Ciudad de México on yksi maailman suurimmista kaupungeista väkiluvussa mitattuna, mutta se on sitä varmaankin myös pinta-alassa mitattuna, jatkuen loputtomina matalasti rakennettuina esikaupunkeina kaikkiin suuntiin. Aikoinaan paikalla oli Tenochtitlánjärvi, jonka saarella sijainneen atsteekkien pääkaupungin konkistadorit valloittivat.
Tarinan mukaan heitä edesauttoivat intiaanien parissa levinneet tarut mereltä saapuvista ja ratsuilla ratsastavista parrakkaista miehistä, jotka valtaisivat ekologisen katastrofin, puukadon ja jatkuvan sotimisen jo heikentämän atsteekkien imperiumin. Tosiaan, mayoilta ja muilta alueen intiaaneilta on löytynyt paljon patsaita, jotka kuvaavat paitsi avaruuskypäräisiä olentoja laserpyssyt kädessä - kuin suoraan tieteissarjakuvasta - myös pitkiä ja paksuhuulisia parrakkaita ihmisiä, jotka tulivat valtamerten takaa. Intiaaneilla ei parta juuri kasva, joten erään teorian mukaan Länsi-Afrikan rannikon afrikkalaiset muslimit olisivat löytäneet Karibianmeren alueen jo ennen Kolumbusta ja espanjalaisia.
Paitsi että Tenochtitlánjärvi peitti sen alueen, jossa nykyinen Ciudad de México sijaitsee, Meksikon keskisillä ylängöillä oli aiemmin lukuisia muitakin suuria järviä. Ne keräsivät miljoonittain pohjoisamerikkalaisia vesilintuja ja kahlaajia talvisin ja tuottivat myös kalaa valkuaisaineiden puutteesta kärsineille atsteekeille. Yksi näistä järvistä oli Xochimilcojärvi, jonka rippeet ovat vielä jäljellä, joskin koko ajan kutistuen, Ciudad de Méxicon liittovaltioalueen eteläreunalla, rajoittuen pääkaupunkia ympäröivään osavaltioon, joka sekin on nimeltään México, etteivät asiat vain liian helppoja olisi.
Kävimme eilen Xochimilcossa. Itse kaupunki, joka on käytännössä yhteenkasvanut pääkaupunkiin, on myös merkittävä basaaripaikka (meksikolaiset ovat johtaneet omat basaaria zueco ja keskustoria zócalo tarkoittavat sanansa arabian sanasta suq) ja siellä voi pulqueríoissa juoda kaktusnesteestä käyttämällä valmistettua pirtelömäistä alkoholijuomaa pulquea. Voisi olla hittituote myös maailmalla, mutta kun meksikaanit pitävät sitä köyhien intiaanien juomana ja juovat siksi itse mieluummin imperialistisia sokeri- ja esanssiliemiä. Tämä ja kaikki muu vastaava siitä huolimatta, että kaikkialla kyllä kovasti vaalitaan Yhdysvaltain vastaista anti-imperialismia.
Xochimilcojärvellä on hyvin varustettu "ekologinen puisto", jossa voi sekä mennä melotuilla lotjilla järvelle ja kanaviin katselemaan satoja haikaroita, sorsia, kahlaajia ja rantakanoja, tai voi kulkea monia polkuja pitkin, joiden varsilla sekä rantoja, ruovikoita että kuivia laidunmaisia habitaatteja. Jos 2000 lajin maailmanlistani ei mennyt rikki jo toissapäivänä, nyt viimeistään olen nähnyt yli 2000 lintulajia tähänastisen elämäni aikana. Kaikkialla, mihin katsoi, oli uusia lajeja. Pensaissa ja puissa kerttuleita, pipiloita, sirkkusia, kaislikoissa suopeukaloisia, sirkkuja ja trupiaaleja, rannoilla erilaisia haikaroita, vedessä lukuisia eri sorsia, uikkuja ja jopa yksi amerikanpelikaani. Kuivilla paikoilla pensaiden ja puiden latvoissa tähysteli useita eri lajeja tyranneja, isoja ja pieniä.
Tarinan mukaan heitä edesauttoivat intiaanien parissa levinneet tarut mereltä saapuvista ja ratsuilla ratsastavista parrakkaista miehistä, jotka valtaisivat ekologisen katastrofin, puukadon ja jatkuvan sotimisen jo heikentämän atsteekkien imperiumin. Tosiaan, mayoilta ja muilta alueen intiaaneilta on löytynyt paljon patsaita, jotka kuvaavat paitsi avaruuskypäräisiä olentoja laserpyssyt kädessä - kuin suoraan tieteissarjakuvasta - myös pitkiä ja paksuhuulisia parrakkaita ihmisiä, jotka tulivat valtamerten takaa. Intiaaneilla ei parta juuri kasva, joten erään teorian mukaan Länsi-Afrikan rannikon afrikkalaiset muslimit olisivat löytäneet Karibianmeren alueen jo ennen Kolumbusta ja espanjalaisia.
Paitsi että Tenochtitlánjärvi peitti sen alueen, jossa nykyinen Ciudad de México sijaitsee, Meksikon keskisillä ylängöillä oli aiemmin lukuisia muitakin suuria järviä. Ne keräsivät miljoonittain pohjoisamerikkalaisia vesilintuja ja kahlaajia talvisin ja tuottivat myös kalaa valkuaisaineiden puutteesta kärsineille atsteekeille. Yksi näistä järvistä oli Xochimilcojärvi, jonka rippeet ovat vielä jäljellä, joskin koko ajan kutistuen, Ciudad de Méxicon liittovaltioalueen eteläreunalla, rajoittuen pääkaupunkia ympäröivään osavaltioon, joka sekin on nimeltään México, etteivät asiat vain liian helppoja olisi.
Kävimme eilen Xochimilcossa. Itse kaupunki, joka on käytännössä yhteenkasvanut pääkaupunkiin, on myös merkittävä basaaripaikka (meksikolaiset ovat johtaneet omat basaaria zueco ja keskustoria zócalo tarkoittavat sanansa arabian sanasta suq) ja siellä voi pulqueríoissa juoda kaktusnesteestä käyttämällä valmistettua pirtelömäistä alkoholijuomaa pulquea. Voisi olla hittituote myös maailmalla, mutta kun meksikaanit pitävät sitä köyhien intiaanien juomana ja juovat siksi itse mieluummin imperialistisia sokeri- ja esanssiliemiä. Tämä ja kaikki muu vastaava siitä huolimatta, että kaikkialla kyllä kovasti vaalitaan Yhdysvaltain vastaista anti-imperialismia.
Xochimilcojärvellä on hyvin varustettu "ekologinen puisto", jossa voi sekä mennä melotuilla lotjilla järvelle ja kanaviin katselemaan satoja haikaroita, sorsia, kahlaajia ja rantakanoja, tai voi kulkea monia polkuja pitkin, joiden varsilla sekä rantoja, ruovikoita että kuivia laidunmaisia habitaatteja. Jos 2000 lajin maailmanlistani ei mennyt rikki jo toissapäivänä, nyt viimeistään olen nähnyt yli 2000 lintulajia tähänastisen elämäni aikana. Kaikkialla, mihin katsoi, oli uusia lajeja. Pensaissa ja puissa kerttuleita, pipiloita, sirkkusia, kaislikoissa suopeukaloisia, sirkkuja ja trupiaaleja, rannoilla erilaisia haikaroita, vedessä lukuisia eri sorsia, uikkuja ja jopa yksi amerikanpelikaani. Kuivilla paikoilla pensaiden ja puiden latvoissa tähysteli useita eri lajeja tyranneja, isoja ja pieniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti