Riian porotokkaa

Enää ei riitä, että suomalaisia saa hävetä Tallinnassa, vaan porot ovat vallanneet Riiankin, varmaankin kiitos edullisten lentojen ja viikonloppupakettien. On hyvä asia, että suomalainen rahvas tutustuu lähiympäristönsä maihin ja oppii uutta, koska harva asia avartaa niin kuin matkailu. Omalta kannalta on kuitenkin erittäin ärsyttävää kuulla äidinkielellään lauottavan mitä typerimpiä hölmöläisyyksiä.

Tällä kertaa asialla eivät olleet keski-ikäiset humalaiset miehet, vaan suuret joukot keski-ikäisiä ja varsin selvin päin matkustavia rouvia. Ensin bussissa matkalla lentokentältä keskustaan pari tätiä kommentoi näkemiensä rakennusten huonoa kuntoa pilkallisesti ja valisti matkatovereitaan, että kyllä tulee kalliiksi, jos Latvia joskus päästetään EU:hun, mitä ei tätien mielestä kyllä varmaan tapahdu pitkään aikaan. Toisen tädin mielestä Latvian EU-jäsenyys johtaisi automaattisesti siihen, että kaikkihan täältä muuttaisivat maahanmuuttajiksi Suomeen, koska eihän nyt kukaan "tänne itään" jäisi jos nämä päästetään EU:hun.

Seuraavaksi jouduin ravintolassa kuuntelemaan viereisen pöydän tätiporukkaa, joka lausui pitävänsä täällä erityisesti "tästä neuvostoliittolaisesta eli slaavilaisesta tyylistä" - sillä perusteella, "ettei ihan kaikki ole sentään samanlaista eikä pilattu länsimaisuudella". On se merkillistä millaisia asioita suomalaisturistien päissä liikkuu, kun heillä on ympärillään upeasti restauroitu Riian keskiaikainen saksalaistyylinen vanhakaupunki tai uuden kaupungin jugendtyyliset romantiikkaa edustavat talorivistöt.

Mahdollisesti oppimattomien lukijoiden tiedoksi mainittakoon, että Latvia on ollut EU:n jäsenmaa vuodesta 2004 ja se on myös Naton jäsenmaa, joten Latvia on itse asiassa edennyt länsi-integraatiossaan pidemmälle kuin Suomi. Niin ikään mainittakoon, että lätit eivät ole slaaveja vaan baltteja ja lätin kieli on balttilainen kieli, ei slaavilainen. Riian kaupunki perustettiin vuonna 1201 ja se on ehtinyt toimia merkittävänä Itämeren itärannikon keskuksena useiden valtakuntien tullessa ja mennessä.

Paljon mieluummin katselin Tbilisissä amerikkalaisturisteja - siellä nimenomaan amerikkalaiset tuntuivat olevan turistien enemmistö. Amerikkalaiset pällistelevät kyllä kaikkea autuaan tietämättöminä, mutta eivät he myöskään väitä tietävänsä, vaan pikemminkin avoimina ja uteliaina kyselevät ja ihmettelevät, kun on vaikea hahmottaa sellaisen valtakunnan historiaa, joka ulottuu kauas antiikin aikaan. Georgiassahan lähes joka maankolkkaan liittyy antiikin Kreikkaan ja kauemmaskin ulottuvia legendoja - mm. Prometeuksen taru ja argonauttien seikkailut Kolkhiin kuningaskunnassa, josta kultainen talja haettiin, sijoittuvat Georgiaan. Georgian kansalliseepos, Shota Rustavelin 1200-luvun alussa kirjoittama Pantterintaljainen (Vepkhistqaosani), edustaa ritariromantiikkaa ja antaa jonkinmoisen kuvan siitä, kuinka kansainvälinen ja eri suuntiin integroitunut paikka Georgia oli; aikana, jolloin Marco Polon tarinoita silkkitien maista ja idän rikkauksista kieltäydyttiin Euroopassa uskomasta, georgialaiselle runoilijalle Persia, Arabia ja jopa Intia olivat tuttuja maailmankolkkia.

Toisin kuin asioita aidosti ihmettelevät amerikkalaiset, suomalaiset osaavat aina ja kaikkialla esiintyä ylimielisesti neniään nyrpistellen ja kuvitellen tietävänsä kaiken, vaikka ovat oikeasti pihalla kuin lumiukot. Suomalaisilla ei näytä olevan muita vaihteita kuin joko rypeä huonossa itsetunnossa ja rähmällään ulkomaanelävien edessä tai vaihtoehtoisesti katsella nenänvartta pitkin ja ynseillä "idän" alemmille kansoille ja naureskella sille, että jotkut gruusialaiset ja latvialaiset haluavat olla sitä mitä oikeasti ovatkin, vapaita eurooppalaisia kansakuntia.

No, kohtuuden nimissä on mainittava, että Georgiaan asti eivät varmaankaan uskaltaudu keskivertojenkit, joiden elämän eksoottisimmat kokemukset liittyvät Las Vegasiin tai parhaassa tapauksessa Meksikoon. Kaikilla kansakunnillahan on omat rahvaan sikailupaikkansa. Suomalaiset ovat perinteisesti örveltäneet Tallinnassa ja Kanarialla, ruotsalaiset Tanskassa ja Välimerellä, venäläiset Turkissa ja Egyptissä, jenkit Meksikossa ja britit kaikkialla, mihin vain halpalennot yltävät. Öykkäröivien maanmiesten läsnäollessa on parempi pitää suu kiinni ja toivoa, että luulevat ulkomaalaiseksi.