Merirosvoista

Kun kansainvälinen yhteisö on ensin vuosikymmenet vältellyt Somaliaa kuin ruttoa, viimeisen vuoden aikana on sitten yhtäkkiä leivottu merirosvouksesta suuri kansainvälinen kysymys. Kaikenlaiset kansainväliset laivat ja jopa italialainen mafiajärjestö Camorra (siitä kertovan Gomorra-kirjan mukaan) ovat vuosikymmenet käyttäneet Somalian rannikkoa ongelmajätteiden, jopa ydinjätteiden dumppaukseen, ja toiset puolestaan ryöstökalastukseen. Näille somalien esille nostamille ongelmille on viitattu kintaalla, mutta kun merirosvot sitten alkava ahdistella rahtilaivoja ja tähän yhdistetään ash-Shabaab ja muita radikaaliliikkeitä, niin johan aletaan merirosvoutta puida kalliissa kansainvälisissä seminaareissa ja foorumeissa ja sotalaivoja lähetetään alueelle tungokseen asti.

Koska somalit ovat klaaniyhteiskunta, jossa on voimakas kunniakäsitys, yksi toimiva tapa voisi olla palauttaa merelle lähteneiden militanttien toiminta takaisin väitettyyn alkutarkoitukseensa eli Somalian rannikkovesien suojeluun. Tämä voi tapahtua esimerkiksi siten, että tietyn rannikkokaistaleen suojelijoiksi julistautunut klaani saa tietyn maksun jokaisesta kyseisen merialueen läpi turvallisesti kulkeneesta aluksesta sekä erikseen korvauksen jokaisesta todistetusti neutraloidusta merirosvosta ja tuplana sellaisesta, joka on luovutettu elävänä kansainvälisesti hyväksyttyyn merirosvotuomioistuimeen Džibutiin. Porkkanan lisäksi kyseinen klaani kuitenkin joutuisi hyväksymään myös kepinkäytön eli jokaisesta rosvoustapauksesta samalla suojelluksi julistetulla merialueella rapsahtaa korvaukset maksettaviksi.

Suojelijat voivat siis myydä eräänlaista merivakuutusta. Alueen läpi kulkevat alukset voivat miettiä, haluavatko maksaa ja säästää merimaileissa vai kiertää jostain kauempaa, jossa saksalaisetkin sotalaivat voivat turvallisesti partioida. Laivat, jotka toimivat suojellulla merialueella laittomasti (dumppaavat todistetusti jätteitä tai rosvokalastavat), voidaan samalla julistaa vapaaksi riistaksi kyseiselle klaanille.

Eiköhän tilanne tällä paranisi huomattavasti. Järjestelmän byrokratiasta voi vastata alkuun esimerkiksi Džibutissa päämajaansa pitävä Afrikan sarven alueellinen organisaatio IGAD - tuleepahan sillekin tekemistä - ja myöhemmin Somalian hallitus, jos sellainen jossain vaiheessa saa itsensä jaloilleen. Samantapaiset ratkaisut eli paikallisten militioiden mobilisointi rakentavaan toimintaan kapitalistisin ratkaisuin olisi hyödyllinen mietittävä myös Afganistanissa, Tšetšeniassa, Pakistanin "heimoalueilla" ynnä muualla, mihin kaukaisten keskushallitusten ote ei ole koskaan kunnolla ulottunut tai ollut ainakaan tervetullut. Siten rosvous muutettaisiin huomattavasti vähemmän väkivaltaiseksi lailliseksi bisnekseksi, jossa sopimukset pätevät ja suojeluasioista muodostuu kunniakysymyksiä.