Toiseksi viimeinen päiväni Addiksessa, ainakin tällä erää. Kaksi viimeistä päivääni täällä ovat 24 tuntia vuorokaudessa täynnä työtä, mutta juuri nyt odottelen ison kopionivaskan tulostumista, joten voin tehdä todennäköisesti viimeiset blogimerkintäni Addiksesta.
Ajelen vieläkin 007-autollani, koska uusi omistaja ei ole saanut vielä täkäläistä ajokorttiaan. Viime yönä töiden viimein päätyttyä suurin osa kaupungista oli taas pilkkopimeänä sähkökatkojen vuoksi, mutta ihmiset eivät silti lakkaa hyppimästä kaduille autojen eteen eivätkä taksit ja pikkubussit lakkaa ajelemasta päättömästi. Päinvastoin näyttää siltä, että pimeys oikein villitsee autoilijoita ajamaan vastaantulijoiden kaistoilla, jopa moottiriteillä, pysäköimään autonsa keskelle ajokaistaa, ajamaan ilman valoja jne. normaalia. On hyvä, että minulla on yhä autossa vanhoja kasetteja Lähi-idästä, koska arabiräppi auttaa saamaan oman ajotyylin riittävän aggressiiviseksi.
Uutisten mukaan Suomea uhkaa jokin sellainen kuin sikainfluenssa. Uskaltaakohan sinne mennä? Uhkakuviaan Suomi torjuu lähettämällä miinalaivan Adeninlahdelle. Mutta selvitysten mukaan Venäjä, Venäjä ja Venäjä eivät ole uhkia. Eivät, eivät, eivät. Jos hoemme sitä riittävän rytmikkäästi niin ehkä se muuttuu todeksi. Ehkä jos Suomi tarpeeksi neuvoo muita, niin Georgiassa ja Latviassakin lopulta ymmärretään, että Venäjän uhkaan auttaa parhaiten se, että hoetaan erilaisia asioita ja samaan aikaan käristään oman maan sisällä niitä vastaan, jotka eivät hoe riittävästi rytmissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti