Kohottava ilta

Mikä kaunis illallinen Lauttasaaressa: meksikolaista ruokaa, eettisesti valitut viinit, jälleen uhanalaisista demokratioista Georgiasta ja Libanonista. Ilolla panin merkille, että Stockmannin Alkon valikoimasta löytyy nykyisin myös Ksaran erinomainen Cuvet du Troisième Millénaire.

Illallisen jälkeen katselimme Mika Waltarin kansallishenkisen elokuvan Helmikuun manifesti, joka kertoo kansamme vapaustaistelun vaiheista. Tänä päivänä Suomessa ei saatettaisi tehdä tällaista lämminhenkistä elokuvaa lainkaan. Kuinka onkaan kohottavaa nähdä yläviistoon suunnattuja katseita, kun tuomari Kotkan ja poikansa oikeustieteen ylioppilas Kotkan perheen vaiheiden kautta läpikäydään kansallisia kohtalonhetkiämme. Nähdäänpä elokuvassa myös Eugen Schauman ampumaradalla harjoittelemassa ja useampia viittauksia ryssäläisiin ja polsulaisiin salahankkeisiin perustuslaillisia oloja vastaan. Ei kaihdettu esittämästä kirkasotsaisen nuorisomme panosta kansamme vapauden tiellä tahi paljastamasta tsaarinmielisten ja myöhemmin punakapinaan harhautettujen tiettyjen työväen kansankerrosten vahingollisia erheitä.

Voidaan vain toivoa, ettei enää joutuisi tämä kansa samaan tilanteeseen itäisen imperialistisen ikeen uhan alle, saatikka siihen surulliseen vaiheeseen, jossa joidenkin omien tahojen bolševistinen tai muu totalitäärinen joukkoharha saisi aikaan, että jotkin maanpetoksellisuuden versot menevät liian pitkälle ja olisi niiden juuriminen silloin ainoastaan väkivoimin tehtävissä. Aina on nimittäin kaikkien kansojen parissa niitä, jotka omien etujensa, kateutensa ja katkeruutensa vuoksi tahi joidenkin vieraan vallan ruhtinasten kumartamiseksi ovat valmiita vehkeilyin vahingoittamaan kansanvaltaista vapauttamme.

Venäjän hyökkäys Georgiaan kesällä 2008 ja edelleen jatkuva miehitys Georgian alueilla sekä jatkuvat toimet Georgian, Ukrainan ja Baltian maiden horjuttamiseksi muistuttavat myös suomalaisia, puolalaisia ja monia muita, kuinka hauraalla pohjalla kalliisti lunastettu vapautemme oikeastaan on. Abhasian ja Etelä-Ossetian "itsenäisyys" ei ole pelkästään "Naurun asia", kun muistetaan, ettei kyse suinkaan ole Venäjän, Nicaraguan ja Venezuelan vilpittömästä tuesta abhaaseille ja osseeteille, vaan venäläisistä eteentyönnetyistä sotilastukikohdista, jotka on tarkoitettu yksinomaan tuhoamaan vapauden ja kansanvallan ruusuvallankumouksesta lähtien nopeasti edennyttä kehitystä Georgiassa. On huolestuttavaa, missä määrin kauan tosiasioiden saatavuuden jälkeenkin monet johtavat tiedotusvälineet levittävät länsimaissa harhaanjohtavaa georgialaisvastaista ja balttivastaista propagandaa.

Itsenäisyyspäivänä oli hyvä silti nähdä monien nuorten kansalaistemme pitävän pääkaupunkiseudulla valkolakkeja, joilla miellyttävän perinteisillä symboleilla liittävät he elämänsä ja arvonsa osaksi akateemiseen elämään ja eurooppalaiseen sivistykseen pohjaavaa kansallista vapauttamme. Ikävä kyllä elämme maailmassa, jossa on myös osattava ampua. Niinpä näyttää maanosamme nykykehityksen vaiheessa välttämättömältä, että Suomi visusti huolehtisi uskottavasta maanpuolustuksestaan sekä asevelvollisuuden että aluepuolustuksen keinoin, mutta ryhtyisi myös viipymättä toimeen länsi-integraationsa tiivistämiseksi.

Lukiessani lehdistä uutisia venäläisten, pohjoiskorealaisten ja iranilaisten aselastien viimeaikaisista paljastumisista matkalla ruokkimaan salahankkein tuettuja liekkejä Lähi-idän, Etelä-Aasian ja Kaakkois-Aasian demokratioiden ja länsimielisten hallitusten epävakauttamiseksi, tulin myöskin lukemaan Suomessa paljastuneista viimeaikaisista järjestäytyneen rikollisuuden toimista. Oli sattunut hotellikuolemiakin.

Siitä tuli mieleeni hiljattainen saapumiseni lentokoneella Suomeen, jolloin koneessa kuulutettiin, että tulli tulisi tarkastamaan matkustajien passit jo koneen ovelle. Tällöin muut matkustajat lähtivät tavaroineen kohti ovea kun taas muutamat afrikkalaiset nuoretmiehet lähtivät joukolla lentokoneen vessaan. Ja olikin, että koneen ulosmenotunnelissa oli poliisi vastassa nuuskivan koiran kanssa.