Jemen on askel Arabiasta kohti Afrikkaa - maantieteellisesti, kasvistollisesti ja kulttuurisesti. Jemen on toki mitä aidointa Arabiaa, mutta kaikin mahdollisin tavoin varsin erilainen kuin mikään muu maa Arabian niemimaalla. Se ei ole äkkirikastunut öljyllä, joten sinne ei ole rakennettu Persianlahden pienten emiraattien kaltaisia kimaltelevia muovimaailmoja. Se on erilainen kuin Levantti ja erilainen kuin Pohjois-Afrikka. Siellä on yhteisiä piirteitä Etiopian kanssa, mutta se on siitäkin hyvin erilainen.
Jemeniläiset ovat konservatiivisia, mutta se näkyy toisella tavoin kuin saudilaisen tekopyhässä uskonnollisessa järjestelmässä. Toki voi kysyä sitäkin, miksi Jemenissä koko kansa pureskelee Suomessa huumeeksi luokiteltua khattia iltapäivän kello kolmesta lähtien nukahtamiseensa ja polttelee siinä sivussa tupakkaa ja vesipiippua kuin korsteeni, mutta alkoholi on sen sijaan kauheaa syntiä. Varhaisesta teini-iästä lähtien tytöt ja pojat pidetään visusti erillään toisistaan ellei kyse ole sukulaisista tai aviopuolisoista. Toisenlaisista laeista huolimatta lapsiavioliitot ovat yleisiä - kolmetoistavuotiaita tyttöjä naitetaan vanhoille sedille, koska avioliitot eivät ole yksityinen asia vaan kahden suvun välinen taloudellinen, poliittinen tai yhteiskunnallinen akti.
Eräs täällä oleskeleva eurooppalainen kollegani totesi ensimmäisenä päivänä Sana'assa luulleensa ensi kertaa tänne tullessaan, että Jemen olisi samanlainen yhteiskunta kuin muut tuntemansa arabimaat, mutta sen sijaan se osoittautuikin olevan paljon lähempänä Afganistania. Myös Jemen on raivoisasti keskusvaltaa vastustavien klaanien temmellyskenttää. Suku, klaani ja heimo - sama asia eri mittakaavoissa - on lojaalisuuden ensisijainen kohde. Vanhat sedät päättävät kylän asioista shuura-neuvostoissa, muillekin ylämaalaisille yhteiskunnille ominaisella sangen demokraattisella menettelyllä. Tietysti vain miehillä on äänivalta.
Naisen paikka on kotona, se on selvä, mutta toisin kuin Etiopiassa, jossa naiset tekevät työt ja ovat orjan asemassa, Jemenissä miehelle on häpeäksi jos hänen vaimonsa joutuu tekemään töitä. Mies ja pojat tekevät kaiken minkä khatin jauhamiselta ehtivät ja jos varallisuutta on kertynyt niin kokkauksesta ja siivoamisesta huolehtii etiopialainen tai somalialainen kotiorja.
Sana'an vanhakaupunki on näkemisen arvoinen paikka. Siellä on suqeja, jotka jatkuvat labyrintteina ikuisuuksiin ja muistuttavat suuresti Damaskoksen vanhankaupungin suqeja. Myös jemeniläisten pidättyväisyys ja kohteliaisuus muistuttaa syyrialaisia. Kauppiaat tarjoavat tuotteitaan mutta jos asiakas torjuu tai sanoo vain katselevansa, kauppias ei ryhdy inttämään, riitelemään eikä kaatamaan tavaraa väkisin asiakkaan päälle, niin kuin Egyptissä ja Maghrebin maissa. Sana'an vanhakaupunki on 3000 vuotta vanha, vaikkakin nykyinen rakennuskanta ulottuu pääosin "vain" 700 vuoden taa.
Jemenissä on vuosisatojen ajan rakennettu korkeita kerrostaloja savitiilestä tai kivestä. Eräät Hadramawtin kylät ovat kuin jostain tarusta tai ulkoavaruudesta. Sana'an ruskeat, tyypillisesti tavalla valkoisella koristellut kerrostalot kuuluvat kukin yleensä aina yhdelle perheelle, mutta perhehän on Jemenissä laaja yksikkö, joka voi käsittää satoja ellei tuhansia ihmisiä. Ylimpänä katolla on olohuone, jossa jauhetaan khattia, juorutaan, puhutaan politiikkaa ja katsellaan näköaloja. Muuten talossa tärkeimmät ihmiset, kuten vanhimmat sukupolvet, asuvat ylimpänä ja nuoremmat perheet alempana.
Toinen Sana'an erikoisuus on vanhankaupungin halki kulkeva kanava, joka suurimman osan vuotta on tyhjillään ja toimii vilkkaasti liikennöitynä katuna. Sateiden tullessa se tulvii jokena kaupungin läpi. Lauantaina koimmekin jonkin verran sateita ja kanava alkoi virrata vettä, mutta se ei estänyt autoja edelleen käyttämästä tätä valtaväylää. Ilmeisesti kanava saa tulvia aika lailla ennen kuin jemeniläiset lakkaavat yrittämästä ajaa sinne autoilla, pikkubusseilla ja vieläpä moottoripyörilläkin.
Lauantai-illaksi lensin Adeniin, Intian valtameren vilkkaaseen satamakaupunkiin, joka oli myös entisen kommunistisen Etelä-Jemenin pääkaupunki ja sitä ennen brittiläisen siirtomaavallan tärkein sillanpääasema matkalla Suezista Intiaan. Aden sijaitsee oikeastaan kolmena toisistaan hieman erillisenä kaupunkina mereen työntyvällä niemellä, jonka on muodostanut valtava tulivuoren kraatteri, Siira. Molemmilta puolilta niemeä reunustavat upeat hiekkarannat ja laguunit. Adenin alueella olisikin suurta potentiaalia turistikohteeksi. Kannattaa myös muistaa, että Jemenissä on erittäin edulliset hinnat ja massaturismin puuttuessa matkailijoihin suhtaudutaan uteliaalla ystävällisyydellä eikä rahanahneella päällekäymisellä.
Jos Sana'asta tuli mieleeni Damaskos niin Adenista tuli jossain suhteessa mieleen Aqaba, Jordanian Punaisenmeren-satama. Adenissa on viime vuosina kehitetty voimakkaasti turismia, mutta muuten infrastruktuuri on vielä varsin rajallinen. Kussakin Adenin osassa on oma vilkas pääkatunsa, minkä lisäksi kaupungista löytyy Beirutin vastaavaa hieman vaisumpi Corniche sekä useita erinomaisia kalaravintoloita. Kalaruoat ovatkin Jemenille tyypillisiä ja maa on niistä kuuluisa.
Kävin myös somalien slummeissa niin Sana'assa kuin Adenissakin sekä Kharazin pakolaisleirillä Adenista länteen. Vaikka Jemen on arabimaista köyhin ja moniongelmainen maa itse, sinne kohdistuu myös massiivinen ja viime vuosina kestämättömästi paisunut muuttovirta Afrikan sarven maista.
Suurin osa Jemeniin virtaavista somaleista, etiopialaisista ja eritrealaisista ei suinkaan haluaisi jäädä Jemeniin, vaan toivoo voivansa jatkaa matkaa yrittämällä laittomasti Saudi-Arabiaan tai muihin Persianlahden rikkaisiin maihin - tai Eurooppaan. Osa kuitenkin jää jumiin Jemeniin, etenkin Saudi-Arabian tiukennettua huthilaiskapinan vuoksi rajavalvontaa, minkä Oman teki jo kauan sitten. Silti siirtolaiset eivät halua palata sodan kouriin Somaliaan eivätkä köyhään Etiopiaan, koska pimeillä töillä voi Jemenissä sittenkin hankkia enemmän rahaa kuin Afrikan sarvessa, ja samalla toivoa ja odottaa, että löytyisi mahdollisuus muuttaa parempipalkkaisiin arabimaihin tai sosiaaliturvaa jakelevaan Eurooppaan.
Köyhyys ajaa tuhannet somalit ja etiopialaiset ylittämään Adeninlahtea Puntmaan satamakaupungista Boosaasosta tai Punaistamerta Djiboutin Obokista Jemenin rannikoille. Monet uppoavat sille tielle tai jäävät merirosvojen armoille, modernin orjakaupan uhreiksi. Riittävän monet kuitenkin pääsevät Jemeniin ja heistä vielä riittävän monet siitä eteenpäin kaukana häämöttäviin onneloihin - kuten Saudi-Arabiaan tai Eurooppaan - ja näiden yksilöiden perillepääsy on se investointi, jonka vuoksi kaikki inhimilliset tragediat ovat kannattaneet. Kun yksi saa taloudellisen tai virallisen jalansijan vauraammista maista, kymmenet perheenjäsenet, sukulaiset ja naapurit voivat myöhemmin seurata perässä.
Kauhutarinat mereen uponneista huterista veneistä ja kaltoin kohdelluista maanmiehistä ja -naisista eivät pelota riittävän voimakkaasti, että tappaisivat toivon paremmasta tulevaisuudesta jossain muualla.
Tänään palasin takaisin Sana'aan. Koska Jemenissä eletään pitkälle yöhön, kävin juuri vähän aikaa sitten parturissa. Parturi oli irakilainen Bagdadista, eikä selvästikään pitänyt Irakin olosuhteista, muttei Jemenistäkään. Valitti valittamistaan. Mieli olisi tehnyt Dubaihin, mutta jostain syystä mies oli juuttunut kahdeksaksi vuodeksi Jemeniin. Parturi oli siis lähtenyt maanpakoon Saddamin valtakauden lopulla, muttei ole jostain syystä voinut vallan vaihduttuakaan palata, olivatpa syyt sitten taloudellisia tai poliittisia. Puhuimme Irakin politiikasta samalla kun mies ajoi partaani partaterä kurkullani. Ilokseni selvitin melkein kaikki parturikeskustelut primitiivisellä arabiallani.
Jemeniläiset ovat konservatiivisia, mutta se näkyy toisella tavoin kuin saudilaisen tekopyhässä uskonnollisessa järjestelmässä. Toki voi kysyä sitäkin, miksi Jemenissä koko kansa pureskelee Suomessa huumeeksi luokiteltua khattia iltapäivän kello kolmesta lähtien nukahtamiseensa ja polttelee siinä sivussa tupakkaa ja vesipiippua kuin korsteeni, mutta alkoholi on sen sijaan kauheaa syntiä. Varhaisesta teini-iästä lähtien tytöt ja pojat pidetään visusti erillään toisistaan ellei kyse ole sukulaisista tai aviopuolisoista. Toisenlaisista laeista huolimatta lapsiavioliitot ovat yleisiä - kolmetoistavuotiaita tyttöjä naitetaan vanhoille sedille, koska avioliitot eivät ole yksityinen asia vaan kahden suvun välinen taloudellinen, poliittinen tai yhteiskunnallinen akti.
Eräs täällä oleskeleva eurooppalainen kollegani totesi ensimmäisenä päivänä Sana'assa luulleensa ensi kertaa tänne tullessaan, että Jemen olisi samanlainen yhteiskunta kuin muut tuntemansa arabimaat, mutta sen sijaan se osoittautuikin olevan paljon lähempänä Afganistania. Myös Jemen on raivoisasti keskusvaltaa vastustavien klaanien temmellyskenttää. Suku, klaani ja heimo - sama asia eri mittakaavoissa - on lojaalisuuden ensisijainen kohde. Vanhat sedät päättävät kylän asioista shuura-neuvostoissa, muillekin ylämaalaisille yhteiskunnille ominaisella sangen demokraattisella menettelyllä. Tietysti vain miehillä on äänivalta.
Naisen paikka on kotona, se on selvä, mutta toisin kuin Etiopiassa, jossa naiset tekevät työt ja ovat orjan asemassa, Jemenissä miehelle on häpeäksi jos hänen vaimonsa joutuu tekemään töitä. Mies ja pojat tekevät kaiken minkä khatin jauhamiselta ehtivät ja jos varallisuutta on kertynyt niin kokkauksesta ja siivoamisesta huolehtii etiopialainen tai somalialainen kotiorja.
Sana'an vanhakaupunki on näkemisen arvoinen paikka. Siellä on suqeja, jotka jatkuvat labyrintteina ikuisuuksiin ja muistuttavat suuresti Damaskoksen vanhankaupungin suqeja. Myös jemeniläisten pidättyväisyys ja kohteliaisuus muistuttaa syyrialaisia. Kauppiaat tarjoavat tuotteitaan mutta jos asiakas torjuu tai sanoo vain katselevansa, kauppias ei ryhdy inttämään, riitelemään eikä kaatamaan tavaraa väkisin asiakkaan päälle, niin kuin Egyptissä ja Maghrebin maissa. Sana'an vanhakaupunki on 3000 vuotta vanha, vaikkakin nykyinen rakennuskanta ulottuu pääosin "vain" 700 vuoden taa.
Jemenissä on vuosisatojen ajan rakennettu korkeita kerrostaloja savitiilestä tai kivestä. Eräät Hadramawtin kylät ovat kuin jostain tarusta tai ulkoavaruudesta. Sana'an ruskeat, tyypillisesti tavalla valkoisella koristellut kerrostalot kuuluvat kukin yleensä aina yhdelle perheelle, mutta perhehän on Jemenissä laaja yksikkö, joka voi käsittää satoja ellei tuhansia ihmisiä. Ylimpänä katolla on olohuone, jossa jauhetaan khattia, juorutaan, puhutaan politiikkaa ja katsellaan näköaloja. Muuten talossa tärkeimmät ihmiset, kuten vanhimmat sukupolvet, asuvat ylimpänä ja nuoremmat perheet alempana.
Toinen Sana'an erikoisuus on vanhankaupungin halki kulkeva kanava, joka suurimman osan vuotta on tyhjillään ja toimii vilkkaasti liikennöitynä katuna. Sateiden tullessa se tulvii jokena kaupungin läpi. Lauantaina koimmekin jonkin verran sateita ja kanava alkoi virrata vettä, mutta se ei estänyt autoja edelleen käyttämästä tätä valtaväylää. Ilmeisesti kanava saa tulvia aika lailla ennen kuin jemeniläiset lakkaavat yrittämästä ajaa sinne autoilla, pikkubusseilla ja vieläpä moottoripyörilläkin.
Lauantai-illaksi lensin Adeniin, Intian valtameren vilkkaaseen satamakaupunkiin, joka oli myös entisen kommunistisen Etelä-Jemenin pääkaupunki ja sitä ennen brittiläisen siirtomaavallan tärkein sillanpääasema matkalla Suezista Intiaan. Aden sijaitsee oikeastaan kolmena toisistaan hieman erillisenä kaupunkina mereen työntyvällä niemellä, jonka on muodostanut valtava tulivuoren kraatteri, Siira. Molemmilta puolilta niemeä reunustavat upeat hiekkarannat ja laguunit. Adenin alueella olisikin suurta potentiaalia turistikohteeksi. Kannattaa myös muistaa, että Jemenissä on erittäin edulliset hinnat ja massaturismin puuttuessa matkailijoihin suhtaudutaan uteliaalla ystävällisyydellä eikä rahanahneella päällekäymisellä.
Jos Sana'asta tuli mieleeni Damaskos niin Adenista tuli jossain suhteessa mieleen Aqaba, Jordanian Punaisenmeren-satama. Adenissa on viime vuosina kehitetty voimakkaasti turismia, mutta muuten infrastruktuuri on vielä varsin rajallinen. Kussakin Adenin osassa on oma vilkas pääkatunsa, minkä lisäksi kaupungista löytyy Beirutin vastaavaa hieman vaisumpi Corniche sekä useita erinomaisia kalaravintoloita. Kalaruoat ovatkin Jemenille tyypillisiä ja maa on niistä kuuluisa.
Kävin myös somalien slummeissa niin Sana'assa kuin Adenissakin sekä Kharazin pakolaisleirillä Adenista länteen. Vaikka Jemen on arabimaista köyhin ja moniongelmainen maa itse, sinne kohdistuu myös massiivinen ja viime vuosina kestämättömästi paisunut muuttovirta Afrikan sarven maista.
Suurin osa Jemeniin virtaavista somaleista, etiopialaisista ja eritrealaisista ei suinkaan haluaisi jäädä Jemeniin, vaan toivoo voivansa jatkaa matkaa yrittämällä laittomasti Saudi-Arabiaan tai muihin Persianlahden rikkaisiin maihin - tai Eurooppaan. Osa kuitenkin jää jumiin Jemeniin, etenkin Saudi-Arabian tiukennettua huthilaiskapinan vuoksi rajavalvontaa, minkä Oman teki jo kauan sitten. Silti siirtolaiset eivät halua palata sodan kouriin Somaliaan eivätkä köyhään Etiopiaan, koska pimeillä töillä voi Jemenissä sittenkin hankkia enemmän rahaa kuin Afrikan sarvessa, ja samalla toivoa ja odottaa, että löytyisi mahdollisuus muuttaa parempipalkkaisiin arabimaihin tai sosiaaliturvaa jakelevaan Eurooppaan.
Köyhyys ajaa tuhannet somalit ja etiopialaiset ylittämään Adeninlahtea Puntmaan satamakaupungista Boosaasosta tai Punaistamerta Djiboutin Obokista Jemenin rannikoille. Monet uppoavat sille tielle tai jäävät merirosvojen armoille, modernin orjakaupan uhreiksi. Riittävän monet kuitenkin pääsevät Jemeniin ja heistä vielä riittävän monet siitä eteenpäin kaukana häämöttäviin onneloihin - kuten Saudi-Arabiaan tai Eurooppaan - ja näiden yksilöiden perillepääsy on se investointi, jonka vuoksi kaikki inhimilliset tragediat ovat kannattaneet. Kun yksi saa taloudellisen tai virallisen jalansijan vauraammista maista, kymmenet perheenjäsenet, sukulaiset ja naapurit voivat myöhemmin seurata perässä.
Kauhutarinat mereen uponneista huterista veneistä ja kaltoin kohdelluista maanmiehistä ja -naisista eivät pelota riittävän voimakkaasti, että tappaisivat toivon paremmasta tulevaisuudesta jossain muualla.
Tänään palasin takaisin Sana'aan. Koska Jemenissä eletään pitkälle yöhön, kävin juuri vähän aikaa sitten parturissa. Parturi oli irakilainen Bagdadista, eikä selvästikään pitänyt Irakin olosuhteista, muttei Jemenistäkään. Valitti valittamistaan. Mieli olisi tehnyt Dubaihin, mutta jostain syystä mies oli juuttunut kahdeksaksi vuodeksi Jemeniin. Parturi oli siis lähtenyt maanpakoon Saddamin valtakauden lopulla, muttei ole jostain syystä voinut vallan vaihduttuakaan palata, olivatpa syyt sitten taloudellisia tai poliittisia. Puhuimme Irakin politiikasta samalla kun mies ajoi partaani partaterä kurkullani. Ilokseni selvitin melkein kaikki parturikeskustelut primitiivisellä arabiallani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti