São Paulon keskiluokkaiset alueet ovat turvallisia ja helppoja operoida. Jardinsin, Paulistan ja Centron alueella voi kävellä, taksit eivät ole kalliita ja metro turvallinen ja hyvä, joskaan ei kovin kattava. Niiden kahden päivän aikana, jotka olin São Paulossa ennen jatkamista Argentiinaan (jossa nyt olen), kävelin kilometrikaupalla. São Paulo on rakennettu kukkuloille, joten siinä saa liikuntaakin, mutta toisaalta kaupungin kohtalaisen korkea sijainti tarkoittaa, ettei trooppinen kuumuus siellä iske päälle aivan kohtuuttomassa määrin.
Lauantaina päädyin Ibirapueran puistoon, joka on valtava viheralue kaupungin keskustan osista etelään. Koska oli viikonloppu, paikalliset olivat kansoittaneet puiston sankoin joukoin kuka piknikoinnin, kuka urheilun ja kuka romanttisessa tarkoituksessa. Joulunalustunnelmissa kristilliset naiset kiertelivät puistoa jakamassa ilosanomaa. Onneksi minulla oli Libanonin joukkojen teepaita isoine risteineen ja arabialaisine teksteineen Jeesuksesta ja Hakimista, joten sain ilmaiseksi joululahjaksi Jeesuksen sydän -avaimenperän ja tytöt halusivat kanssani yhteiskuviin.
Puisto käsittää varsin paljon puustoa ja purojen varressa pöheikköäkin sekä useita lampia, jotka ovat runsaina esiintyvien oliivimerimetsojen, liejukanojen ja naamioviheltäjäsorsien suosiossa. Tosin siellä näkee myös istutettuja mustajoutsenia, kyhmyjoutsenia ja sinisorsia. En sitten tiedä, pitäisikö australialaisesta mustajoutsenesta ottaa Brasiliasta pinna, koska saatoin todeta lajin pesivän ja lisääntyvän itsekseen.
Ibirapueran puistoa, kuten muitakin São Paulon vihreitä osia, kansoittavat useat papukaijalajit, joista runsaimpina bahianaratti, riograndenaratti ja viheraranen. Kolmea mainittua näkee erityisesti siellä, missä jokin puu hedelmöi, tosin bahianaratteja lentelee kirkuvina parvina myös keskustan kerrostalojen väleissä. Kolibrit käyvät ihmisten parvekkeilla mesiautomaateissa ja mustakondorit kaartelevat kaupungin kiireisimpien liikenneruuhkien yllä. Yleisimpiä kaupunkilintuja ovat väriltään vaaleansininen lyijytangara ja tutunomaisesti lauleskeleva liekkivatsarastas.
Eniten kansansuosiossa olevilla viheralueilla on runsaasti univormupukuisia poliiseja pitämässä puistoja puhtaina köyhistä. Laitakaupungilla puistoihin ei voi mennä, koska ne ovat täynnä kodittomia ja huumeiden käyttäjiä ja näyttävätkin kaatopaikoilta. Näin tällaisia paikkoja taksimatkoilla parempien kaupunginosien väleillä ja matkalla lentokentälle.
Vaikka Brasilian vaurastuminen onkin hyödyttänyt kaikkia - myös köyhiä - ovat erot vauraiden ja köyhien kansanluokkien välillä Latinalaisessa Amerikassa yhä räikeitä. Tämä epäilemättä kontributoi siihen tosiseikkaan, että maailman vaarallisimpien kaupunkien listoilla - mitattuna väkivaltarikollisuuden määrässä asukasta kohti - Latinalainen Amerikka hallitsee suvereenisti. Aseiden määrä ja päihteet pahentavat asiaa.
Lähi-idän ja Aasian kaupungeilla ei ole mitään asiaa lähellekään Latinalaisen Amerikan väkivaltatilastoja. Edes konfliktimaina tunnetut Irak ja Afganistan eivät ole pahimpinakaan vuosina yltäneet Keski-Amerikan kaupunkien murha- ja tappolukuihin. Poliittinen väkivalta tekee isoja otsikoita, mutta koskettaa kuitenkin pienempää määrää ihmisiä kuin "tavanomainen" rikollisuus. Latinalaisessa Amerikassa jälkimmäinen liittyy huumeisiin yhtä taajaan kuin suomalaisessa väkivaltarikollisuudessa "alkoholilla oli osuutta asiaan".
Kävin lauantaina myös ostoksilla. Paulistalla on erinomainen kirjakauppa Librairia Cultura, jossa myös laajat valikoimat englanniksi kaikilla temaattisilla alueilla. Lisäksi toteaisin, ettei São Paulo kahvila- ja ravintolakulttuurin suhteen jää lainkaan jälkeen näistä asioista kuuluisalle Buenos Airesille. Olin Paulistalla myös sunnuntaina ja siihen rajautuvassa puistossa, joka koostuu aidosta sademetsästä papukaijoineen ja metsälintuineen, oli livekonsertti.
Olin suunnitellut lähteväni viidakkoon ulos kaupungista sunnuntaina, mutta koska olin hieman flunssassa - saavuttuani Kiovan pakkasesta tropiikkiin - vietin koko viikonlopun kaupunkiolosuhteissa. Marokossa ekspedition tunnusviininä toimi Rabbi Yaqubin kosherpunaviini, joten Brasiliassa otin terveydekseni ja tulevien ekspeditioiden kunniaksi brasilialaista Messias-punaviiniä, joka osoittautui oikein hyväksi valinnaksi.
Menin sitten metrolla etelään São Judasin asemalle, josta otin taksin São Paulon kasvitieteellisiin puutarhoihin. Paikka osoittautuikin erinomaiseksi. Puutarhamaisen osuuden lisäksi alue käsittää nimittäin alkuperäisessä tilassa olevaa atlanttista sademetsää, johon pääsee luontopolkua pitkin, sekä järven ja kosteikon, jossa on haikaroiden ja käärmekaulojen yhdyskunta. Metsässä näkee punaruskeita mölyapinoita sekä laiskiaisia, puhumattakaan monenlaisista linnuista.
Koska kasvitieteelliset puutarhat ovat melko kaukana keskustasta, sieltä palaaminen oli hieman monimutkaisempaa. Ensin bussilla ostarille, sieltä onneksi löytyi taksi. Matkalla Guarulhosin lentokentälle näin suureksi hämmästyksekseni eräällä lätäköllä kapybaran.
Lauantaina päädyin Ibirapueran puistoon, joka on valtava viheralue kaupungin keskustan osista etelään. Koska oli viikonloppu, paikalliset olivat kansoittaneet puiston sankoin joukoin kuka piknikoinnin, kuka urheilun ja kuka romanttisessa tarkoituksessa. Joulunalustunnelmissa kristilliset naiset kiertelivät puistoa jakamassa ilosanomaa. Onneksi minulla oli Libanonin joukkojen teepaita isoine risteineen ja arabialaisine teksteineen Jeesuksesta ja Hakimista, joten sain ilmaiseksi joululahjaksi Jeesuksen sydän -avaimenperän ja tytöt halusivat kanssani yhteiskuviin.
Puisto käsittää varsin paljon puustoa ja purojen varressa pöheikköäkin sekä useita lampia, jotka ovat runsaina esiintyvien oliivimerimetsojen, liejukanojen ja naamioviheltäjäsorsien suosiossa. Tosin siellä näkee myös istutettuja mustajoutsenia, kyhmyjoutsenia ja sinisorsia. En sitten tiedä, pitäisikö australialaisesta mustajoutsenesta ottaa Brasiliasta pinna, koska saatoin todeta lajin pesivän ja lisääntyvän itsekseen.
Ibirapueran puistoa, kuten muitakin São Paulon vihreitä osia, kansoittavat useat papukaijalajit, joista runsaimpina bahianaratti, riograndenaratti ja viheraranen. Kolmea mainittua näkee erityisesti siellä, missä jokin puu hedelmöi, tosin bahianaratteja lentelee kirkuvina parvina myös keskustan kerrostalojen väleissä. Kolibrit käyvät ihmisten parvekkeilla mesiautomaateissa ja mustakondorit kaartelevat kaupungin kiireisimpien liikenneruuhkien yllä. Yleisimpiä kaupunkilintuja ovat väriltään vaaleansininen lyijytangara ja tutunomaisesti lauleskeleva liekkivatsarastas.
Eniten kansansuosiossa olevilla viheralueilla on runsaasti univormupukuisia poliiseja pitämässä puistoja puhtaina köyhistä. Laitakaupungilla puistoihin ei voi mennä, koska ne ovat täynnä kodittomia ja huumeiden käyttäjiä ja näyttävätkin kaatopaikoilta. Näin tällaisia paikkoja taksimatkoilla parempien kaupunginosien väleillä ja matkalla lentokentälle.
Vaikka Brasilian vaurastuminen onkin hyödyttänyt kaikkia - myös köyhiä - ovat erot vauraiden ja köyhien kansanluokkien välillä Latinalaisessa Amerikassa yhä räikeitä. Tämä epäilemättä kontributoi siihen tosiseikkaan, että maailman vaarallisimpien kaupunkien listoilla - mitattuna väkivaltarikollisuuden määrässä asukasta kohti - Latinalainen Amerikka hallitsee suvereenisti. Aseiden määrä ja päihteet pahentavat asiaa.
Lähi-idän ja Aasian kaupungeilla ei ole mitään asiaa lähellekään Latinalaisen Amerikan väkivaltatilastoja. Edes konfliktimaina tunnetut Irak ja Afganistan eivät ole pahimpinakaan vuosina yltäneet Keski-Amerikan kaupunkien murha- ja tappolukuihin. Poliittinen väkivalta tekee isoja otsikoita, mutta koskettaa kuitenkin pienempää määrää ihmisiä kuin "tavanomainen" rikollisuus. Latinalaisessa Amerikassa jälkimmäinen liittyy huumeisiin yhtä taajaan kuin suomalaisessa väkivaltarikollisuudessa "alkoholilla oli osuutta asiaan".
Kävin lauantaina myös ostoksilla. Paulistalla on erinomainen kirjakauppa Librairia Cultura, jossa myös laajat valikoimat englanniksi kaikilla temaattisilla alueilla. Lisäksi toteaisin, ettei São Paulo kahvila- ja ravintolakulttuurin suhteen jää lainkaan jälkeen näistä asioista kuuluisalle Buenos Airesille. Olin Paulistalla myös sunnuntaina ja siihen rajautuvassa puistossa, joka koostuu aidosta sademetsästä papukaijoineen ja metsälintuineen, oli livekonsertti.
Olin suunnitellut lähteväni viidakkoon ulos kaupungista sunnuntaina, mutta koska olin hieman flunssassa - saavuttuani Kiovan pakkasesta tropiikkiin - vietin koko viikonlopun kaupunkiolosuhteissa. Marokossa ekspedition tunnusviininä toimi Rabbi Yaqubin kosherpunaviini, joten Brasiliassa otin terveydekseni ja tulevien ekspeditioiden kunniaksi brasilialaista Messias-punaviiniä, joka osoittautui oikein hyväksi valinnaksi.
Menin sitten metrolla etelään São Judasin asemalle, josta otin taksin São Paulon kasvitieteellisiin puutarhoihin. Paikka osoittautuikin erinomaiseksi. Puutarhamaisen osuuden lisäksi alue käsittää nimittäin alkuperäisessä tilassa olevaa atlanttista sademetsää, johon pääsee luontopolkua pitkin, sekä järven ja kosteikon, jossa on haikaroiden ja käärmekaulojen yhdyskunta. Metsässä näkee punaruskeita mölyapinoita sekä laiskiaisia, puhumattakaan monenlaisista linnuista.
Koska kasvitieteelliset puutarhat ovat melko kaukana keskustasta, sieltä palaaminen oli hieman monimutkaisempaa. Ensin bussilla ostarille, sieltä onneksi löytyi taksi. Matkalla Guarulhosin lentokentälle näin suureksi hämmästyksekseni eräällä lätäköllä kapybaran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti