Kirjoitin edellistä blogikirjoitusta tarttolaisessa kahvilassa. Yliopiston kirjakauppa oli siirtynyt alkuperäiseltä paikaltaan Raekojaplatsin oikealle laidalle, divarit olivat sentään entisellään.
Mukaan tuli esimerkiksi virolaisten tuoreita muistelmia Irakista, Ukrainasta ja Burmasta. Vaaleissa kansanedustajaksi Tarton ääniharavana valitun kenraali Ants Laaneotsan tutkimus Venäjän hyökkäyssodasta Georgiaan kesällä 2008. Kirjoja hiljattaisista vakoilutapauksista samoin kuin eräiden merkittävien jo neuvostoajalla toimineiden oligarkkien operaatioista länsimaissa. Myös tutkimus virolaisten pakolaisopiskelijoiden toiminnasta maanpaossa neuvostomiehityksen aikana. Näitä lukiessa ei viro pääse ruostumaan. Käytän sitä tosin Kiovassa lähes päivittäin muutenkin.
Majoituspaikkani emäntä vei minut ystävällisesti autolla Tarton linja-autoasemalle. Liekö sitten ajatellut seuraavaan bussiin ehtimistä vai nähnyt kirjakassini. Tarton ja Tallinnan välisillä pikalinjoilla on bussin varustukseen kuuluva ilmainen nettiyhteys. Saavuin illaksi Tallinnaan ja asetuin vanhaankaupunkiin. Ilta ja yö venähtivät pitkälle aamun puolelle, kuten Tallinnassa tuppaa perjantai-iltaisin tapahtumaan.
Lauantaina olin lounaalla Kalamajassa, johon on kehkeytynyt viimeisten vuosien aikana Tallinnan hipsterialue ravintoloineen, baareineen, kahviloineen ja biletiloineen. Suomalaisturistien keskuudessa se näyttää tulleen suosituksi. Virolaiset ystävättäreni selittivät asiaa sillä, että alue on ollut Suomessa paljon esillä lehdissä viime vuosina.
Kalamajasta siirryin Vapaudenaukion lähelle baijerilaisbaariin puhumaan politiikkaa, sillä Virossa oli seuraavana päivänä eli viime sunnuntaina vaalit. Huolta oli herättänyt venäläismielisen Edgar Savisaaren johtaman Keskerakonnan nousu gallupeissa jopa suurimmaksi puolueeksi, mikä ei kuitenkaan Viron onneksi toteutunut. Tilanne vertautui jossain määrin Suomen huolta herättäviin näkymiin, paitsi että Viro on sentään turvallisesti Natossa ja muiden puolueiden konsensus koalition muodostamisesta ja Keskerakonnan jättämisestä oppositioon oli varsin vakaa.
Syötiin pitkä päivällinen vanhankaupungin intialaisravintola Elevantissa ja sieltä palattiin taas Kalamajaan, koska siellä oli vaalibileet. Sunnuntaina Viro sitten äänesti. Reformipuolue voitti ja nuori pääministeri Taavi Rõivas jatkanee siis toimessaan jonkinlaisella koalitiolla. Sotsit menestyivät myös varsin hyvin, perinteikkäälle Isamaan ja Res Publican liitolle taas neljäs sija lienee ollut pettymys. Puolueen kannatusta söivät monet loikkaukset, joiden osittaisena tuloksena Riigikoguun nousi nyt äänikynnyksen yli kaksi pienpuoluetta. (Tässä on hyvä suomalainen analyysi Viron vaaleihin.)
Minä en jäänyt kuitenkaan enää sunnuntain vaalivalvojaisiin, vaan lähdin Riikaan, kirjoitin siellä joitain roikkuneita kirjallisia askareita ja jatkoin sitten illaksi Kiovaan. Kiovassa alkoi viime viikolla olla jo hieman keväisempää. Aurinko paistaa, mustarastaat lauleloo. Silti kävelin perjantaina kaupungin läpi lumisateessa.
Olin tänään taas Podilissa teemestarin talossa teestä pitävän ukrainalaisen ystäväni kutsumana. Joimme vuoden 2001 vuosikerran teetä, vanhempi herrasmies soitti neljää eri orientaalista instrumenttia yhtä aikaa. Ystäväni mukaan tämän teen nauttimisen jälkeen ei ole hyvä polttaa tupakkaa tahi juoda alkoholia; hänellä oli tullut tästä merkillisiä näköaistimuksia. Tiedä sitten, mutta piristeitä siinä ilmeisesti ainakin oli unettomuuteen saakka.
Mukaan tuli esimerkiksi virolaisten tuoreita muistelmia Irakista, Ukrainasta ja Burmasta. Vaaleissa kansanedustajaksi Tarton ääniharavana valitun kenraali Ants Laaneotsan tutkimus Venäjän hyökkäyssodasta Georgiaan kesällä 2008. Kirjoja hiljattaisista vakoilutapauksista samoin kuin eräiden merkittävien jo neuvostoajalla toimineiden oligarkkien operaatioista länsimaissa. Myös tutkimus virolaisten pakolaisopiskelijoiden toiminnasta maanpaossa neuvostomiehityksen aikana. Näitä lukiessa ei viro pääse ruostumaan. Käytän sitä tosin Kiovassa lähes päivittäin muutenkin.
Majoituspaikkani emäntä vei minut ystävällisesti autolla Tarton linja-autoasemalle. Liekö sitten ajatellut seuraavaan bussiin ehtimistä vai nähnyt kirjakassini. Tarton ja Tallinnan välisillä pikalinjoilla on bussin varustukseen kuuluva ilmainen nettiyhteys. Saavuin illaksi Tallinnaan ja asetuin vanhaankaupunkiin. Ilta ja yö venähtivät pitkälle aamun puolelle, kuten Tallinnassa tuppaa perjantai-iltaisin tapahtumaan.
Lauantaina olin lounaalla Kalamajassa, johon on kehkeytynyt viimeisten vuosien aikana Tallinnan hipsterialue ravintoloineen, baareineen, kahviloineen ja biletiloineen. Suomalaisturistien keskuudessa se näyttää tulleen suosituksi. Virolaiset ystävättäreni selittivät asiaa sillä, että alue on ollut Suomessa paljon esillä lehdissä viime vuosina.
Kalamajasta siirryin Vapaudenaukion lähelle baijerilaisbaariin puhumaan politiikkaa, sillä Virossa oli seuraavana päivänä eli viime sunnuntaina vaalit. Huolta oli herättänyt venäläismielisen Edgar Savisaaren johtaman Keskerakonnan nousu gallupeissa jopa suurimmaksi puolueeksi, mikä ei kuitenkaan Viron onneksi toteutunut. Tilanne vertautui jossain määrin Suomen huolta herättäviin näkymiin, paitsi että Viro on sentään turvallisesti Natossa ja muiden puolueiden konsensus koalition muodostamisesta ja Keskerakonnan jättämisestä oppositioon oli varsin vakaa.
Syötiin pitkä päivällinen vanhankaupungin intialaisravintola Elevantissa ja sieltä palattiin taas Kalamajaan, koska siellä oli vaalibileet. Sunnuntaina Viro sitten äänesti. Reformipuolue voitti ja nuori pääministeri Taavi Rõivas jatkanee siis toimessaan jonkinlaisella koalitiolla. Sotsit menestyivät myös varsin hyvin, perinteikkäälle Isamaan ja Res Publican liitolle taas neljäs sija lienee ollut pettymys. Puolueen kannatusta söivät monet loikkaukset, joiden osittaisena tuloksena Riigikoguun nousi nyt äänikynnyksen yli kaksi pienpuoluetta. (Tässä on hyvä suomalainen analyysi Viron vaaleihin.)
Minä en jäänyt kuitenkaan enää sunnuntain vaalivalvojaisiin, vaan lähdin Riikaan, kirjoitin siellä joitain roikkuneita kirjallisia askareita ja jatkoin sitten illaksi Kiovaan. Kiovassa alkoi viime viikolla olla jo hieman keväisempää. Aurinko paistaa, mustarastaat lauleloo. Silti kävelin perjantaina kaupungin läpi lumisateessa.
Olin tänään taas Podilissa teemestarin talossa teestä pitävän ukrainalaisen ystäväni kutsumana. Joimme vuoden 2001 vuosikerran teetä, vanhempi herrasmies soitti neljää eri orientaalista instrumenttia yhtä aikaa. Ystäväni mukaan tämän teen nauttimisen jälkeen ei ole hyvä polttaa tupakkaa tahi juoda alkoholia; hänellä oli tullut tästä merkillisiä näköaistimuksia. Tiedä sitten, mutta piristeitä siinä ilmeisesti ainakin oli unettomuuteen saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti