Marraskuun aikana Islamabadissa tuli selvästi viileämpää. Kuun alussa oli vielä teepaitakeli, mutta erään yömyrskyn jäljiltä sunnuntai oli kylmä eikä maailma enää ollut entisensä. Nyt eletään suunnilleen sellaisissa ilmasto-oloissa kuin Suomessa syyskuun alussa. Osa puustosta on ikivihreää, mutta osassa ovat nyt keltaiset ja punaiset värit. Murreessa on tullut lunta - Islamabad on laaksossa eikä lunta täällä yleensä nähdä koko talvena.
Marraskuu tiesi muutoksia myös linnustossa. Ensin alkoi puutarhaan putoilla kashmirinuunilintuja ja pian niiden kutsuääntä kuului kaikkialta - niin kaupungissa kuin sen ympärillä, oltiinpa Margallakukkuloilla tai Rawaljärven rannoilla. Se näyttää olevan ylivoimaisesti yleisin talvehtiva uunilintu täällä - idäntiltaltti tulee hyvänä kakkosena. Muita lajeja näkee vähemmän: yksi idänuunilintu tupsahti kuun alussa puutarhaan. Margallan rinteiltä taas löytää useimmilla käynneillä tiibetinuunilintua ja himalajansieppokerttua sekaparvista, joita dominoivat aasianrilli ja kashmirinuunilintu.
Englannin kielen viidakkoa tarkoittava sana jungle tulee alun perin täkäläisistä kielistä (jangal), mutta kun se länsikielissä on alkanut tarkoittaa trooppista metsää, Pakistanissa se tarkoittaa yhä mitä tahansa lehti- ja sekametsää ja vieläpä piikkipensaikkoakin. Puu-, pensas- ja metsäsavanni ovatkin vallitsevia jangal-tyyppejä Margallan alemmilla rinteillä samoin kuin Rawaljärven ympäristössä. Margallakukkuloiden kansallispuiston luontopoluista viides, Dara Jangal, on suosituin - ja sitä pidetään myös lintuisimpana. Leopardeja oli kuun alussa havaittu käyskentelemässä aivan kaupungin laidoilla. Joten suuntasin kuun alussa tälle luontopolulle erään eläköityneen majurin kanssa, joka on intohimoinen luontokuvaamisen harrastaja.
Aasianrillejä ja kashmirinuunilintuja oli totisesti liikkeellä. Yli meni yli 50 sepelkyyhkyn muuttava parvi. Niitä ilmaantuu Islamabadin alueelle syksyisin ja ne liikehtivät talven ajan seudulla kadotakseen kevään myötä jäljettömiin, eikä kukaan tiedä, missä tämä populaatio pesii. Tavallisempien talvehtivien hysyjen joukosta löytyi myös siperianleppälintu. Lisäksi rinteillä liikehti kaikkia kolmea harakkalajia: huppu- ja naamioviidakkoharakoita sekä himalajanloistoharakoita. Puron uomaa seuraamalla löytyi yhä lisää hysyjen sekaparvia samoin kuin hedelmöivissä puissa viihtyviä turkoosiseppiä - myös kuningasseppä, joka yleensä elää korkeammalla, ollen yleinen esim. Murreessa.
Kuun puolivälin jälkeen kävin muutaman täkäläisen lintuharrastajan kanssa pidemmällä retkellä myös Margallakukkuloiden tuollapuolen Talharin harjulla, laaksossa ja virran varrella, jossa myös samanniminen kylä sijaitsee. Virta on Islamabadin liittovaltiopiirikunnan ja Khyber-Pakhtunkhwan osavaltion raja, joten pidimme puronvarsipiknikkimme teknisesti Khyber-Pakhtunkhwan puolella. Vaikka päivä olikin pilvinen ja supisti petomuuton yhteen arokotkaan, hysyjä ja muuta mukavaa oli puskissa kosolti. Vastaan tuli aiemmin mainittujen lisäksi kaikenlaista muutakin kivaa, kuten aasiannakkeleita, raitapyrstökiipijöitä, tamariskipyrstötiaisia, kirjonauruleita, punakylki- ja pakistanintimaleita, punanokkabulbuleita, tulirintatimaleita, kivikkoleppälintu, harmaatasku, liekkiniskatikka jne. Varpushaukka repi töyhtöbulbulia ja raitavarpuspöllö istui oksantyngällä käsitellen ja niellen pyydystämänsä suuren kulkusirkan.
Talharvirralla oli jo asemissa runsaasti sekä joki- että virtaleppälintuja, virtavästäräkkejä, kuningaskalastaja ja ruskosuokana. Sormilaaksossa hyöri suomumanikkeja, molempia viidakkoharakoita sekä himalajannärhiä. Paikallisista mangustilajeista pienempi näyttäytyi sekin. Isompaa eli tavallista mungoa näen tuon tuosta - jopa kaupungin huvila-alueilla. Se on ilmeisen yleinen.
Toinen nisäkäs, jota havaitsen usein, on kultašakaali. Se näyttäytyy harvoin mutta sen sijaan antaa kuulua itsestään joka yö. Kun Brysselissä takapihallani parkui öisin kettuja, täällä joka yö kahden-kolmen aikaan paikallinen šakaalilauma, joka öisin vierailee viereisessä puistossa, aloittaa jumalattoman ulvonnan, kuin naurun ja vaikerruksen sekoituksen, joka erottuu selvästi niin koirista, susista kuin ketuista. Šakaalien ulvonta loppuu yleensä pian itsekseen ja lopun yötä ne ovat hiljaa. Mekkala tuntuu seuraavan säännöllistä aikataulua, vähän kuin tarkkoina kellonaikoina toisenlaisen ulvonnan käynnistävät moskeijat.
Margallakukkuloiden lisäksi tein useampia retkiä Rawaljärven ympärille, josta löytyy varsin toisenlainen linnusto. Kun olin täällä 20 vuotta sitten, Rawaljärven ympäristössä oli vielä runsaasti villiä kosteikkoa ja metsiä. Nyt järven rannat on kaikilta puolilta suurimmaksi osaksi rakennettu - virkistyspuistot, ravintolat ja naimahallit täyttävät nyt rantoja. Onneksi luontoakin on kuitenkin säilynyt. On ruovikoita ja on pensaikkomaita.
Talvehtivia sorsalintuja ei enää ole massoina, koska ihmisiä on liikaa, mutta jonkin verran kuitenkin - ne kuuluvat yleensä tavallisiin palearktisiin lajeihin. Runsaiden paikallisten jaavanmerimetsojen lisäksi ilmaantuu syksyllä ja talvella tavallisia merimetsoja, joskus jokunen intianmerimetsokin. Haikaralintuja löytyy rannoilta joka kerta - yleisimpinä lehmähaikara, silkkihaikara ja intianriisihaikara, lisäksi on yksittäin kaikkia muita kuviteltavissa olevia. Järvellä kiertelevät lokit osoittautuivat naurulokeiksi.
Ruovikoiden pikkulinnustoa hallitsevat priiniat, joita on useampaa lajia - ruso-, siro-, kelta- ja savupriiniaa, kuivemmissa piikkipensaikoissa aropriiniaa, rinteillä viiru- ja sinipriiniaa. Viiru- ja riisikutojat ovat yleisiä. Pelloilla talvehtii parvittain kirvisiä ja västäräkkejä - useita eri lajeja kumpiakin. Virkistyskäyttöön otettuja puistojakin kannattaa koluta, sillä niistä löytyy paljon muutolla olevia ja talvehtivia hysyjä. Rawaljärven kaupunginpuoleisen rannan Lake View Parkista löysin eräänä päivänä kaikki täkäläiset maina- ja kottaraislajit kerralla: siis piha-, intian- ja viidakkomainoja sekä bramiini-, kylä- ja tavallisia kottaraisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti