Löysin itseni perjantai-iltana Meksikon pääkaupungista Méxicosta. Hupsista vain, olinkin päätynyt Meksikoon. Täällä on meneillään kuolleiden juhlat. Kaupungilla ja varsinkin vanhan keskustan Zócalon ympäristössä on miljoonittain populaa liikenteessa, monet pukeutuneina luurangoiksi tai mädäntyneiksi raadoiksi. Naiset kirkuvat kuolleitaan. Kristilliset perinteet sekoittuvat iloisesti mayojen ja atsteekkien perinteisiin yhdeksi kuolemankultin sekasotkuksi. Kaikilla on hauskaa ja ilmassa on suurta kansanjuhlan humua. Tequila ja cerveza virtaavat.
Olin aamupäivällä massiivisessa antropologisessa museossa ja sen jälkeen Chapultepecin puistossa, jossa pääsin bongaamaan ensimmäisiä keskiamerikkalaisia lintulajeja - aamupäivän aikana olinkin nähnyt niitä vain kaksi, pitkäpyrstötrupiaaleja ja inkakyyhkyjä. On nimittäin niin, että kaikesta maailmanmatkailustani huolimatta tämä on nyt ensimmäinen kertani koko Latinalaisessa Amerikassa, joka on ainoana asuttuna suuralueena toistaiseksi jäänyt matkailematta. (Antarktis tietysti sitten toisena, mutta se on asumaton.)
Vaikka Meksikossa riehuu paraikaa huumesota, jossa kuolee päivittäin enemmän ihmisiä kuin Irakissa ja Afganistanissa yhteensä, ja vaikka rikollisuus on Lähi-idän turvallisuuteen tottuneelle todellinen uhka koko Keski-Amerikassa, toistaiseksi olen ollut pikemminkin yllättynyt siitä, kuinka mukavaa, joviaalia ja ei-tungettelevaa väkeä meksikaanit ovat. Olemme olleet Méxicossa nyt yli vuorokauden eikä meitä ole vielä kertaakaan yritetty ryöstää, huijata tai muiluttaa. Tosin jouduimme Chapultepecin alueella miellyttävän nuorenparin videohaastattelun kohteeksi, ilmeisesti päätyen jonkin paikallisen lukion englannin kielen kurssin ryhmätyöksi aiheesta mitä pidämme Meksikosta, sen ihmisistä, ruoasta, musiikista, kulttuurista, historiasta jne.
Meksikolaiset ovat suuri rodullinen sekoitus. Monet näyttävät todella erehdyttävästi egyptiläisiltä, palestiinalaisilta tai Libanonin sunneilta, toisissa taas on niin paljon intiaaniverta, että näyttävät hyvinkin kaakkoisaasialaisilta, varsinkin kun pukeutumis ja hiusmuoti tuntuvat olevan samantapaisia kuin Thaimaassa ja Malesiassa. Sitten on ihmisiä, jotka näyttävät hyvin eurooppalaisilta, joilla on paitsi espanjalaisia, myös slaavilaisia ja saksalaisia juuria. Neekereitä on sen sijaan hyvin vähäisiä määriä.
Täällä ymmärretään kaakaon olennaisuus ruoka-aineena, jota voi lisätä (suklaakastiketta siis) vaikkapa pihvien päälle. Oikein hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti