Perjantaina maallinen omaisuuteni katosi pahvilaatikoihin ja tänään rekkaan. Tätä ennen olin harjoittanut kehitysapua myymällä pilkkahinnalla tai lahjoittamalla pois kaksi isoa parivuodetta, yhden suuren vaatekaapin, ikivanhan television, uudemmat satelliittivastaanottimen ja dvd-laitteen, televisiopöydän, vieraspatjan, joitain vanhoja pukuja, muita vaatteita ja ison kasan vanhoja kenkiä, joita on jaettu alueen lähiseudun kengättömille köyhille. Nyt olen iloinen siitä, että nuukuuttani olen näin kauan säästellyt vanhoja kenkiä nurkissani, koska niille on tullut käyttöä ja ne ovat tehneet ihmisiä iloisiksi.
Myös 007-autoni on myyty pois. Voi, sitä tulee ikävä. Niin paljon kokemuksia ja muistoja liittyy tuohon jeeppiin, joka on moitteettomasti palvellut niin vuoristoissa, aavikoilla, kosteikoilla, aroilla kuin suurkaupungeissakin. Se on joutunut poliittisen väkivallan kohteeksi vääränmaalaisten rekisterikilpien vuoksi ja sillä on karistettu useampia "häntiä". Sillä on evakuoitu ihmisiä turvaan yhden sodan ja yhden sisällissodan jaloista. Monia kauniita sanoja ja ajatuksia on sanottu sen sisällä ja yksityiskohtaisia neuvotteluja käyty. Herra ties mihin kaikkeen libanonilainen assistenttini ehti sitä käyttää. Kyynel tulee silmään siitä luopuessa, mutta ranskalaisen kollegani aikoinaan Kuwaitista Syyriaan tilaama autoparka nyt vain ei olisi ollut käytännöllinen suomalaisissa kaupunkioloissa, koska on liian iso ja vie liikaa bensaa, puhumattakaan niistä painajaismaisista vaatimuksista, joita Suomi asettaa autojen maahantuonnille.
Aiemman tekstini ajatukset merirosvoista kirvoittivat eräältä tuttavaltani seuraavanlaisia ajatuksia:
Tyhjässä talossa on jäljellä enää pari tilapäistä lainahuonekalua, tietokone, melkein tyhjä pullo libanonilaista konjakkia ja vesitankki. Nurkassa on tosin vielä myös kori tyhjiä Pyhä Yrjö -olutpulloja, jotka pitäisi viedä takaisin kauppaan pantteja varten, sillä niin hämmästyttävältä kuin se tuntuukin, Etiopiassa toimii kierrätys ainakin pullojen kohdalla. Ongelmana on vain, että pullot pitää palauttaa täsmälleen samaan kauppaan josta ne on ostettu tai muuten panttia ei tipu.
Tyhjässä kirjastossa käy ikkunoista tuulenvire, joka muistuttaa kesäilloista Kourassa. Puutarhassa laulaa tuhkapriinioita ja tarhabulbuleja - nekin muistuttavat Lähi-idästä, jossa lauloi puutarhoissa aina priinioita ja arabianbulbuleja. Molemmilla varsin samanlaiset äänet kuin afrikkalaisilla vastineillaan. Helttaiibisten pesä on valmis, mutta munia ei pesässä vielä ilmeisesti ole, koska niillä on ollut varaa kadota koko päiväksi muuttomiesten metelöinnin takia ja ne palasivat vasta illalla raakkumaan ja kurnuttamaan piha-akaasian oksille.
Myös 007-autoni on myyty pois. Voi, sitä tulee ikävä. Niin paljon kokemuksia ja muistoja liittyy tuohon jeeppiin, joka on moitteettomasti palvellut niin vuoristoissa, aavikoilla, kosteikoilla, aroilla kuin suurkaupungeissakin. Se on joutunut poliittisen väkivallan kohteeksi vääränmaalaisten rekisterikilpien vuoksi ja sillä on karistettu useampia "häntiä". Sillä on evakuoitu ihmisiä turvaan yhden sodan ja yhden sisällissodan jaloista. Monia kauniita sanoja ja ajatuksia on sanottu sen sisällä ja yksityiskohtaisia neuvotteluja käyty. Herra ties mihin kaikkeen libanonilainen assistenttini ehti sitä käyttää. Kyynel tulee silmään siitä luopuessa, mutta ranskalaisen kollegani aikoinaan Kuwaitista Syyriaan tilaama autoparka nyt vain ei olisi ollut käytännöllinen suomalaisissa kaupunkioloissa, koska on liian iso ja vie liikaa bensaa, puhumattakaan niistä painajaismaisista vaatimuksista, joita Suomi asettaa autojen maahantuonnille.
Aiemman tekstini ajatukset merirosvoista kirvoittivat eräältä tuttavaltani seuraavanlaisia ajatuksia:
Lisäksi suosittelisin, että länsimaat ostaisivat Mogadishun lentokentän ja hiekkarannan välisen alueen paikallisilta asukkailta kelpo hintaan, värväisivät naapurit vartijoiksi ja rakennuttaisivat kaupunginosan, johon siirrettäisiin kaikki Euroopassa oleskelevat työttömät somalit. Lentokenttä ja hiekkaranta takaisivat kohtuullisen turismin, hotellimajoitus siellä tulisi turvapaikanhakijoillekin halvemmaksi kuin täällä ja jos kaikki Euroopassa maksettavat toimeentulotuet suoritettaisiin suosiolla somalialaisille pankkitileille, terrorismille otolliset perinteiset maksuvälityspalvelut tyrehtyisivät. Kaiken järjen mukaan Somalian valtion kansainvälinen huoltohallinto ja kustantaminen olisi monella tapaa säästövaihtoehto siihen verrattuna, mitä suoria ja välillisiä kuluja nykyinen muuttoliike aiheuttaa. Tarvittaessa huoltohallinnon voisi järjestää yksityinen yritys, jonka osakkaiksi päästettäisiin alueen heimot, ja jolta valtiot voisivat ostaa tarvitsemansa palvelut perusteettomien turvapaikanhakijoiden palauttamisesta, elättämisestä ja suojelemisesta.Mielenkiintoista. Pitäisiköhän tätä ryhtyä oikein kynän ja paperin kanssa laskemaan?
Tyhjässä talossa on jäljellä enää pari tilapäistä lainahuonekalua, tietokone, melkein tyhjä pullo libanonilaista konjakkia ja vesitankki. Nurkassa on tosin vielä myös kori tyhjiä Pyhä Yrjö -olutpulloja, jotka pitäisi viedä takaisin kauppaan pantteja varten, sillä niin hämmästyttävältä kuin se tuntuukin, Etiopiassa toimii kierrätys ainakin pullojen kohdalla. Ongelmana on vain, että pullot pitää palauttaa täsmälleen samaan kauppaan josta ne on ostettu tai muuten panttia ei tipu.
Tyhjässä kirjastossa käy ikkunoista tuulenvire, joka muistuttaa kesäilloista Kourassa. Puutarhassa laulaa tuhkapriinioita ja tarhabulbuleja - nekin muistuttavat Lähi-idästä, jossa lauloi puutarhoissa aina priinioita ja arabianbulbuleja. Molemmilla varsin samanlaiset äänet kuin afrikkalaisilla vastineillaan. Helttaiibisten pesä on valmis, mutta munia ei pesässä vielä ilmeisesti ole, koska niillä on ollut varaa kadota koko päiväksi muuttomiesten metelöinnin takia ja ne palasivat vasta illalla raakkumaan ja kurnuttamaan piha-akaasian oksille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti