Palattuani Tallinnasta maanantain ja tiistain välisenä yönä kaikki oli Kiovassa vielä varsin hyvin. Toisin oli sitten keskiviikkoaamuna, jolloin heräsin ympärillä riehuvaan hysteriaan. Janukovitšin petollinen ja kyyninen hallinto oli määrännyt sisäministeriön joukot ja berkutit hyökkäämään Maidanille, murskaamaan kansannousun väkivaltaisesti.
Hyökkäykseen oli mobilisoitu tuhatviisisataa raskaasti varustettua mellakkapoliisia ja sisäministeriön joukkojen miestä. He hyökkäsivät Maidanin mielenosoittajien kimppuun kolmelta suunnalta, onnistuen tuhoamaan barrikadit kahdella suunnalla - kotikatuni Myhailivskan barrikadit pitivät. Kaikkialla Maidan piti pintansa yli kuusi tuntia kestäneen hyökkäyksen ajan, jonka aikana kymmenet saivat vakavia vammoja ja joutuivat sairaalaan. Maidanin ytimeen berkutit eivät kuitenkaan päässeet, eivätkä onnistuneet useista yrityksistä huolimatta valtaamaan mielenosoittajien tukikohtina toimineita ammattiyhdistysliikkeen taloa ja kaupungintaloa.
Yön hätähuudot kiirivät laajalle, sillä muutaman tuhannen Maidanilla yöllä päivystäneen mielenosoittajan tueksi virtasi pian kymmeniätuhansia puolustajia ympäri Kiovaa. Heidän määränsä ja rohkeutensa kasvoivat tunti tunnilta, eikä poliisi sinänsä brutaalista voimankäytöstään huolimatta turvautunut ilmeisesti kovimpiin keinoihin - eikä ainakaan tuliaseisiin - vaan tyytyi pamputtamiseen ja kaasuun, sillä aseettomat Maidanin puolustajat onnistuivat paljain käsin, kepein, vesiruiskuin ja barrikadein työntämään poliisit takaisin.
Aamupäivään mennessä Maidan oli voittanut. Barrikadit rakennettiin nopeasti uudelleen. Hiekkasäkkien sijaan käytetään nyt lumella täytettyjä säkkejä, joista on koottu miehenkorkuisia barrikadeja. Aamuyön hyökkäykessä tuhotut teltat ja kenttäkeittiöt oli jo päivällä korvattu uusilla. Sopan ja teen jakelu jatkui, paikalliset yrittäjät tukivat mielenosoittajia sekä materiaalisesti että moraalisesti. Samoin muukin Kiova.
Hallitus yritti estää väkijoukkoja kerääntymästä Maidanin turvaksi katkaisemalla metron toiminnan, myöhemmin myös sulkemalla lentokentät ja rautatiet, katkaisemalla Kiovaan johtavat maantiet ja Dneprin ylittävät sillat. Turhaan. Metrokuskit kannustivat ihmisiä kuulutuksissaan, kertoivat mistä asemilta kannatti nousta ja kiertää toista reittiä Maidanille - huusivat Kunnia Ukrainalle ja koko metro vastasi Sankarten kunnia. Kaduilla ihmiset huusivat alas bandiitit, viitaten Janukovitšiin ja hänen venäläismieliseen lähipiiriinsä. Kaupat ja ravintolat uhmaavat hallituksen kieltoja pitää auki seurausten uhalla - ja asiakkaita riittää.
Tänä yönä olin Maidanilla ja siellä oli kymmeniätuhansia ihmisiä. Popmuusikot soittivat ja nuoriso tanssi, välillä kuunneltiin kirkkomusiikkia ja rukoiltiin, laulettiin kansallislaulua, välillä poliitikkojen ja aktivistien puheita. Verikuusen tilalla on banderollien täyttämä kehikko, jota hallitsee vankilassa istuvan Julia Tymošenkon kuva. Sen sijaan mielenosoittajilla on oma pieni ja kodikkaampi joulukuusensa leirin pysyvässä osassa, jossa asuu pääasiassa muualta Ukrainasta tulleita.
Kuten arabikeväässä, hallituksen petollisuus ja väkivalta ovat lopulta vuodattaneet kansan maljan yli siinä määrin, että näiden pelko on kadonnut. Tulkoon pamppua, murtuneita luita, ukrainalaiset uhmaavat pakkasta ja lumisadetta. Tarkkailijat vahtivat tuloväyliä berkuttien uuden hyökkäyksen varalta - viime yönä hallituksen joukkojen tulviessa paikalle Pyhän Mikaelin luostari soitti hätäkellojaan, joita muinoin soitettiin mongolilaumojen lähestyessä.
Aamu alkaa pian valjeta eikä tänä yönä sittenkään tarvinnut nähdä lisää verta. Olisi saatava edes pari tuntia nukutuksi, sillä aikainen herätys kysymyspommituksineen on taas taattu ja huominenkin mennee 24-tuntisena päivänä, kuten useampi viime viikko. Hyvä puoli tässä on, etten ainakaan pääse lihomaan, sillä en juuri ehdi päivisin käydä syömässä ja yöllä se ei huvita.
Lumen puolesta ukrainalaiset ovat saaneet valkean joulun, mutta lumen värjäytyminen vereen uhkaa vieläkin heittää synkän varjon ukrainalaisten nyt korkealla olevan tunnelman ylle. Moni nimittäin pelkää, että Maidanin voitto jää lyhytaikaiseksi, kun Janukovitš saa Putinilta uudet ohjeet ja seuraavalla kerralla käytetään tuliaseita.
Venäjällä ei ole estoja: se voi käyttäytyä juuri niin röyhkeästi kuin haluaa, sen ei tarvitse pelätä mitään kansainvälisiä seurauksia, ja se kykenee massiivisen propagandavaikutuksen projisointiin länsimaisia yleisiä mielipiteitä myöten. Verilöyly jouluna voi toki olla Janukovitšin loppu, mutta tästähän ei Putin piittaa niinkään kuin siitä, että se on samalla ukrainalaisten demokraattisten ja eurooppalaisten unelmien loppu. Ainakin pitkäksi aikaa.
Hyökkäykseen oli mobilisoitu tuhatviisisataa raskaasti varustettua mellakkapoliisia ja sisäministeriön joukkojen miestä. He hyökkäsivät Maidanin mielenosoittajien kimppuun kolmelta suunnalta, onnistuen tuhoamaan barrikadit kahdella suunnalla - kotikatuni Myhailivskan barrikadit pitivät. Kaikkialla Maidan piti pintansa yli kuusi tuntia kestäneen hyökkäyksen ajan, jonka aikana kymmenet saivat vakavia vammoja ja joutuivat sairaalaan. Maidanin ytimeen berkutit eivät kuitenkaan päässeet, eivätkä onnistuneet useista yrityksistä huolimatta valtaamaan mielenosoittajien tukikohtina toimineita ammattiyhdistysliikkeen taloa ja kaupungintaloa.
Yön hätähuudot kiirivät laajalle, sillä muutaman tuhannen Maidanilla yöllä päivystäneen mielenosoittajan tueksi virtasi pian kymmeniätuhansia puolustajia ympäri Kiovaa. Heidän määränsä ja rohkeutensa kasvoivat tunti tunnilta, eikä poliisi sinänsä brutaalista voimankäytöstään huolimatta turvautunut ilmeisesti kovimpiin keinoihin - eikä ainakaan tuliaseisiin - vaan tyytyi pamputtamiseen ja kaasuun, sillä aseettomat Maidanin puolustajat onnistuivat paljain käsin, kepein, vesiruiskuin ja barrikadein työntämään poliisit takaisin.
Aamupäivään mennessä Maidan oli voittanut. Barrikadit rakennettiin nopeasti uudelleen. Hiekkasäkkien sijaan käytetään nyt lumella täytettyjä säkkejä, joista on koottu miehenkorkuisia barrikadeja. Aamuyön hyökkäykessä tuhotut teltat ja kenttäkeittiöt oli jo päivällä korvattu uusilla. Sopan ja teen jakelu jatkui, paikalliset yrittäjät tukivat mielenosoittajia sekä materiaalisesti että moraalisesti. Samoin muukin Kiova.
Hallitus yritti estää väkijoukkoja kerääntymästä Maidanin turvaksi katkaisemalla metron toiminnan, myöhemmin myös sulkemalla lentokentät ja rautatiet, katkaisemalla Kiovaan johtavat maantiet ja Dneprin ylittävät sillat. Turhaan. Metrokuskit kannustivat ihmisiä kuulutuksissaan, kertoivat mistä asemilta kannatti nousta ja kiertää toista reittiä Maidanille - huusivat Kunnia Ukrainalle ja koko metro vastasi Sankarten kunnia. Kaduilla ihmiset huusivat alas bandiitit, viitaten Janukovitšiin ja hänen venäläismieliseen lähipiiriinsä. Kaupat ja ravintolat uhmaavat hallituksen kieltoja pitää auki seurausten uhalla - ja asiakkaita riittää.
Tänä yönä olin Maidanilla ja siellä oli kymmeniätuhansia ihmisiä. Popmuusikot soittivat ja nuoriso tanssi, välillä kuunneltiin kirkkomusiikkia ja rukoiltiin, laulettiin kansallislaulua, välillä poliitikkojen ja aktivistien puheita. Verikuusen tilalla on banderollien täyttämä kehikko, jota hallitsee vankilassa istuvan Julia Tymošenkon kuva. Sen sijaan mielenosoittajilla on oma pieni ja kodikkaampi joulukuusensa leirin pysyvässä osassa, jossa asuu pääasiassa muualta Ukrainasta tulleita.
Kuten arabikeväässä, hallituksen petollisuus ja väkivalta ovat lopulta vuodattaneet kansan maljan yli siinä määrin, että näiden pelko on kadonnut. Tulkoon pamppua, murtuneita luita, ukrainalaiset uhmaavat pakkasta ja lumisadetta. Tarkkailijat vahtivat tuloväyliä berkuttien uuden hyökkäyksen varalta - viime yönä hallituksen joukkojen tulviessa paikalle Pyhän Mikaelin luostari soitti hätäkellojaan, joita muinoin soitettiin mongolilaumojen lähestyessä.
Aamu alkaa pian valjeta eikä tänä yönä sittenkään tarvinnut nähdä lisää verta. Olisi saatava edes pari tuntia nukutuksi, sillä aikainen herätys kysymyspommituksineen on taas taattu ja huominenkin mennee 24-tuntisena päivänä, kuten useampi viime viikko. Hyvä puoli tässä on, etten ainakaan pääse lihomaan, sillä en juuri ehdi päivisin käydä syömässä ja yöllä se ei huvita.
Lumen puolesta ukrainalaiset ovat saaneet valkean joulun, mutta lumen värjäytyminen vereen uhkaa vieläkin heittää synkän varjon ukrainalaisten nyt korkealla olevan tunnelman ylle. Moni nimittäin pelkää, että Maidanin voitto jää lyhytaikaiseksi, kun Janukovitš saa Putinilta uudet ohjeet ja seuraavalla kerralla käytetään tuliaseita.
Venäjällä ei ole estoja: se voi käyttäytyä juuri niin röyhkeästi kuin haluaa, sen ei tarvitse pelätä mitään kansainvälisiä seurauksia, ja se kykenee massiivisen propagandavaikutuksen projisointiin länsimaisia yleisiä mielipiteitä myöten. Verilöyly jouluna voi toki olla Janukovitšin loppu, mutta tästähän ei Putin piittaa niinkään kuin siitä, että se on samalla ukrainalaisten demokraattisten ja eurooppalaisten unelmien loppu. Ainakin pitkäksi aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti