Kirjat

perjantai 21. elokuuta 2009

Kovaa peliä Itämerellä

Turistien taloudellisen merkityksen ainakin Helsingin keskustan alueella huomaa. Yhä useammin tapahtuu, että saan kassalla palvelua englanniksi - supisuomalaisilta kassaneideiltä. Näytänkö muka ulkomaalaiselta? Johtuuko se pukeutumisestani? Jos avaan suuni suomeksi, niin epäilykset kyllä kaikkoavat. Vai johtuuko se ostoksista? Esimerkiksi ulkomaankielisistä kirjoista ja lehdistä. Tai kuten viimeksi, siitä että tapaan ostaa pieniä rintataskuun mahtuvia muistikirjoja, ne kun täyttyvät nopeasti.

Itämeren alueella on myös saatu jännityksellä seurata rahtilaiva Arctic Sean ihmeellisiä seikkailuja. Ensin uutiskynnyksen ylittivät tiedot siitä, että rahtialus olisi kaapattu Gotlannin ja Öölannin välisillä vesillä Ruotsin rannikolla. Laivan kylkeen oli tullut kumivene, josta nousi Ruotsin huumepoliiseina esiintyneitä automaattiasein aseistautuneita miehiä. He pieksivät laivan miehistöä ja etsivät laivasta jotain, mutta sitten lähtivät tuolloisten uutisten mukaan tyhjin käsin.

Uutiset kuitenkin tulivat julkisuuteen, kun rahtilaiva oli jo jatkanut matkaansa Biskajanlahden vesille saakka. Uutisten ilmestyessä laiva sammutti kaikki valot ja ”katosi”. Siitäpä spekulaatiot vasta alkoivatkin. Alusta etsittiin kissojen ja koirien kanssa, kunnes se lopulta löytyi Kap Verden edustalta. Se on kovin kaukana algerialaisesta Bejaïan satamasta, johon aluksen piti toimittaa suomalaista puutavaraa Pietarsaaresta. Kävikin ilmi, että joko laiva oli kaapattu uudelleen tai alkuperäiset kaapparit eivät alun perinkään olleet lähteneet alukselta.

Milloin puhuttiin suomalaisesta, milloin latvialaisesta laivasta, mutta vaikka laiva purjehtii Maltan lipun alla ja sen pääomistajayritys on rekisteröity Suomeen, näyttävät kaikki osapuolet olevan venäläisiä: laivan miehistö, kaikkien asiaan liittyvien yritysten omistajat, kaapparit ja niin edelleen. Kovasti myös näyttää siltä, että osallisilla on kolmikirjaimisia taustoja ja kykyä masinoida hampaisiin asti aseistettuja kommandoryhmiä eri puolille Eurooppaa tahi Venäjän laivastoa piirittämään laivaa ja estämään ketään länsimaista viranomaista menemästä lähellekään.

Yksi asia on selvä: puutavaran vuoksi ei kukaan ole laivaa halunnut kaapata. Venäläisissä lehdissä on spekuloitu erilaisilla mahdollisilla lasteilla, joita laivassa olisi puutavaran lisäksi voinut olla: aseita, huumeita? Aseet vaikuttavat todennäköisemmiltä, kun laiva on menossa Venäjän lähialueilta Länsi-Afrikan suuntaan. Kuitenkin samalla näyttää myös siltä, että asiaan liittyy kahden eri venäläisjoukon keskinäinen välienselvittely, ja otapa siitä sitten selvää, kumpi jos kumpikaan on laillisella asialla ja kenelle monimutkaisesti omistetut ja rekisteröidyt laivat ja yritykset todellisuudessa kuuluvat.

Tällaiset meriseikkailut kertonevat myös, millaisiin välttämättömiin toimiin Venäjän laivaston ja turvallisuuspalvelujen on ryhdyttävä Itämeren alueella venäläis-saksalaisen Nordstream-kaasuputken valmistuessa. Onhan se kauheaa, että ”virolaiset” ja ”latvialaiset” merirosvot vaanivat viattomia venäläisaluksia jo Ruotsinkin rannikoilla! Helsingin Sanomissa haastatellun venäläislähteen mukaan pari viikkoa takaisin kaappaus olisikin ollut ruotsalaisten järjestämä kosto Pultavan taistelusta, jossa Kaarle XII kärsi tappion venäläisille Ukrainassa vuonna 1709, sattumoisin melkein tasan kolmesataa vuotta sitten. Taistelu sinetöi taannoin Venäjän ekspansion länteen ja Itämerelle ja Ruotsin suurvaltakauden tappion.

Tuskinpa Suomen ja Ruotsin merivartiostoille, jostain balteista puhumattakaan, jää enää kohta sanansijaa, kun sankarillinen Venäjän laivasto erilaisine kommandojoukkoineen ryhtyy turvaamaan Euroopan pohjoisia merireittejä. Pian Pohjoismaat tarvitsevat komentaja Hamiltonin palveluksia myös tosielämässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti