Flores

Palattuamme Lacandónin alueelta ravistelimme käärmeet ja skorpionit housunpunteista ja lähdimme jo pian kohta taas matkustamaan jokiveneellä pitkin Usumacintajokea, mutta tällä kertaa tarkoituksena jäädä Guatemalan raja-asemalle. Hieman huolestuttivat uutiset Guatemalan vaarallisuudeta, maa kun on vajonnut yhdeksi maailman rikollisimmista ja väkivaltaisimmista paikoista ja Meksikon huumekartellit ovat muuttaneet Guatemalan puolelle rajaa viidakoihin. Sissejäkin liikkuu viidakkoalueilla.

Guatemalan raja-asema joen toisella puolella Bethelissä oli hullunkurisen räjähtänyt paikka, mutta asiat hoituivat eikä mikään viitannut siihen, että Guatemalassa olisi erityisen vaarallista. Jälleen kerran alarmistiset huhut ovat yhtä ja arkitodellisuus toista. Jatkoimme sitten maanteitse halki Pohjois-Guatemalan kerran viidakoiden peittämien ylänköjen, jotka oli nyt pääosin kaikki hakattu ja raivattu pelloiksi. Maanteillä ei ollut asfalttia ja ilmassa pöllysi DDT-pöly, joka ei varmaankaan ollut kovin terveellistä.

Saavuimme iltapäivällä kuvankauniiseen Floresin kaupunkiin, joka sijaitsee Peténjärven saarella ja on sillalla yhdistetty järven rannalla sijaitsevaan moderniin Santa Elenan kaupunkiin, josta löytyvät pankkiautomaatti - kalashnikovmiesten vartioima - ja muita fasiliteetteja. Floresissa oli joka kadulla hotelleja, mutta turisteja näkyi erittäin vähän. Ei ollut oikein sesonki ja väkivalta, mutavyöryt ja muut katastrofiuutiset lienevät karkottaneet suuren määrän matkailijoita Guatemalasta. Flores on kuitenkin Unescon maailmanperintökohde ja kunnostettu ilmeisesti isolla rahalla. Tarkoituksemme oli mennä sieltä käsin seuraavana aamuna kukonlaulun aikaan Tikaliin, kuten tapahtuikin.

Mainittakoon illasta Floresissa sellainen merkittävä luonnonnäytelmä, että pimeän laskeutuessa pariskunta pikkujalohaukkoja oli asettunut asemiin hotellimme lähitalon katolle ja odotti. Vähän ennen H-hetkeä toinen haukoista lensi rannan edustalle järvelle ja odotti ilmassa. Toinen pysyi katolla. Sitten tapahtui: suuri määrä lepakoita purkautui esiin talon ullakolta ja yritti rynnätä haukkojen väijytyksen läpi järven ylle, jossa ne hajaantuisivat. Toinen haukka iski kuitenkin katolta ja toinen järveltä. Lepakot joutuivat paniikkiin ja useita osui sähkölinjoihin ja ropisi alas kadulle eteemme. Siinä niitä sitten räpiköi kadulla, jolla ei onneksi sillä hetkellä ollut autoja. Molemmat haukat menivät katolle repimään pyydystämiään lepakoita. Ilmeisesti sama näytelmä toistuu joka ilta.