanneet viirukutojat taannoin perustivat yhdyskuntia. Näin myös sievän pariskunnan punatiikeripeippoja, jotka ruokailivat maassa parin metrin päässä minusta. Tämäkin intialainen laji on levinnyt Arabiaan alun perin häkkikarkulaisista syntyneistä populaatioista.
Vaikka myös idänhopeanokka on häkkilintuna esiintyvä intialainen loistopeippo, sen levinneisyys on tiettävästi aina ulottunut Arabiaan ilmankin ihmisen vaikutusta. Etelä-Omanissa ja Jemenissä elää sen afrikkalainen vastinlaji, hopeanokka. Näiden kahden loistopeipon vanhat suomenkieliset nimet olivatkin englanninkielisiä vastaavasti intianhopeanokka ja afrikanhopeanokka.
Suurin osa Ansafissa pyörineistä västäräkeistä oli sitruunavästäräkkejä eri puvuissa, ja Ansaf vaikuttaakin olevan erinomainen paikka sitruunaväiskien näkemiseen. Jonkin verran keltavästäräkkejä ja västäräkkejä oli myös läsnä.
Useita ruskosuohaukkoja kaarteli kosteikkoalueen yllä ja myös pikkukorppikotka suoritti ylilennon. Alue on kokonaisuudessaan mukavan tuntuinen, sisältää paljon erilaisia mikrohabitaatteja ja tuotti yhden matkan korkeimmista lajiluvuista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti