Hawassa

Hawassa, eli Awassa, on Eteläisten kansojen osavaltion nykyinen pääkaupunki, osavaltion pohjoisimmassa osassa luonnonkauniin Awassajärven rannalla. Kaupungin nimeä näkee kirjoitettavan useammalla tavalla, ehkäpä se hieman poikkeaa eri kielillä. Käytän tässä h-alkuista nimeä en minkäänlaisena kannanottona vaan lähinnä siksi, että nimi erottuisi Awashista, joka on joki ja samanniminen kansallispuisto paljon pohjoisempana, vaikkakin samassa Etiopian halkaisevassa Hautavajoamalaaksossa.

Maantie Shashemennestä etelään Hawassaan kulkee savannien ja valtavien peltoalueiden halki. Ollaan tultu niin kauas ylängöiltä troopilliseen etelään, että puhelinlankoja kansoittavat nyt kaikkialla punamehiläissyöjät ja parvilepinkäiset, jotka pohjoisempana ovat vähälukuisempia. Awassajärvi välkehtii auringossa kirkkaana ja sitä ympäröivät runsas puusto ja akaasiatasangot. Lintumaailma on alueella erittäin rikasta ja käsittämättömän runsasta. Heti Hawassan jälkeen etelässä kunnon maantiet loppuvat ja muuttuvat vähitellen kuoppaisiksi ja sadekauden aikana ajokelvottomiksi kärrypoluiksi, joita pitkin pääsee Nechisarin kansallispuistoon, Arbaminchiin ja lopulta Omon laaksoon, jossa alkuperäiskansat vallitsevat erikoisine värkkeineen kuten suurella levyllä venytettyine alahuulineen, kaularenkaineen, naisten paljaine rintoineen ja arpikudoksin koristettuine kasvoineen.

Hawassa on kuitenkin varsin siistin ja sivistyneen oloinen osavaltion pääkaupunki, jossa on varsin paljon majoitus- ja ravintolatarjontaa. Awassajärven rannoilla on paljon erinomaisia lintukohteita, mutta kaikissa jokseenkin sama ongelma: alueet ovat täpösen täynnä myös paikallisia ihmisiä, jotka kinuavat näkemiltään turisteilta rahaa (ks. aiempi blogikirjoitus).

Hawassan pohjoispuolella on Tikur Wuhan kylä, jota suorana käännöksenä myös Mustavedeksi kutsutaan. Kylän edustan kosteikoille turisteja viedään veneillä katsomaan virtahepoja, mutta väenpaljouden vuoksi kokemus ei ole yhtä autenttinen kuin Ziwayjärvellä. Järven rannikolla on muutama ulkoilupuisto, joiden alueilta löytyy niin reheviä kosteikkoja kuin akaasiaa kasvavia savannikaistaleitakin. Linnusto on fenomenaalista. Kosteikkorantojen lukemattomia haikaroita, iibiksiä, jassanoita, kahlaajia ja pelikaaneja voi kaiken huipuksi katsella aivan vierestä ja valokuvata esteittä, sillä täällä lintuja ei selvästikään vainota. Ne ovat melkein kuin eivät näkisikään ihmisiä. Valtavan kokoiset marabuhaikarat ja pelikaanit kuljeskelevat piknikillä olevien teinien ja veneillään kalaa rannoille tulevien kalastajien joukossa, napsien sieltä täältä tähteitä ja kalanperkeitä.

Joka aamu kalastajat pitävät Taborin puiston alueella kalamarkkinat, joka on varsinainen ihmisten, kalojen, veneiden, pelikaanien, merimetsojen, haikaroiden ja lokkien sekamelska. Ei ihme, että joukkoon tuppaa aina myös valokuvaajia, sillä ikuistettavaa riittää ja paikalliset näyttävät siihen tottuneen. Taustalla kuuluu toki koko ajan rytmikäs hoenta "rahaa, rahaa", mutta sen oppii ennen pitkää sulkemaan pois tietoisuudestaan samalla tavoin kuin yönsä pystyy nukkumaan rauhassa huolimatta moskeijojen ja kirkkojen jatkuvasti toistuvista ulinoista.

Matkakertomukseni päättyy tällä erää Hawassaan, sillä viimeisenä matkapäivänä kävin vielä matkalla Hawassasta takaisin Addikseen usealla jo aiemmin käsitellyllä paikalla, kuten Ziwayjärvellä ja Debre Zeitin alueen Tshalaklaka- ja Horajärvillä. Nyt päättyy vuosi 2008 - meidän kalenterimme mukaan - ja huomenna alkaa uusi kalenterivuosi.