Chambaljoen kansallispuisto seurailee nimensä mukaista jokea, joka on Gangesin sivujoki ja virtaa kansallispuisto-osuudellaan pitkät pätkät Madhya Pradeshin rajajokena Rajasthaniin ja Uttariin. Vierailimme sillä pätkällä, jossa Chambal erottaa Rajasthania pohjoisessa ja Madhya Pradeshia etelässä.
Chambaljoen suojeltu alue on kuuluisa sokeista vaaleanpunervista jokidelfiineistään, joiden kunniaksi jokiveneiden lähtölaiturissa oli julisteita valtamerillä elävistä pullonokkadelfiineistä. Delfiinien näkeminen on kuitenkin onnenkauppaa ja onnistuu ainoastaan niiden loikatessa pinnan yläpuolelle sameasta vedestä. Sen sijaan joen rannoilla ja hiekkasärkillä näkee suurin määrin sekä gaviaaleja, suuria kapeanokkaisia kalaa syöviä krokotiilejä, että varsinaisia krokotiilejä, jotka silloin tällöin ihmisiäkin hammastelevat.
Rannoilla lojuvien krokotiilien lisäksi Chambaljoki muodostaa tietysti lintuparatiisin. Jokihyyppiä ja intianpaksujalkoja näkyi runsaasti, samoin lukuisia palearktisia kahlaajia, jopa harvemmin sisävesillä nähtäviä kuten rantakurvi. Useita tiiralajeja lentelee joella: ainakin jokitiiroja, mustavatsatiiroja, pikkutiiroja ja valkoposkitiiroja. Niille tekevät seuraa myös intiansaksinokat, nuo tiiransukuiset linnut, jotka kauhovat pinnasta pikkukalaa pidentyneellä alanokallaan. Tiirojen tavoin lentelevät joella myös vaalean hiekanväriset pikkupääskykahlaajat, jotka hiekkasärkillä istuessaan sulautuvat suojaväritykseltään hietaiseen taustaansa, kipitellen särkillä pikkutyllien ja lapinsirrien joukossa.
Linnustollista megafaunaakin joen rannoilla esiintyi: kaksi saruskurkea tuli hienosti lähietäisyydelle poseeraamaan, tietysti sen jälkeen kun akku oli loppunut kamerastani saksinokkien kohdalla. Talvehtivia tiibetinhanhia ja ruostesorsia käyskenteli rantaruohikoissa laitumella paikallisten kyhmysorsien ja vesipuhvelien joukossa. Kävi myös ilmi, että intianviheltäjäsorsa on kokosukeltaja.
Jyrkillä rantakallioilla on kalliokyyhkyjen ja pääskyjen yhdyskuntia, ja harvinaisempiakin pesijöitä, kuten pikkukorppikotkia ja pariskunta näyttäviä intianjalohaukkoja, jotka nähtemme repivät ja höyhensivät poikasilleen aterian intianmainasta. Veljeni onnistui bongaamaan puoliaavikkomaisesta maisemasta kiven alla varjossa lepäilevän viirumalkohan, piilottelevan maassa elävän käkilinnun, jonka olin nähnyt tätä ennen vain kerran elämässäni, silloin Pakistanissa.
Chambaljoki on hyvä paikka tutustua Intian suurten jokien alkuperäiseen linnustoon ja eläimistöön. Nykyisin kansallispuisto on myös melko rauhallinen. Aiemmin siellä on esiintynyt häiritsevässä määrin bandiittien toimintaa, turisteja on kidnapattu ynnä muuta rajaseuduille ominaista aktviteettia, johtuen juuri sijainnista useamman osavaltion rajalla.
Chambaljoen suojeltu alue on kuuluisa sokeista vaaleanpunervista jokidelfiineistään, joiden kunniaksi jokiveneiden lähtölaiturissa oli julisteita valtamerillä elävistä pullonokkadelfiineistä. Delfiinien näkeminen on kuitenkin onnenkauppaa ja onnistuu ainoastaan niiden loikatessa pinnan yläpuolelle sameasta vedestä. Sen sijaan joen rannoilla ja hiekkasärkillä näkee suurin määrin sekä gaviaaleja, suuria kapeanokkaisia kalaa syöviä krokotiilejä, että varsinaisia krokotiilejä, jotka silloin tällöin ihmisiäkin hammastelevat.
Rannoilla lojuvien krokotiilien lisäksi Chambaljoki muodostaa tietysti lintuparatiisin. Jokihyyppiä ja intianpaksujalkoja näkyi runsaasti, samoin lukuisia palearktisia kahlaajia, jopa harvemmin sisävesillä nähtäviä kuten rantakurvi. Useita tiiralajeja lentelee joella: ainakin jokitiiroja, mustavatsatiiroja, pikkutiiroja ja valkoposkitiiroja. Niille tekevät seuraa myös intiansaksinokat, nuo tiiransukuiset linnut, jotka kauhovat pinnasta pikkukalaa pidentyneellä alanokallaan. Tiirojen tavoin lentelevät joella myös vaalean hiekanväriset pikkupääskykahlaajat, jotka hiekkasärkillä istuessaan sulautuvat suojaväritykseltään hietaiseen taustaansa, kipitellen särkillä pikkutyllien ja lapinsirrien joukossa.
Linnustollista megafaunaakin joen rannoilla esiintyi: kaksi saruskurkea tuli hienosti lähietäisyydelle poseeraamaan, tietysti sen jälkeen kun akku oli loppunut kamerastani saksinokkien kohdalla. Talvehtivia tiibetinhanhia ja ruostesorsia käyskenteli rantaruohikoissa laitumella paikallisten kyhmysorsien ja vesipuhvelien joukossa. Kävi myös ilmi, että intianviheltäjäsorsa on kokosukeltaja.
Jyrkillä rantakallioilla on kalliokyyhkyjen ja pääskyjen yhdyskuntia, ja harvinaisempiakin pesijöitä, kuten pikkukorppikotkia ja pariskunta näyttäviä intianjalohaukkoja, jotka nähtemme repivät ja höyhensivät poikasilleen aterian intianmainasta. Veljeni onnistui bongaamaan puoliaavikkomaisesta maisemasta kiven alla varjossa lepäilevän viirumalkohan, piilottelevan maassa elävän käkilinnun, jonka olin nähnyt tätä ennen vain kerran elämässäni, silloin Pakistanissa.
Chambaljoki on hyvä paikka tutustua Intian suurten jokien alkuperäiseen linnustoon ja eläimistöön. Nykyisin kansallispuisto on myös melko rauhallinen. Aiemmin siellä on esiintynyt häiritsevässä määrin bandiittien toimintaa, turisteja on kidnapattu ynnä muuta rajaseuduille ominaista aktviteettia, johtuen juuri sijainnista useamman osavaltion rajalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti