Edellisissä kirjoituksissani oltiin Upolulla, jota voisi sanoa itsenäisen Samoan pääsaareksi sikäli, että siellä sijaitsevat pääkaupunki Apia ja suurin osa väestöstä. Upolua suurempi on kuitenkin sen naapurisaari Savai'i, joka on samalla koko Polynesian suurin saari.
Savai'i sisältää Polynesian laajimman yhtenäisen alkuperäismetsäalueen, joka sijoittuu saaren tiettömään vuoristoksi kohoavaan sisäosaan. Samoan korkein vuori Silisili kohoaa 1866 metrin korkeuteen ja huipulla on viileitä kosteikkoniittyjä, nummia ja pilvimetsää. Kaksi Samoan endeemisistä lintulajeista, samoanrastas ja samoanrilli, elävät ainoastaan Savai'in vanhoissa ylämaametsissä.
Ylämaametsiin pääseminen osoittautui paljon vaikeammaksi kuin olin aavistanut. Savai'in ympäri kulkevat maantiet rannikkoja seuraavina renkaina, ja lisäksi sisämaahan tunkeutuu tältä rannikkotieltä jonkin verran pikkuteitä kyliä ja niiden plantaaseja palvelemaan. Missään kohtaa saarta ei päässyt teitä pitkin saaren ylänkömetsiin, ja vastaavasti kaikkialla, mihin tieverkosto oli ulottanut lonkeronsa, olivat metsät korvautuneet kookospalmu-, banaani- ja hedelmäpuuplantaaseilla. Lienee siis hyvä, ettei ylämaametsiin pääse teitä pitkin. Rannikoiden sademetsistä on jäljellä suojeltuja rippeitä saaren eri puolilla, mutta niissä tapaa samoja lintulajeja kuin Upolulla.
Paras paikka päästä ylämaan metsiin on mennä Aopon kylään ja nousta sieltä kävellen parin päivän matka Silisilivuorelle eri kasvillisuusvyöhykkeiden halki. Ikävä kyllä tähän minulla ei ollut mahdollisuutta, koska en ollut varustautunut metsässä yöpymistä varten leirintävarustein. Lisäksi Aopon maatai, heimopäällikkö, lihava ja sokea vanhus paalutetussa falessaan jotain ruohotuotetta polttelemassa, vaati kohtuutonta 150 talan hintaa metsään pääsystä, vaikka paikalliset pojat olisivat vieneet minut sinne 15 talalla ja kaikkialla muualla saarella 5 tai korkeintaan 10 talaa riitti maksuksi mihin tahansa metsään, kraatterille tai vesiputouksille pääsystä.
Tässä yhteydessä on ehkä syytä mainita, että Samoalla ei ole jokamiehenoikeutta, vaan kaikki maa kuuluu heimoille (aiga), käytännössä kyläyhteisöille, joiden päälliköltä eli maatailta on saatava lupa heimon maille tunkeutumiseen. Samalla yhteisöt rahastavat hieman vierailijoilta. Aopon maatailla oli vielä erillinen titteli pulenuu. En tiedä, tekikö se hänestä jotenkin erityistärkeän. Toisin kuin useimmat samoalaiset, hän ei myöskään halunnut neuvotella ja tinkiä hinnasta, joten Silisilin rinteille kiipeäminen ja kaksi tavoitelajia jäivät minulta tämän matkan osalta väliin.
Pian Aopossa käytyäni olin tyytyväinen, etten ollut lähtenyt vuorelle nousemaan. Minulla oli nimittäin Savai'illa legendaarisen huono onni sään suhteen - satoi koko ajan, milloin kaatamalla, milloin tihuttamalla. Se ei tehnyt rantaelämästäkään erityisen houkuttelevaa, vaikka sain viehättävästä Manasen kylästä saaren pohjoisrannikolla oman rantabungalowin 200 talalla, vain parikymppiä kalliimmalla kuin naapuripaikat kaupittelivat yksinkertaisia suihkuttomia ja vessattomia faleja. Yleisesti ottaen majoittumisen hinnat olivat ärsyttävän korkeita. Tosin jos toisi mukana oman hyttysverkon, rannoilla voi yöpyä faleissa muutaman kympin rannankäyttömaksuilla. Hyttysiä Samoalla riittää siinä määrin, että niiltä on tottumattoman pakko jotenkin suojautua, mutta savukierukat auttavat.
Fale on polynesialainen "mökki", josta puuttuvat seinät, yksinkertaisimmillaan vain pylväiden päällä oleva katos, jossa on maan pinnan yläpuolella oleva lattia. Samoan maaseudulla on hassua nähdä, kuinka maaseudun samoalaiset asuvat näissä katoksissaan ilman yksityisyyttä ainakaan mitä naapurien katseisiin tulee, mutta silti heillä on falen katolla lautasantennit ja sisällä plasmatelevisioita. Voisi tietysti väittää, että Polynesiassa on aina lämmin sää ja paikalliset ovat tottuneet hyttysten jatkuviin pistoihin - eivät käytä ulkosalla nukkuessaan edes hyttysverkkoja. Toisaalta kuitenkin hirmumyrskyt ja tsunamit huuhtovat harva se vuosi kyliä mereen. Ehkä juuri siksi talojen rakentamiseen ei ole perinteisesti investoitu niin paljon.
Laivamatka Upolun Mulifanuasta Savai'in pääkylään Salelologaan ja takaisin oli mielenkiintoinen pelagisten merilintujen näkemisen kannalta. Suulia ja tiiroja näkyikin Apolimansalmella paljon, muutama tropiikki- ja fregattilintukin. Jonkin verran näkyi myös liitäjiä, kunhan jaksoi tihrustaa ankarasti aaltoihin, joiden välissä ne liitävät kovaa vauhtia. Lyhytpyrstöliitäjät etenivät jonoissa, kun taas suuret suippopyrstöliitäjät ja pienet tropiikkiliitäjät yksittäin.
Saaren puolella Savai'i edustaisi periaatteessa alkuperäisempää ja villimpää luontoa kuin Upolu, mutta tuohon villiin osaan on vaikea päästä. Rantoja on joka makuun - valkeista paratiisibiitseistä mustiin laavakivikkoihin vesisuihkuineen. Kylät ovat viehättäviä pastelliväreineen ja suureellisine kirkkoineen. Päätiet ovat hyvässä kunnossa ja niitä on ilo ajella mutkitellen, kunhan varoo teillä hortoilevia koiria, sikoja ja lapsia.
Vielä maanantaina juhlittiin Savai'illa ja Upolulla Samoan kansallispäivää hihhuloivin kulkuein, jotka kiljahtelivat, huudahtelivat, lauloivat isänmaallisia lauluja ja kanniskelivat Samoan ja eri kirkkojen lippuja. Sunnuntaikirkkoon samoalaiset pukeutuvat kokovalkoisiin ja naiset laittavat päähänsä mitä koreimpia hattulaitteita vanhaan siirtomaatyyliin. Muina aikoina miesväki kuljeskelee paidatta, naiset astetta säädyllisemmin. Kenkiä ei Samoalla juuri käytetä.
On vielä mainittava samoan ja suomen kielten samanlaisuutta koskeviin kommentteihini, että Savai'ilta löytyvät melkein peräkkäin kylät nimeltä Salailua ja Satuilua. Monet kaupat on nimetty Marteiksi, yksi esimekriksi on Vaimea Mart. Runsas ea- ja ae-diftongien käyttö saa varsinkin hitaat paikallislaulut joskus kuulostamaan virolta. Yhdessäkin hitissä lauletaan suoraan pea-asista. Toisessa lauletaan suomalaisemmin "mussu mussu vattoo". Joihinkin lauluihin on lisätty kansainvälisessä hengessä englanninkielinen kertosäkeen kertaus, kuten Savai'illa soineessa kantrilaulussa: "I've got to work every month for my money; do things I don't like to help my family; to work really hard."
Tapana näkyy myös olevan tehdä tunnetuista kansainvälisistä ja varsinkin amerikkalaisten mustien hiteistä samoankielisiä versioita. Rakkauslaulut ovat sen sijaan mitä suomalaisimpia keinuvia syntikkahitaita, yleensä laahaavassa valssitahdissa. Mutta Samoalla rakkauslauluissakin korostetaan kristillisiä perhearvoja ja aviollista vastuullisuutta. Naisen pitää olla kuuliainen miehelleen ja palvella häntä. Miehen taas pitää muistaa olla uskollinen vaimolleen eikä juosta joka hameen perään.
Savai'i sisältää Polynesian laajimman yhtenäisen alkuperäismetsäalueen, joka sijoittuu saaren tiettömään vuoristoksi kohoavaan sisäosaan. Samoan korkein vuori Silisili kohoaa 1866 metrin korkeuteen ja huipulla on viileitä kosteikkoniittyjä, nummia ja pilvimetsää. Kaksi Samoan endeemisistä lintulajeista, samoanrastas ja samoanrilli, elävät ainoastaan Savai'in vanhoissa ylämaametsissä.
Ylämaametsiin pääseminen osoittautui paljon vaikeammaksi kuin olin aavistanut. Savai'in ympäri kulkevat maantiet rannikkoja seuraavina renkaina, ja lisäksi sisämaahan tunkeutuu tältä rannikkotieltä jonkin verran pikkuteitä kyliä ja niiden plantaaseja palvelemaan. Missään kohtaa saarta ei päässyt teitä pitkin saaren ylänkömetsiin, ja vastaavasti kaikkialla, mihin tieverkosto oli ulottanut lonkeronsa, olivat metsät korvautuneet kookospalmu-, banaani- ja hedelmäpuuplantaaseilla. Lienee siis hyvä, ettei ylämaametsiin pääse teitä pitkin. Rannikoiden sademetsistä on jäljellä suojeltuja rippeitä saaren eri puolilla, mutta niissä tapaa samoja lintulajeja kuin Upolulla.
Paras paikka päästä ylämaan metsiin on mennä Aopon kylään ja nousta sieltä kävellen parin päivän matka Silisilivuorelle eri kasvillisuusvyöhykkeiden halki. Ikävä kyllä tähän minulla ei ollut mahdollisuutta, koska en ollut varustautunut metsässä yöpymistä varten leirintävarustein. Lisäksi Aopon maatai, heimopäällikkö, lihava ja sokea vanhus paalutetussa falessaan jotain ruohotuotetta polttelemassa, vaati kohtuutonta 150 talan hintaa metsään pääsystä, vaikka paikalliset pojat olisivat vieneet minut sinne 15 talalla ja kaikkialla muualla saarella 5 tai korkeintaan 10 talaa riitti maksuksi mihin tahansa metsään, kraatterille tai vesiputouksille pääsystä.
Tässä yhteydessä on ehkä syytä mainita, että Samoalla ei ole jokamiehenoikeutta, vaan kaikki maa kuuluu heimoille (aiga), käytännössä kyläyhteisöille, joiden päälliköltä eli maatailta on saatava lupa heimon maille tunkeutumiseen. Samalla yhteisöt rahastavat hieman vierailijoilta. Aopon maatailla oli vielä erillinen titteli pulenuu. En tiedä, tekikö se hänestä jotenkin erityistärkeän. Toisin kuin useimmat samoalaiset, hän ei myöskään halunnut neuvotella ja tinkiä hinnasta, joten Silisilin rinteille kiipeäminen ja kaksi tavoitelajia jäivät minulta tämän matkan osalta väliin.
Pian Aopossa käytyäni olin tyytyväinen, etten ollut lähtenyt vuorelle nousemaan. Minulla oli nimittäin Savai'illa legendaarisen huono onni sään suhteen - satoi koko ajan, milloin kaatamalla, milloin tihuttamalla. Se ei tehnyt rantaelämästäkään erityisen houkuttelevaa, vaikka sain viehättävästä Manasen kylästä saaren pohjoisrannikolla oman rantabungalowin 200 talalla, vain parikymppiä kalliimmalla kuin naapuripaikat kaupittelivat yksinkertaisia suihkuttomia ja vessattomia faleja. Yleisesti ottaen majoittumisen hinnat olivat ärsyttävän korkeita. Tosin jos toisi mukana oman hyttysverkon, rannoilla voi yöpyä faleissa muutaman kympin rannankäyttömaksuilla. Hyttysiä Samoalla riittää siinä määrin, että niiltä on tottumattoman pakko jotenkin suojautua, mutta savukierukat auttavat.
Fale on polynesialainen "mökki", josta puuttuvat seinät, yksinkertaisimmillaan vain pylväiden päällä oleva katos, jossa on maan pinnan yläpuolella oleva lattia. Samoan maaseudulla on hassua nähdä, kuinka maaseudun samoalaiset asuvat näissä katoksissaan ilman yksityisyyttä ainakaan mitä naapurien katseisiin tulee, mutta silti heillä on falen katolla lautasantennit ja sisällä plasmatelevisioita. Voisi tietysti väittää, että Polynesiassa on aina lämmin sää ja paikalliset ovat tottuneet hyttysten jatkuviin pistoihin - eivät käytä ulkosalla nukkuessaan edes hyttysverkkoja. Toisaalta kuitenkin hirmumyrskyt ja tsunamit huuhtovat harva se vuosi kyliä mereen. Ehkä juuri siksi talojen rakentamiseen ei ole perinteisesti investoitu niin paljon.
Laivamatka Upolun Mulifanuasta Savai'in pääkylään Salelologaan ja takaisin oli mielenkiintoinen pelagisten merilintujen näkemisen kannalta. Suulia ja tiiroja näkyikin Apolimansalmella paljon, muutama tropiikki- ja fregattilintukin. Jonkin verran näkyi myös liitäjiä, kunhan jaksoi tihrustaa ankarasti aaltoihin, joiden välissä ne liitävät kovaa vauhtia. Lyhytpyrstöliitäjät etenivät jonoissa, kun taas suuret suippopyrstöliitäjät ja pienet tropiikkiliitäjät yksittäin.
Saaren puolella Savai'i edustaisi periaatteessa alkuperäisempää ja villimpää luontoa kuin Upolu, mutta tuohon villiin osaan on vaikea päästä. Rantoja on joka makuun - valkeista paratiisibiitseistä mustiin laavakivikkoihin vesisuihkuineen. Kylät ovat viehättäviä pastelliväreineen ja suureellisine kirkkoineen. Päätiet ovat hyvässä kunnossa ja niitä on ilo ajella mutkitellen, kunhan varoo teillä hortoilevia koiria, sikoja ja lapsia.
Vielä maanantaina juhlittiin Savai'illa ja Upolulla Samoan kansallispäivää hihhuloivin kulkuein, jotka kiljahtelivat, huudahtelivat, lauloivat isänmaallisia lauluja ja kanniskelivat Samoan ja eri kirkkojen lippuja. Sunnuntaikirkkoon samoalaiset pukeutuvat kokovalkoisiin ja naiset laittavat päähänsä mitä koreimpia hattulaitteita vanhaan siirtomaatyyliin. Muina aikoina miesväki kuljeskelee paidatta, naiset astetta säädyllisemmin. Kenkiä ei Samoalla juuri käytetä.
On vielä mainittava samoan ja suomen kielten samanlaisuutta koskeviin kommentteihini, että Savai'ilta löytyvät melkein peräkkäin kylät nimeltä Salailua ja Satuilua. Monet kaupat on nimetty Marteiksi, yksi esimekriksi on Vaimea Mart. Runsas ea- ja ae-diftongien käyttö saa varsinkin hitaat paikallislaulut joskus kuulostamaan virolta. Yhdessäkin hitissä lauletaan suoraan pea-asista. Toisessa lauletaan suomalaisemmin "mussu mussu vattoo". Joihinkin lauluihin on lisätty kansainvälisessä hengessä englanninkielinen kertosäkeen kertaus, kuten Savai'illa soineessa kantrilaulussa: "I've got to work every month for my money; do things I don't like to help my family; to work really hard."
Tapana näkyy myös olevan tehdä tunnetuista kansainvälisistä ja varsinkin amerikkalaisten mustien hiteistä samoankielisiä versioita. Rakkauslaulut ovat sen sijaan mitä suomalaisimpia keinuvia syntikkahitaita, yleensä laahaavassa valssitahdissa. Mutta Samoalla rakkauslauluissakin korostetaan kristillisiä perhearvoja ja aviollista vastuullisuutta. Naisen pitää olla kuuliainen miehelleen ja palvella häntä. Miehen taas pitää muistaa olla uskollinen vaimolleen eikä juosta joka hameen perään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti