Lacandón

Chiapasin eteläosissa Guatemalan rajaseudulla sijaitsee suuri suojelualue nimeltä Lacandón tai Lacantún, joka kattaa myös lukemattomia viidakon peittämiä mayojen kaupunkeja. Kuuluisin, Bonampak, on kaivettu esiin ja ehostettu, mutta kaikkialla viidakossa vastaan tulee mayojen kiviä ja viidakon peittämiä rakennuksia ja pyramidejä, joita ei ole kaivettu edes esille, koska paikalliset intiaanit vastustavat.

Lacandón oli luonnon havainnoimisen puolesta ehkä hienoin paikka, jossa kävimme Chiapasissa. Bonampak on näyttävä ja siellä päästiin ensimmäistä kertaa näkemään valtavia puna-aroja. Jo saman päivän aamuna oli tullut tienvarsikahvilan viereisissä puissa vastaan jauhoamatsoneja ja atsteekkiaratit lentelivät raunioiden tienoolla.

Myös kulttuurisesti Lacandón on sangen mielenkiintoinen paikka. Seudulla on lukemattomia omituisten uskonnollisten yhteisöjen perustamia kyliä, joilla on sellaisia nimiä kuin Palestina, Monte Libano, Damasco, Nuevo Jerusalem ja niin edelleen, mutta vastapainoksi myös muutamat mayakylät, jotka vastustavat keskushallitusta, ovat kääntyneet viime vuosina muslimeiksi. Chávezin ystävät, Iran ja Hizbullah, tukevat varmasti mitä lämpimimmin tällaisten intiaanikylien aseistautumista. Venezuelasta virtaa alueelle aseita ja agitaattoreita, kertoivat Palenquessa tapaamamme venezuelalaiset maanpakolaiset, jotka olivat Chávezin vastustajia. Kommunistinen riehunta uhkaa lisääntyä lähitulevaisuudessa koko Keski-Amerikassa.

Mutta sen sijaan Lacandónin ekoreservin majoituspaikka, mayakylä nimeltä Lacanjá Chansayab, oli mitä rauhallisin ja jumalaapelkääväisin paikka. Kylän asukkaat, jotka ovat itseään kunnioittavia mayaintiaaneja ja puhuvat mayakieltä, ovat joskus maailmanaikaan kääntyneet presbyteereiksi ja hoilaavat lauluja Jeesuksesta ja Jumalan sotilaista aamuvarhaisesta illan hämärään. Pikkutyttö näytti meille ystävällisesti puna-arojen ja muiden papukaijojen suosimia puita ja saimme loistavia valokuvia. Sitten tyttö halusi laulaa Jumalan sotilaita ja kuulla, mitä lauluja me osasimme. Onneksi ei ymmärtänyt suomea, tai no, onhan "Suojeluskunnat Suomenmaassa järjestystä vaatii" vähän samanhenkinen.

Kylän asukkaat käyttävät kaikkialla valkoisia kaapuja, jotka saavat heidät vaikuttamaan kuin toisesta ajasta siirtyneiltä. Lacanjá Chansayabin baarissa tarjoiltiin illalla ainoastaan limonadia. Lisäksi sinne iskivät illalla vaeltajamuurahaiset, jotka alkoivat silmittömästi lahdata lamppujen alle tippuneita sirkkoja ja perhosia ja samaa tarkoitusta varten sinne kytikselle tulleet tarantellatkin joutuivat kiireen vilkkaan pakenemaan. Maa baarin takana kihisi ja kuhisi. Sinne ei kannattanut astua.

Seuraavana päivänä muuan maya vei meidät koko päivän kestävälle vaellukselle Lacandónin viidakoihin. Hän ei ollut puhelias mies, mutta äityi kuitenkin kertomaan yli satavuotiaan isoisänsä löytämästä kadonneesta kaupungista, jota menimme myös katsomaan, ja kyllä, sellainenhan se oli. Yksi mayatalo oli kaivettu esille, muuten vain tiedostimme kävelevämme erään sivilisaation viidakon peittämillä pyramideilla ja valtateillä. Alueella kadonneita kaupunkeja taitaa olla niin paljon, että ne ovat jo banaaleja.