Amman

Amman edustaa jollain tavoin erittäin tavallista arabikaupunkia. Se on kulttuurisesti ja visuaalisesti puolivälissä Levantin ja Arabian niemimaan välissä. Amman on rauhallinen paikka, jossa basaarissakin voi kävellä ilman että juuri kukaan huutelee perään. Paitsi ehkä jos on valkoinen nainen. Suuri osa kaupungin kukkuloita myötäilevästä rakennuskannasta on vaaleasta kivestä, joka antaa kaupungille oman värinsä. Kesäisin Amman on kerman tai hiekan värinen, talvella rakennukset jotenkin ihmeellisesti muuttuvat paljon ankeamman näköisiksi ikään kuin niiden väri vaihtuisi kameleonttimaisesti harmaaksi.

Heti kun olin saapunut eilen illalla Shuaifiyyan kaupunginosaan, sain myönteisiä muistoja ja mielleyhtymiä menneiltä vuosilta Levantissa. Ympärillä kuuli hillittyä arabiaa. Vaikka oli perjantai-ilta - muslimien sunnuntai - ja siten melkein kaikki kaupat, baarit ja kahvilat joutuivat sulkemaan yhdeltätoista yöllä, oli joitain paikkoja aina silti auki, kristittyjen pitämät viinakaupat mukaan lukien, ja niinpä nuorisoakin oli kaduilla pyhäpäivästä huolimatta enemmän kuin Helsingistä löytäisi sunnuntai-iltana. Hotellin baarissa oli tyrkyllä venäläisiä tyttöjä. Mutta Jordaniassa ihmiset ovat pääosin kohteliaita ja köyhätkin antavat itsestään koulutetun vaikutelman.

Tänään aamulla minun oli tarkoitus matkustaa Damaskokseen, vanhaan kotikaupunkiini, mutta Syyria olikin päättänyt, että en voinut olla turisti ja eväsi minulta viisumin - tai siis sanoi, että sitä pitäisi mennä hakemaan Ammanista Syyrian suurlähetystöstä, joka tietysti on perjantain ja lauantain muodostaman viikonlopun ajan suljettu. Minulla on vain tämä viikonloppu "lomaa". Niinpä palasin Ammaniin ja etsin lentolippuja välittävän matkatoimiston. Siellä järjestyivätkin alta aika yksikön lentoliput Beirutiin ja takaisin.

Samalla matkatoimiston palestiinalainen virkailija käytti tilaisuutta hyväkseen haukkuakseen Syyrian ja sen hallituksen pataluhaksi. Syyria oli aina ongelma. Kaikille. Länsimaalaisille, palestiinalaisille... Syyria esiintyi muka palestiinalaisten ystävänä, muttei tehnyt mitään muuta kuin ongelmia heille. Palestiinalaiset eivät olleet tervetulleita Syyriaan. Ainoat, joita Syyria hyysää, ovat sellaisia kuin Khaled Meshaal ja Imad Mughniyya. Virkailijan mielestä teen hyvin mennessäni mieluummin Beirutiin. Siellä ei ongelmia. Vielä. Mahtoiko nuorimies muistaa, että sunnuntaina on Libanonissa vaalit, joissa odotetaan niukkaa menestystä Hamasin liittolaisille, Hizbullahin johtamalle maalis-8-liittoumalle, ja tappiota Fatahin liittolaisille, maalis-14-liittoumalle?

Söin Ammanin basaarikeskustassa ravintola al-Qudsissa, joka on nimetty Jerusalemin mukaan. Viereisessä pöydässä istui ryhmä pitkäpartaisia islamisteja, mutta hekin olivat kohteliaita ja hiljaisia. Taksikuskini lentokentälle oli jälleen palestiinalainen, joka oli sitä mieltä, että arabit onnistuvat kyllä kehittämään joka asiasta ongelman, mutta toisaalta, kaikki ongelmat ovat aina ratkaistavissa pöydän alta. Bakshiish.

Minun on jälleen esitettävä poliittisesti epäkorrekti huomautus: arabeilla on varsin merkilliset geenit. Nimittäin, on niin, että nuorina hämmästyttävän suuri osa arabeista on aina hyvännäköisiä ja kuulostaa matkapuhelimiinsa höpöttäessä aina coolilta. Epäterveelliset elintavat, yösyöminen, vesipiipun polttelu ja kävelemisen sijaa kaikkialle autolla tai taksilla ajaminen eivät näytä vaikuttavan mitenkään heidän ulkonäköönsä ennen kuin yhtäkkiä keski-iän kynnyksellä, jolloin äkillisesti arabitytöistä tuleekin päärynänmuotoisia monilapsisten perheiden äitejä, jotka kätkevät kauneutensa huiveihin ynnä muihin, ja arabimiehistä tulee yhtäkkiä pömppömahaisia ja äänekkäitä valittajia, joiden äänikin muuttuu kärttyisäksi ja nalkuttavaksi.