Pääsiäinen Libanonissa

Olin pääsiäisen Libanonissa: Beirutissa, Kourassa, kävimme myös Bybloksessa ja Ehdinissä. Niin moni hyvä ystävä on Lähi-idän kristittyjä, että oli paikallaan viettää tämä kristillinen juhla raamatullisissa maisemissa, etenkin kun kerrankin pääsiäinen sattui melkein kaikilla tuntemillani kirkkokunnilla samaan aikaan.

Koura on pääasiallisesti kreikkalais-ortodoksista aluetta. Maakunnan keskus on Amiounin pikkukaupunki ja pitkin Kouran kumpuilevaa, oliivipuuviljelmien peittämää maastoa on parikymmentä erikokoista hiekkakivestä rakennettua kylää. Niistä minulle perinteisesti läheisimmäksi on muodostunut Beshmezzinin kylä.

Kouran pääsiäismenoihin kuuluu, että paaston loputtua teurastetaan lammas, jonka lihoja ja elimiä sitten syödään enemmän tai vähemmän raakoina runsaan arrakin, viinin ja oluen kera suurissa perhepidoissa. Ihmiset kulkevat päivän, illan ja yön mittaan kutsuilta toisille, koska täälläpäin maailmaa suvut pitävät yhtä ja asiaan kuuluu toivottaa hyvää pääsiäistä ja Kristuksen ylösnousemusta kaikille tädeille, sedille, serkuille ja pikkuserkuille, puhumattakaan isovanhemmista ja läheisemmistä ystävistä. Habibin täti ennusti vieraille kahviporoista.

Viideltä aamulla koko kylä kokoontuu kirkolle ja alkaa paukuttaa sen ovia. Pappi tulee avaamaan oven kolmeen kertaan sanoen, että ei täällä mitään nähtävää, hajaantukaa. Kolmannen kerran jälkeen hän sitten avaa kirkon ovet ja päästää seurakunnan sisälle rukoilemaan. Siitä alkaa pääsiäispäivän aamujumalanpalvelus. Hartaimmat käyvät koko pääsiäispyhien ajan kirkossa monta kertaa päivässä, kaikki menot läpi.

Pääsiäisen vietto Libanonissa oli siis varmaankin hyvä asia sielun pelastumiselle - varmuuden vuoksi niin ortodoksisissa kuin maroniittisissakin kirkoissa. Protestantteja Libanonissa on hyvin vähän ja kaikki kirkkonsa taitavat olla Beirutissa - olen kyllä joskus käynyt, mutta en tänä pääsiäisenä. Niin, hyvä sielulle siis, ja hyvä hermojen lepuuttamiselle, mutta ei niin terveellistä maksalle. Varsinkaan ne Beirutissa vietetyt yöt.

Kevät oli Libanonissa jo pitkällä. Haara- ja räystäspääskyjen muutto oli parhaassa vauhdissa, kirsikka-, manteli- ja villiomenapuut kukassa. Bybloksen ikiaikaisessa satamassa nuoriso sai kalaravintoloiden asiakkaat tuijottamaan yhtenä miesrivinä, kun jonkun rikkaamman perheen poika oli tuonut ystävättärensä suurella joukolla näyttäytymään huvijahdin kannella aurinkoa ottaen. Poliitikot esittivät tavanomaisia julistuksiaan. Gemmayzé oli täynnä väkeä, ja Hamran merkitys ilta- ja yöelämässä kasvaa kasvamistaan, joka käynnillä uusia baareja ja kahviloita on avautunut.

Laitoin viisi kuvaa valokuvablogiin, johon pääsette klikkaamalla tämän blogin yhteydessä olevaa kuvaa aavikkomaisemasta.