Beirut

Minulle on siunaantunut vielä päivä entisessä kotikaupungissani. Beirutin ilmanala jatkuu kuumankosteana, mutta kontrastia Suomeen lievitti hieman se, että viimeisinä päivinäni Helsingissä ei enää satanut. Hyvän ystäväni lauantaiset häätkin sujuivat siis hienosti, jatkuen pitkälle yöhön. Sunnuntaina syötiin kaunis illallinen Vartiokylässä. Maanantaina kävin vielä nykyisiä ja entisiä työnantajiani katsomassa ennen matkaamista lentokentälle. 

Minulla oli jälleen kerran viisituntinen välilasku Istanbulissa, mutta Suomessa vietetyn loman jälkeen olin niin väsynyt, etten tällä kertaa ottanut metroa tai taksia keskustaan, kuten olen monta kertaa aiemmin tehnyt. Istanbulin lentokenttä on poikkeuksellisen törkeästi ylihinnoiteltu - kahvista tai oluesta saa maksaa paljon enemmän kuin Suomessa ja samoin jopa juomavedestä. Niinpä en ole siellä tavallisesti viihtynyt, vaan ottanut metron kaupungille, joka sentään on yksi Euroopan historian tärkeimpiä. Vastahan edellispäivänä luin lehdestä Mika Waltarin viimeisestä matkasta rakkaaseen Istanbuliinsa. Hänen hotellihuoneestaan alkoi tulla yöllä savua ja selvisi, että kirjailijan vuode oli syttynyt tuleen. Waltarin mukaan jumalatar Afrodite oli jo muutamana yönä vieraillut hänen luonaan ja sinä yönä vierailu oli ollut niin kuuma, että vuode oli syttynyt tuleen. Waltarin mukaan tämä oli myös kosto, koska jumalatar ei halunnut kirjailijan lähtevän Turkista. Jotkut muut seurueessa olivat epäilleet, että kirjailija olisi sen sijaan konjakkia pitkin päivää hopeapikareista naukkailtuaan sammunut vuoteeseensa tupakka suussa. 

Nyt kuitenkaan ajatus Istanbulin täpötäysistä metroista ei enää jaksanut houkutella ja kaupungilla olisi sitä paitsi ollut vaara ostaa lisää tuliaisia, kun muutenkin liikuin ylipainosakkojen uhalla ja jouduin jättämään kassillisen kirjoja ystävien nurkkiin Suomessa. Niinpä vetelehdin lentokentän kahvilassa ja päivitin muistiinpanojen ja valokuvien arkistoja koneellani. 

Yöllä saavuin rakkaaseen Beirutiini ja sain huomata olevani pudonnut pienen poissaolon jälkeen takaisin turistin kategoriaan. Taksien kanssa piti taas tapella hinnoista. Täällä puhutaan nyt kaikkialla kansallisesta dialogista ja sen aikana eri puolilla tehdyistä provokaatioista, joissa on kuollut ihmisiä - Tripolissa, Bekaan laaksossa, Ayn al-Hilwan leirillä... Uusi salamurhakin tehtiin, tällä kertaa kohteena Saleh Aridi, oppositioon kuuluvan druusiryhmän johtajan Talal Arslanin lähimies ja uskottu. 

Kyseessä oli ensimmäinen salamurha, joka kohdistui syyrialaismielisen opposition (maalis-8) jäseneen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että länsimielinen maalis-14 olisi nyt ryhtynyt vastaiskuihin menetettyään omia jäseniään salamurhissa jo neljän vuoden ajan. Yksi viimeaikaisista poliittisista kehityskuluista oli nimittäin maalis-14:n druusipuolueen, druusien enemmistöä edustavan PSP:n lähentyminen Arslanin puolueen kanssa druusien hajoamisen välttämiseksi. PSP:n johtaja Walid Jumblatt on toukokuusta asti käynyt kulissien takaisia neuvotteluja Arslanin kanssa. Joidenkin tahojen intresseissä on ollut iskeä väkivaltaisin provokaatioin aina, kun joko sunnit tai druusit uhkaavat yhdistää rivinsä.