Damaskos

Kuten Beirutissa, myös Damaskoksessa kadut ovat täynnä propagandajulisteita ja johtajien kuvia, mutta toisin kuin Beirutissa, Damaskoksessa vain yksi mielipide on sallittu, ja kaikki kuvat esittävät joko presidenttiä tai hänen isäänsä, edellistä presidenttiä. Jonkin verran tietysti näkyy kuvia myös Syyrian hallituksen ulkomaisista liittolaisista, kuten Hizbullahin johtajasta Hasan Nasrallahista, helmikuussa Damaskoksessa autopommilla surmatusta Hizbullahin "ulkoisten operaatioiden" johtajasta Imad Mughniyyasta, Iranin johtajista ja Venezuelan Hugo Chávezista. 

Mutta jos unohdetaan poliittinen järjestelmä, Damaskos ei ole hullumpi paikka. Kaupunki on yksi maailman kolmesta vanhimmasta jatkuvasti asutusta kaupungista - ne toiset kaksi ovat Libanonissa sijaitseva Byblos ja Turkissa lähellä Syyrian rajaa sijaitseva Mardin. Damaskoksen hyvin säilynyt vanhakaupunki on maan hienoin basaareineen, osmaniaikaisine huviloineen ja vaikuttavine Umaijadimoskeijoineen. Ristiretkeläisten kukistaja Salahaddin on haudattu Umaijadimoskeijan vieressä olevaan pyhättöön ja moskeijan sisältä puolestaan löytyy Johannes Kastajan pää. Tai niin ainakin uskotaan. 

Damaskoksen vanhankaupungin merkittävin basaarikatu, Suq al-Hamidiyya, on turistillekin varsin miellyttävä, sillä toisin kuin Egyptissä tai Marokossa, Syyriassa paikalliset kauppiaat eivät ole vielä liian kyllästettyjä turismilla ja tunnelma on rauhallisempi. Kauppiaat kehottavat vain pariin kertaan tulemaan liikkeeseensä, mutta uskovat lähes kerralla "ein". Turistin kannalta Damaskoksen vuoro olla arabien kulttuuripääkaupunkina tänä vuonna ei ole yksinomaan hyvä asia, koska koko vanhakaupunki tuntuu olevan remontissa ja kadut auki. Mikään aiottu ei tietenkään valmistunut vuoden alkuun mennessä eikä ole valmista edelleenkään vaikka vuoden puoliväli on ylitetty. 

Viimeisten viiden vuoden aikana ulkoinen länsimaistuminen on edennyt Damaskoksen uudessakaupungissa kiivaasti - libanonilaistyyppisiä kahviloita on putkahdellut eri puolille ja liike-elämää on jonkin verran vapautettu, vaikkei tämä olekaan poistanut sitä tosiasiaa, että kaikki kaupallinen valta Syyriassa on keskitetty samoille ihmisille kuin poliittinenkin valta. Johtavat sotilastiedustelun upseerit ja hallitsevan puolueen jäsenet omistavat ravintolat, kaupat ja osuudet kansainvälisemmiltä näyttävistä yhtiöistä. 

Kahdeksan vuoden ajan Syyriassa on saanut käyttää internetiä, mutta viimeiset kaksi vuotta ovat olleet takapakkia sananvapaudessa. Esimerkiksi tätä blogia ei Syyriasta käsin pysty lukemaan ellei käytä erikoisia konsteja, sillä blogipalvelut samoin kuin Facebook, YouTube, monet arabiankieliset lehdet jne. ovat kiellettyjä. Internetkahviloissa joutuu todistamaan henkilöllisyytensä ja valvontakamerat tallentavat sivustot, joissa nuoret vierailevat. 

Näin kesän tullen Damaskosta piinaa jälleen jokakesäinen ongelma, vesipula. Juomavesi on katkaistu suurimmaksi osaksi vuorokautta - toimii lähinnä aamuyöstä - ja köyhemmillä alueilla katkaistaan veden tulo kokonaan. Sen sijaan kaupungilla on varaa käyttää vesivaroja suihkulähteisiin ja vauraiden osien pihanurmien kasteluun. Lämpötilojen noustessa myös sähkönjakelu alkaa pian reistailla, kun kaikki joutuvat käyttämään paljon sähköä kuluttavia ilmastointilaitteita. 

Damaskoksessa on vireä maanalainen intelligentsiansa, kuten Itä-Euroopan diktatuureissa 80-luvulla ennen kommunistisen järjestelmän luhistumista. Kerran viikossa ajattelijat ja kulttuurin harrastajat kokoontuvat tiettyyn savuiseen kellaribaariin kuuntelemaan runoilijoiden tuotoksia ja puhumaan keskenään taiteesta ja yhteiskunnallisista asioista. Tilaisuudet ovat alkaneet vetää mukaansa yhä enemmän kaupungissa asuvia länsimaisia arabian opiskelijoita, joita nykyisin pyörii Damaskoksen vanhankaupungin ravintoloissa enemmän kuin turisteja. Damaskos onkin heidän kannaltaan hyvä paikka, koska hintataso on edullinen ja täällä joutuu oikeasti käyttämään arabiaa - toisin kuin vaikka Beirutissa, jossa englantia ja ranskaa osataan kaikkialla.