Gondar

Gondar on kajastellut mielessäni paikkana, johon halusin siitä asti, kun ensimmäisen kerran sain kuulla matkaavani töihin Etiopiaan. Gondarista käsin Abessinian imperiumia hallittiin etiopialaisena renessanssina tunnetun kauden ajan ja keisari Fasiladas rakennutti tänne Afrikan Camelotina sittemmin tunnetun palatsialueen. Kulta-aika päättyi vähitellen ja gondarilainen kausi imperiumin johdossa samoin, kun hovijuonittelut ja salamurhat riivasivat Gondarin hovia. Tästä seurasi hajaannuksen ja sisällissotien kausi 1700-luvun lopulta 1800-luvun puoliväliin.

Imperiumin yhdistyminen uudelleen alkoi keisari Tewodroksen kaudella, joka päättyi kuuluisaan Maqdalan piiritykseen brittien toimesta ja Tewodroksen itsemurhaan. Keisari Tewodroksen seuraaja keisari Johannes joutui sotiin sekä italialaisia, egyptiläisiä että Sudanista vyöryneitä mahdilaisia vastaan. Johannes sai surmansa salamurhaajan luodista taistelussa mahdilaisia vastaan ja mahdilaiset hävittivät Gondaria laajalti. Vasta kuuluisa keisari Menelik 1800-luvun loppupuoliskolla onnistui jälleen järjestämään imperiumin uudelleen ja vieläpä laajentamaan sitä suuresti idän muslimialueille sekä lyömään italialaiset Adwan taistelussa.

Palatsialueen ja kylpylöiden lisäksi Gondarin historiallisiin nähtävyyksiin kuuluu Debre Birhan Selassien kirkko, joka on kuuluisa varsinkin loistavista kirkkomaalauksistaan, jotka täyttävät kirkon sisäseinät ja katon kokonaan. Tunnettuja ovat varsinkin lukemattomat enkelten päät, joiden silmät tähyilevät kaikkiin suuntiin. Kirkkomaalaukset esittävät lisäksi Raamatun tarinoita, erityisiä Etiopiaan sijoitettuja tapahtumia - etiopialaiset uskovat Jeesuksen käyneen seikkailemassa myös Etiopiassa - sekä pyhimystarinoita ja helvetintulella pelottelua.

Kun olin ajanut pitkän matkan Bahar Darista ylänköjen halki Gondariin ja juonut ensimmäiset kahvini Gondarin piazzalla, sain jo välittömästi oppaan, joka rekrytoi itse itsensä - tietysti - ja oli ikävä kyllä unohtanut viralliset sertifikaattinsa kotiin juuri sinä päivänä. Epäilen tosin, mahtoiko oppaan lupia lainkaan olla edes olemassa. Tästä huolimatta oppaani kahden päivän ajan, 18-vuotias Miki, osoittautui kaikin puolin hyödylliseksi. Hän asui siskoineen ja veljineen peltihökkelissä, mutta oli ehtinyt elämänsä varrella jo käydä siirtotyöläisenä Sudanissa ja Libyassa ja puhui hieman arabiaa ja melko hyvin englantia.

Nousimme toisen päivän aamuna myös Kosayen vuorille, jossa näkymät olivat henkeäsalpaavia jyrkkine rotkoineen. Täällä pääsin näkemään ensimmäiset tseladat. Tselada on Abessinian ylämailla elävä endeeminen suuri ja pitkäkarvainen paviaanilaji, joka viihtyy suurissa laumoissa ja on sopeutunut vuoristoelämään. Matkalla Gondarista Kosayevuorille on myös Wollekan kylä, jossa asuvat viimeiset Etiopiaan jääneet viitisenkymmentä falashajuutalaisten perhettä. Suurin osa Gondarin alueella aiemmin lukuisina eläneistä falashoista on muuttanut Israeliin ja Amerikkaan.

Gondarissa on myös varsin suuri yliopisto, suurempi kuin Bahar Darissa, ja sen myötä kaupungin kahvila- ja pubielämä ovat myös varsin vireitä ja viihtyisiä. Sen sijaan paljon mainostetut "perinteiset yökerhot", joissa on amharalaista kansantanssia ja laulua, näyttivät olevan lähinnä turistipyydyksiä, joissa ei riitä, että maksaa ylihinnan oluistaan, vaan kansantanssijoille pitää syytää rahaa koko sen ajan, jonka yökerhossa istuu. He parveilevat tietysti kaiken aikaa valkoihoisten edessä. Tunnelma muodostuu varsin teennäiseksi.