Taas eilen satoi, mutta pari sateetonta vaikkakin koleaa päivää välissä teki kaupungista vähemmän alakuloisen. Olen istunut kahvilassa ja jopa puiston penkillä lukemassa kirjoja. Ensinnäkin, Robert Kaganin uusi kirja The Return of History and the End of Dreams. Kirjan nimikin osoittaa, että tämä pieni ja hyödyllinen julkilausuma on vastaus Francis Fukuyaman taannoiselle teokselle. Kagan pukee yksinkertaisiksi ja helppotajuisiksi teeseiksi sen, mitä kaikkien politiikasta päättävien olisi pitänyt ymmärtää viimeistään 90-luvun lopulle tultaessa:
Maailmanhistoria ei ole päättynyt länsimaisen liberaalin demokratian voittoon eikä siten kylmä sotakaan ole päättynyt. Venäjä on aggressiivinen kansallismielinen imperiumi, joka haluaa haastaa länsimaisen hegemonian hinnalla millä hyvänsä, uhkaa kaikkia pienempiä naapurimaitaan epäsuorasti ja suoraan, eikä jaa Euroopan ja Yhdysvaltain arvomaailmaa. Myös Kiina ja Intia ovat nousemassa suurvalloiksi. Maailma on jo siirtynyt tai vähintään siirtymässä moninapaiseen maailmanjärjestykseen. Jakolinjat tässä maailmanjärjestyksessä eivät tule olemaan Samuel Huntingtonin ennustamien "sivilisaatioiden" (uskontojen) välisiä, vaan suuri ideologinen skisma kulkee edelleen demokratioiden ja autokratioiden välillä. Venäjä ja Kiina ovat autokratioita ja tukevat muita autokratioita. Maailman demokratioiden on syytä koota rivinsä ja voimansa ja saavuttaa puolustusvalmius. Kaganin kirja ennusti Venäjän hyökkäävän Georgiaan (samoin kuin Ukrainaan ja Baltiaan) sekä sen, että Eurooppa ja Yhdysvallat eivät tekisi juuri mitään sen estämiseksi.
Toinen lukemani kirja on Ryszard Kapuścińskin Keisari, joka kertoo Etiopian viimeisen keisarin Haile Selassien autoritäärisestä järjestelmästä ja poliittisesta kulttuurista Addis Abebassa keisarikunnan tuhon edellä.
Minulla on vielä ostoksia tehtävänä Helsingissä. Suunnittelen kuitenkin vielä tänään lähteväni Kanta-Hämeen provinssiin.
Maailmanhistoria ei ole päättynyt länsimaisen liberaalin demokratian voittoon eikä siten kylmä sotakaan ole päättynyt. Venäjä on aggressiivinen kansallismielinen imperiumi, joka haluaa haastaa länsimaisen hegemonian hinnalla millä hyvänsä, uhkaa kaikkia pienempiä naapurimaitaan epäsuorasti ja suoraan, eikä jaa Euroopan ja Yhdysvaltain arvomaailmaa. Myös Kiina ja Intia ovat nousemassa suurvalloiksi. Maailma on jo siirtynyt tai vähintään siirtymässä moninapaiseen maailmanjärjestykseen. Jakolinjat tässä maailmanjärjestyksessä eivät tule olemaan Samuel Huntingtonin ennustamien "sivilisaatioiden" (uskontojen) välisiä, vaan suuri ideologinen skisma kulkee edelleen demokratioiden ja autokratioiden välillä. Venäjä ja Kiina ovat autokratioita ja tukevat muita autokratioita. Maailman demokratioiden on syytä koota rivinsä ja voimansa ja saavuttaa puolustusvalmius. Kaganin kirja ennusti Venäjän hyökkäävän Georgiaan (samoin kuin Ukrainaan ja Baltiaan) sekä sen, että Eurooppa ja Yhdysvallat eivät tekisi juuri mitään sen estämiseksi.
Toinen lukemani kirja on Ryszard Kapuścińskin Keisari, joka kertoo Etiopian viimeisen keisarin Haile Selassien autoritäärisestä järjestelmästä ja poliittisesta kulttuurista Addis Abebassa keisarikunnan tuhon edellä.
Minulla on vielä ostoksia tehtävänä Helsingissä. Suunnittelen kuitenkin vielä tänään lähteväni Kanta-Hämeen provinssiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti