Islannista I

On kulunut kuukausi onnistuneesta Islannin matkastani, mutten vielä löytänyt aikaa kirjoittaa siitä. Nyt se aika on tullut, olkoonkin että aamuyö. Syynä tähän on se, että perjantai-iltani vierähti Hurtsin ja Musen konsertissa Kiovan olympiastadionilla, jossa festarijuomanamme oli lähinnä pelkkää šampanjaa, ja sen jälkeen vielä mättämässä pari kiloa sušia, sekin kuohuviinin kera, tällä kertaa georgialaisen Badagonin. Seurauksena aamuyöhön venyneestä musiikin harrastuksesta minulta jäi lauantaina ajamatta Odessaan, jonne eräät ystäväni saapuivat laivalla Georgian satamakaupungista Batumista.

Niinpä päätin käyttää lauantaini kirjoittamalla käsikirjoitusta, jonka suomenkielisen edition toistaiseksi tärkein lukija on Batumista saapuvan seurueen joukossa, ja jonka englanninkielisen edition tärkeimmän lukijan tapaan puolestani seuraavana viikonloppuna. Viimeksi mainitulle olen mennyt lupaamaan, että käsikirjoitus on valmis kesän loppuun mennessä, ja antanut myös tehtävän motivoida itseäni tässä asiassa. Ja sitä hän on totisesti tehnytkin, siinä määrin, että ajattelin antaa viimeisen luvun kirjoittamisen hänelle. Se, eli epilogi enteilevältä nimeltään Poika joka näki lintuja, kerrotaan joka tapauksessa eri kertojaminän näkökulmasta kuin kaikki sitä edeltävät. Sama poika on myös luvannut kirjoittaa romaanin loppuun jos minulle tällä välin tapahtuisi jotain. Asia, johon nykyisessä maailmantilanteessa ei voi suhtautua yhtä huolettomasti kuin joskus.

Minun oli pitänyt käydä kesäkuussa Kaliforniassa ja Oregonissa, joissa olisin tavannut erityisesti kirjallisia kontakteja, mutta oli vain viikko lomaa ja unkarilainen työtoveri sattui kertomaan minulle halvoista lentoyhteyksistä Islantiin. Tarkistin, ja niin tosiaan oli, että Wizzair lentää Keflavíkiin todella edullisesti. Auton vuokraaminen koko ajaksi oli sekin aivan inhimillisissä hinnoissa eikä Pohjoismaiden ja EU:n kansalaisten tarvitse huolehtia viisumista.

Lensin ensin Vilnaan, jossa minulle siunaantui miellyttävä kesäpäivä viinibaareineen, divareineen ja tummine oluineen. Vilnasta sitten Keflavíkiin, johon saavuin yöllä. Sain haltuuni vuokra-autoni ja ajoin yöttömän yön halki varaamaani motelliin Reykjavíkin laidalle. Islannissa kannattaa ehdottomasti vuokrata auto, sillä etäisyydet ovat pitkiä ja julkinen liikenne kallista. Muuten hintataso oli hieman Suomea korkeammalla, ei niin kallis, kuin olin kuvitellut. Majoituspaikat olivat sen sijaan maaseudullakin kaikkialla helposti netistä varattavissa ja länsieurooppalaisiksi kohtuullisia. Vain Reykjavíkissä majoitus oli Helsingin hinnoissa.

Islanti on panostanut varsinkin lamavuosiensa jälkeen todella paljon turismiin. Kaikkialla maassa on nurin menneitä maatiloja ja kalatehtaita muutettu majataloiksi. Matkailijoita näkikin maassa oikeastaan kaikkialla enemmän kuin islantilaisia. Isoimpia matkailijaryhmiä olivat ranskalaiset, britit ja amerikkalaiset, mutta merkittävän paljon näkyi myös itäeurooppalaisia (etenkin puolalaisia), aasialaisia ja arabeja. Islanti on erittäin onnistuneesti etabloinut itsensä sekä perinteisellä mainonnalla että runsailla some-meemeillä suosituksi ja muodikkaaksi matkailumaaksi. Se on tehnyt kaukaiselle saarelle matkustamisen helpoksi sekä käytännössä että mielikuvien tasolla - ja varmistanut, että matkailijat löytävät kaikkialta sitä, mistä ovat valmiita maksamaan. Tässä olisi Suomella paljon opittavaa.

Suunnittelin oman matkani käyttämällä lähinnä Google Mapsiä ja Booking.comia, sen lisäksi, että selvitin tapani mukaan etukäteen koordinaatteja tärkeimmille lintupaikoille. Islanti onkin ihanteellinen maa omatoimiselle matkailijalle, joka on tottunut ajamaan autoa. Olin varautunut siihen, että voisin tarvittaessa nukkua autossa (halpalentoyhtiöiden painorajoitukset eivät houkutelleet ottamaan telttaa mukaan), mutta siihen ei tarvinnut kertaakaan turvautua, sillä joka kerran löysin sopivan ja ei liian kalliin majatalon, usein maaseudulta. Navigaattori löysi kaikkien osoitteet.

Toukokuun alkupuolisko on todennäköisesti vuoden paras aika käydä Islannissa. On kesä, mutta sääskistä ja sen sellaisista ei ollut ongelmaa kuin yhdellä alueella. Yötä ei ole, vaan läpi vuorokauden on valoisaa. Lisäksi ajankohta on optimaalinen mahdollisimman monien lintulajien näkemiseen.

Islannin maalinnut voi yleensä kussakin kohteessa laskea yhden käden sormin. Meri-, vesi- ja rantalintuja on sitten senkin edestä. Pikkulinnuista yleisimpiä koko maassa ovat niittykirvinen, punakylkirastas, urpiainen ja Länsi-Islannissa kottarainen. Pulmusia ja kivitaskuja löytyy sieltä täältä kivikkoisista ympäristöistä, peukaloisia suojaisista tunturikoivikoista. Monet Euroopan yleisistä linturyhmistä puuttuvat Islannista kokonaan, ja useimpia muita edustaa usein vain yksi laji kutakin. Esimerkiksi kertut, pääskyt ja tiaiset puuttuvat kokonaan. Luulisi, että Islannissa olisi sopivia maastoja esimerkiksi pajulinnuille ja kiuruille, mutta ilmeisesti täällä ollaan liian kaukana.

Tyypillisiä tundran ja nummen lajeja ovat monet kahlaajat, kuten pikkukuovi, punajalkaviklo, kapustarinta, taivaanvuohi, meriharakka ja mustapyrstökuiri. Rannoilta löytyy suo- ja merisirrejä, tyllejä ja karikukkoja. Lokkeja on monia lajeja, tiiroja sen sijaan vain lapintiira. Päiväpetolintuja edustavat Islannissa vain merikotka, tunturihaukka ja ampuhaukka - sen sijaan useimpien avomaiden yllä voi nähdä saalistajana merikihun, rannikoilla myös isokihun.

Merilintuyhdyskuntia löytyy kaikilta Islannin rannikoilta. Niiden yleisimpiä pesimälajeja ovat myrskylintu, pikkukajava, lunni, etelänkiisla ja ruokki, pohjoisessa myös pohjankiisla. Laulujoutsenia ja merihanhia löytyy kaikkialta, ylänköjen soilta ja lammilta yleisinä myös lyhytnokkahanhia. Järviä ja lampia tutkimalla saa kokoon yhden palearktisen alueen suurimmista vesilintudiversiteeteistä, johon kuuluu myös kolme sellaista lajia, joita ei Euroopassa pääse pesivinä näkemään muualla kuin Islannissa: virta-alli, islannintelkkä ja amerikanjääkuikka.

Reykjavíkissä aloitin ensimmäisen päiväni motellin läheltä Perlasta ja sitä ympäröivien kukkuloiden tunturikoivikoista. Tutustuin sitten Islannin pääkaupungin tarjontaan, kalaravintoloihin ja kirjakauppoihin. Islantilaiset ovat kaamostalvensa ansiosta lukukansaa ja kirjakauppojen taso sen mukainen. Reykjavíkistä löytyy myös erityisesti skifiin ja fantasiaan erikoistunut kirjakauppa, ilmeisesti lajissaan maailmanluokkaa.

Kävin vanhasta satamasta käsin Reykjavíkin pohjoispuolisilla saarilla katsomassa merilintuyhdyskuntia, joista varsinkin lunnit ovat suosittuja matkailijain keskuudessa. Ajoin sitten niemenkärkeen Seltjarnarnesin majakalle ja kiersin niemeä, jonka rannoilla velloivat tuhannet haahkat ja jonka lammilla oli runsain mitoin erilaisia sorsalintuja ja vesipääskyjä.

Ilta kun oli Islannissa valoisa, ajoin sitten Garđurin seudulle ja majakalle, joka on Reykjanesin luoteiskärjessä. Näin matkalla suopöllön. Itse majakalta näkyi runsaasti merilintuja, mukaan lukien suulia, sekä miekkavalas. Rannoilla oli tavanomaisempien lajien lisäksi paljon pulmussirrejä ja karikukkoja. Jatkoin vielä Hafnabergiin, jossa on pitkä kävely pysäköintipaikalta karujen nummien ja kivimuodostelmien halki lintuvuorille. Siellä on yleisempien myrskylintujen, etelänkiislojen, ruokkien ja riskilöiden lisäksi nähtävissä pohjankiisloja ja karimetsoja.

Seuraavana päivänä ajoin pitkän ja maisemallisesti henkeäsalpaavan matkan Reykjavíkistä pohjoiseen Mýrarin ja Borgarnesin kautta Snæfellsnesin niemimaalle. Matkalla on runsaasti linturikkaita lampia soiden ja tunturimaiseman keskellä, kauniita vuonoja ja idyllisiä pikkukyliä. Tämän ajotaipaleen aikana näin ensimmäiset virta-allini ja sain amerikanjääkuikasta Euroopan-pinnan. Virta-allien kunniaksi pinnakahvit ja lihapullat otin Vegamótissa, jonka jälkeen tulinkin Snæfellsnesin niemimaalle.

Koska iltapäivää oli hyvin jäljellä, suuntasin suoraan Snæfellsnesin länsikärkiin, Arnarstapiin ja Hellissanduriin. Viimeiset tienpätkät majakoille ovat päällystämättömiä, mutta palkitsevia, sillä siellä näkee kiirunoita ja pulmusia. Merilintuja kuhisi rantajyrkänteillä. Matkasin sitten niemimaan pohjoisrannikon kuvankauniita vuonomaisemia pitkin Grundarfjörđuriin, jossa minulla oli majoitus vesiputousten ja jyrkänteiden ympäröimässä maatalossa.