Olin muutaman päivän Helsingissä, jossa tapasin ystäviäni, lorvin terasseilla ja kahviloissa, luin laiskasti kirjoja sieltä täältä. Uutena tuttavuutena paikkojen joukossa oli Liuskaluoto, johon pääsee Eiranrannasta ravintola Caruselin läheltä veneellä. Siellä on erinomaisen vilkas kesäterassi ja loistavat pizzat. Politiikkaa puhuttiin siellä ja jatkoillakin. Muistan, että jatkopaikassa puhuimme voitontunteen tärkeydestä yhteiskunnallisen toiminnan innostuksen ylläpitämisessä, jolloin joku naapuripöydän setä puuttui puheeseen - sinänsä täysin aiheeseen sopivasti, mutta puhuen ilmeisesti jostain taistelulajeista.
Torstai-iltana otin kaverin kanssa yöjunan Ouluun, jossa tapasin toisia ystäviäni. Ajatella, että vaikka Ouluun päästäkseen saa matkustaa junalla koko yön ja herätä aamulla tuosta pohjoisen kaupungista, ollaan sinne päästäessä yhä vasta puolivälissä Suomen pituutta. Räjäyttää tajunnan. Ouluuntuneet kaverini järjestivät melkoiset puutarhajuhlat vehreässä maisemassa Oulujoen rannalla, meksikolaisella ruoka- ja juomateemalla, niin että niistä riitti ylensyöntiin lauantaiksikin.
Kävimme mielenkiintoisia keskusteluja, läsnä lisäkseni muutama yrittäjä ja it-ammattilainen, ympäristöjohtaja, psykologi, opiskelija jne, keski-ikä kolmenkympin päälle mutta levittäytyen kymmenen vuoden haitarille. Keskusteluissa hahmottui jonkinlainen sukupolvikokemus, joidenkin tapauksessa jopa psykohistoriallinen teoria siitä, mitä sodanjälkeiset sukupolvet ovat meitä kasvattaessaan vaatineet ja odottaneet, ja millaiseksi maailma sen sijaan onkin muodostunut. Ranskalaisen antropologin René Girardin teos Väkivalta ja pyhä oli kaivettu esille jo päivällä. Muistan, että siinä vaiheessa kun muutama osanottajista lähti veneellä joelle, osa meistä debatoi jo perin filosofisesti vapauden ja autonomian olemuksesta.
Aamulla minulle selvisi, että Oulustakin käsin on käsittämättömän vaikeaa päästä Vaasan, Närpiön ja Kaskisten suuntaan. Ratatöiden vuoksi junia on vähän eikä Seinäjoellekaan olisi päässyt kuin vasta kahden jälkeen yöllä. Jouduin lähtemään hasardilla kohti Kokkolaa, josta toivon löytäväni linja-auton tai jonkin muun tavan matkustaa edelleen rannikkoa etelää kohti.
Ilmoja on pidellyt. Säiden jumalatar on suosinut minua tällä Suomen-matkallani melkoisesti, vaikka perjantaipäivällä Oulussa olikin sateista käydessämme yliopistolla ja keskustassa. Tuulihaukat leijailevat pohjalaisten peltoaukeiden yllä.
Torstai-iltana otin kaverin kanssa yöjunan Ouluun, jossa tapasin toisia ystäviäni. Ajatella, että vaikka Ouluun päästäkseen saa matkustaa junalla koko yön ja herätä aamulla tuosta pohjoisen kaupungista, ollaan sinne päästäessä yhä vasta puolivälissä Suomen pituutta. Räjäyttää tajunnan. Ouluuntuneet kaverini järjestivät melkoiset puutarhajuhlat vehreässä maisemassa Oulujoen rannalla, meksikolaisella ruoka- ja juomateemalla, niin että niistä riitti ylensyöntiin lauantaiksikin.
Kävimme mielenkiintoisia keskusteluja, läsnä lisäkseni muutama yrittäjä ja it-ammattilainen, ympäristöjohtaja, psykologi, opiskelija jne, keski-ikä kolmenkympin päälle mutta levittäytyen kymmenen vuoden haitarille. Keskusteluissa hahmottui jonkinlainen sukupolvikokemus, joidenkin tapauksessa jopa psykohistoriallinen teoria siitä, mitä sodanjälkeiset sukupolvet ovat meitä kasvattaessaan vaatineet ja odottaneet, ja millaiseksi maailma sen sijaan onkin muodostunut. Ranskalaisen antropologin René Girardin teos Väkivalta ja pyhä oli kaivettu esille jo päivällä. Muistan, että siinä vaiheessa kun muutama osanottajista lähti veneellä joelle, osa meistä debatoi jo perin filosofisesti vapauden ja autonomian olemuksesta.
Aamulla minulle selvisi, että Oulustakin käsin on käsittämättömän vaikeaa päästä Vaasan, Närpiön ja Kaskisten suuntaan. Ratatöiden vuoksi junia on vähän eikä Seinäjoellekaan olisi päässyt kuin vasta kahden jälkeen yöllä. Jouduin lähtemään hasardilla kohti Kokkolaa, josta toivon löytäväni linja-auton tai jonkin muun tavan matkustaa edelleen rannikkoa etelää kohti.
Ilmoja on pidellyt. Säiden jumalatar on suosinut minua tällä Suomen-matkallani melkoisesti, vaikka perjantaipäivällä Oulussa olikin sateista käydessämme yliopistolla ja keskustassa. Tuulihaukat leijailevat pohjalaisten peltoaukeiden yllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti