Löysin Ankara-puistosta karmiinimedestäjän - se on Islamabadin kahdesta medestäjälajista se paljon harvinaisempi, useimmiten talvivieras, kun taas hyvin yleinen purppuramedestäjä on kesävieras, jota ei syyskuun jälkeen enää Islamabadissa näe. Järvellä näkyi parvittain naurulokkeja ja kahta lajia merimetsoja, mutta näidenkään kerääntymät eivät olleet kovin isoja. Pensaissa liikkui pikkuparvi suomumanikkeja.
Jinnah Roadin kosteikolta löysin puolestaan kolme intiantokoa. Tämä oli jo kolmas kerta, kun löysin sarvinokat samasta paikasta - viime vuonnakin ne löytyivät sieltä samoihin aikoihin. Todennäköiseltä vaikuttaa, että kyse on samasta perheestä, joka asustelee jossain kosteikon ja kylän väliin jäävän viljelyalueen vanhoista puista. Muuten paikalla oli parvittain kashmirinuunilintuja ja tiltaltteja, aasianrillejä ja harmaatalitiaisia, oli ruso-, savu- ja keltapriinioita, talven ensimmäinen näkemäni harmaatasku sekä pelloilla nummikirvisiä, joka ei ole täällä yhtä yleinen talvivieras kuin himalajan- ja vuorikirvinen tai paikkalintu riisikirvinen.
Rawaljärven itäpohjukasta löytyivät viimein talven ensimmäiset sorsalautat: punasotkia, taveja ja kaksi jouhisorsaa. Vielä suurempina lauttoina oli nokikanaa, joita oli alkanut saapua jo edellisviikkoina. Sorsien tulo on ollut tänä vuonna selvästi myöhäisempää kuin aiempina vuosina, ja kahlaajia on tuskin nimeksikään, mikä johtunee liian korkealla olevasta vedenpinnasta. Oli kuitenkin joitakin metsä- ja valkovikloja sekä tietysti tavanomaista kenttähyyppää. Harmaa- ja jalohaikaroita on nyt alkanut saapua pienempien haikaroiden joukkoon. Talvehtivia haarapääskyjä on kertynyt suuriksi parviksi; samoin yli pyyhki parisataa kottaraista. Talvisia kirvis- ja västäräkkiparvia löytyi täältäkin (kolme lajia kumpaakin, toisinaan kumpaakin ryhmää löytää neljä tai viisikin lajia per käynti).
Viime viikonloppuna kävin Rawaljärven eteläpuolella Chak Shahzadin hevostiloilla ukrainalaisten kollegain kanssa. Varsinkin lapsiperheelle hevoset antavat mahdollisuuden päästä viikonloppuisin hieman irti viestimien kautta seuratuista ahdistavista kotimaan uutisista - mitä paikkakuntaa ryssä milloinkin on pommittanut ja keitä tuttavia kuollut. Pakistanin viestimissä jyllää venäläinen propaganda narratiiveineen. Eurooppakin heräsi sitä torjumaan vasta vuodesta 2014 alkaen - kehitysmaissa ei ole herätty vieläkään. Hevostiloja ympäröiviltä pensaikkomailta löytyi mm. ruso-, savu- ja sinipriinioita, pikkuminivettejä, intiantaskuja ja pikkutörmäpääskyjä. Laitumilla ja sänkipelloilla oli suuria kirvisparvia, vallitsevina lajeina riisi- ja himalajankirvinen, joukossa vuori- ja nummikirvistä ja yksi kalliokirvinen, jonka suuri koko herättää huomion.
Sunnuntaina olin Margallakukkuloiden Dhok Jeevanin polulla, jonka vesilähteeltä löytyi useamman harmaavatsaviuhkon lisäksi keltaviuhko ja hopealakkisieppo. Liikkeellä oli tällä polulla tavanomaisia punanokkabulbuleita ja talvisia tulirintatimaleita, runsaasti kashmirinuunilintuja, tällä kertaa vähänlaisesti rillejä ja yksi raitapyrstökiipijä. Illansuussa sinijokirastaat viheltelivät.
Syyriasta taitaa olla parasta kirjoittaa erillinen blogikirjoitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti