Persialainen unennäkö

Tapahtuu toisinaan, että näen unia, jotka eivät ole samanlaisia kuin normiunet. Näitä erikoisempia unia ei ole kovin usein, mutta niissä poikkeuksellista on, että ne jäävät erittäin hyvin mieleen ja ne myös tuntuvat erittäin realistisilta. Niissä on suuri yksityiskohtien rikkaus ja riittävä koherenssi, että niistä saisi kirjoitettua vaikka elokuvakäsikirjoituksen.

Pari tällaista merkillistä unta on jäänyt lähtemättömästi mieleeni nuoruudestani saakka. Yhdessä, jonka näin uskoakseni pian armeija-aikani jälkeen, tapasin Jeesuksen ja tiesin heti, että se oli Hän. Käytiin oikein kunnon keskustelu, mutta siinä keskustelussa minä olin ainoa, joka puhuin. Lähinnä esitin kysymyksiä siitä, olenko ollenkaan oikealla tiellä ja onko hän tyytyväinen toimiini. Olin hieman levoton ja huolestunutkin, koska jouduin selittelemään itseäni näin merkittävän hahmon edessä. Sain vastaukseksi pelkkää hyväntahtoista hymyilyä. Mutta ehkä se olikin vastaus. Ei meidän ole tarkoitus tietää kaikkea valmiiksi, vaan etsiä.

Toisessa merkillisessä unessa taas kohtasin saatanan. Se oli tietysti aivan toisenlainen uni, painajainen, enkä minä aluksi tiennyt, kuka siinä oli. Sanotaanhan, että pyhät paljastavat kasvonsa ilman epäilystäkään, kun taas saatana pettää ja valehtelee jatkuvasti. Unessa oltiin raunioituneessa itäeurooppalaisessa kaupungissa, joka mitä ilmeisimmin oli aivan hiljattain kokenut sodan ja täydellisen hävityksen. Kaikki paikat olivat täynnä räjähtäneitä taloja ja murskattujen inhimillisten elämien banaaleista esineistä muodostuneita jätekasoja. Rauniokaupungissa ei tuntunut muuten olevan ristin sielua, paitsi minä ja joukko muita ihmisiä, ehkä 20-30 henkeä. Näiden ihmisten henkilöllisyydet jäivät unen mittaan epämääräisiksi. Joskus heillä oli tuntemieni ihmisten ominaisuuksia, kun taas toisinaan he olivat tuntemattomia.

Tämän monimutkaisen unen juoni koostui siitä, että minä yritin selvittää, kuka on valehdellut ja kuinka asiat oikeasti ovat. Mitä tämä koski, on jäänyt unholaan (minulla on hämärä muistikuva, että olisi koskenut imeväislasta), mutta jonkinlainen salapoliisitehtävä se oli. Ja selvitin sen lopulta; unessa olin lopulta aivan varma, että tiesin, ja että olin eliminoinut kaikki muut vaihtoehdot jonkin yksityiskohdan perusteella, joka teki asiasta aivan ilmeisen, kun sen vain tajusi. Niinpä minulla oli riittävästi itsevarmuutta heittää tämä koko evidenssi kaikkien läsnäollessa yhden henkilöistä niskoille. Kun hän sai vastaansa tosiasiat ja loogisen päättelyn, tapahtui merkittävä ja aika dramaattinen muutos.

Nimittäin kyseinen henkilö kirkui minulle hysteerisesti ja muuttui saatanaksi. Tai ainakin joksikin todella pelottavaksi mustaksi olennoksi, jollaista en ole milloinkaan nähnyt todellisuudessa enkä maalaustaiteessa. Koska olento hyökkäsi kimppuuni ja muu väki ainoastaan seisoskeli suuren hämmennyksen vallassa, minun oli taisteltava sitä vastaan ensimmäisellä käteeni osuneella esineellä - ja se esine oli ruostunut auton pakoputki, jossa oli vielä kiinni se pönikkä, mikä se nyt on. Hämmästyttävää kyllä, tällä primitiivisellä aseella ja primitiivisen väkivallan raivolla hakkasin saatanan hengiltä. Ja sitten heräsin hiestä märkänä.

Minulla on hämärä muistikuva, että ennen saatanaksi muuttumistaan kyseinen henkilö oli vanhempi keski-ikäinen nainen, mutta välillä ehkä nuori, toisessa kohtaa taas mies, ja niin edelleen, ja tätä seikkaa muuan suufilaiseen mystiikkaan perehtynyt ystäväni myöhemmin piti asiaankuuluvana saatanan tunnusmerkkinä. Hän kuulemma tuppaa vaihtamaan sukupuoltaan unen mittaan.

Ja on näitä merkillisiä unia tietysti vuosien varrella kertynyt useita muitakin, joista ehkä erityisen merkittävinä pari sellaista, joissa olen kohdannut etukäteen henkilön, jonka tulisin paljon myöhemmin kohtaamaan ja muistaisin silloin déjà vun.

Viime yönä saatiin uusi uni jatkoksi. Nimittäin viime yönä olin unessa iranilainen psykiatri, joka yhdessä vanhemman naispuolisen kollegan kanssa oli tuomittu elinkautiseen vankeusrangaistukseen siitä hyvästä, että ammatillinen käsityksemme katsoi yksilöllisen empatian olevan parhaiten toimiva terapiamuoto ja vapauden olevan ihmisen mielelle parasta. Emme olleet poliittisia, mutta siis ammatilliset käsitykset olivat riittävän vaarallisia, että meidät oli suljettava vankilaan.

Naispuolinen kollegani, joka oli myös ketjupolttaja ja jonka kasvot muistan oikein hyvin, oli ollut yhteydessä jonkinlaiseen länsimaiseen monitorointiryhmään, joka kierteli valkoisella, vähän lommoisella bussilla pitkin poikin Irania. He yrittivät kovasti tehdä asiasta poliittista, minkä hyvin ymmärsin, mutta samalla he olivat tolkuttoman naiiveja, ja sanoin heille moneen kertaan, että emme me varmaankaan pääse koskaan vapaiksi, ellei regiimi kaadu. Ja että luulevatko he, että kollegani olisi annettu olla heihin sähköpostitse tai puhelimitse yhteydessä jos he eivät seuraisi kaiken aikaa kaikkea viestiliikennettä. Ja että bussia nytkin seurattiin.

Näytti siltä, että kollegani oli koko ajan vankilan sisällä kun taas minulle sallittiin kulkea vankilasta ulos ja sisään jotta saatoin olla bussissa ulkomaisen ryhmän mukana. Muistan hyvin tarkkaan, miltä vankila ja sen portti näyttivät, ja lähin rautatieasema, jonka yhteydessä oli jonkinlainen sotilaallinen tai puolisotilaallinen tukikohta. Unessa puhuin farsia äidinkielenäni, mutta ulkomaalaisten kanssa englantia, ja tietysti minulla oli koherentti psykiatrian koulutus. Ja erittäin kyyninen mielenlaatu. Tämän unen voisi kai laskea painajaiseksi, vaikkei siinä tapahtunut mitään väkivaltaista - mutta oli selvää, että taustalla kummitteli koko ajan tieto tuomion lopullisuudesta ja siitä, että joutuisin illaksi palaamaan vankilaan. Sitä iltaa ei kuitenkaan unessa tullut.

En kuulu ihmisiin, joiden mielestä unia pitäisi hirveästi yrittää tulkita. Se johtaisi vain päälle liimattuihin selityksiin ja sepityksiin. Unet ovat unia; epäilemättä myös viestejä minulta minulle, mutta jos niillä ylipäätään olisi valve-elämään sovellettavia merkityksiä, sellaiset tulisivat myöhemmin kun ovat tullakseen. No, yhdessä suhteessa unista on hyötyä: taiteessa. Jos alitajunta on tehnyt öisin töitä maailmoja luodakseen, niin sitä voi toki valveilla jatkaa, ja tällöin voi jotain mielenkiintoista kehkeytyäkin.