Lähdettiin Taourirtin kaakkoispuolella sijainneesta wadista ajamaan edelleen kaakkoon kohti Zagoraa ja pysähdyttiin Agdzissa pizzeriaan, jossa pizza kuitenkin osoittautui törkeän kalliiksi. Ylitimme lohduttoman kuivia Antiatlaksen vuoria. Zagorassa katseltiin tätä valtavaa taatelipalmujen keskittymää, muttei pysähdytty vielä sinne vaan jatkettiin kaakkoa kohti Saharaan. Draan keidaslaakso muodostaa nauhana vihreän vyöhykkeen, joka tunkeutuu muuten kuiville alueille ja päättyy lopulta Saharaan. Olin täällä myös vuonna 2003, jolloin kävin aina etäisimmissä paikoissa, joihin pääsee ylittämättä vahingossa kiistanalaista rajaa Algeriaan.
Matkalla äkkäsimme aavikolla puhelintolpan päältä jotain pikkulintua repivän berberihaukan, jota saimme katsella melko kauan ja valokuvatakin rauhassa. Muuten aavikolla näkyi lähinnä tyyppilintuja, kalottitaskuja ja aavikkokiuruja, wadeissa aavikkotulkkuja. Beduiinien leireissä viihtyvät aavikkovarpuset, mutta itse Draan laakso on yhtä täynnä tavallisia varpusia. Kyyhkyissä riittää, sillä pulujen lisäksi niin turkinkyyhky, palmukyyhky kuin turturikyyhkykin ovat Draan laakson palmulehdoissa tavattoman yleisiä.
Tamegroutessa tiedustelimme taiteilijaparin omistamaksi mainitulla majatalolla, mutta se olikin muuttunut aavemajataloksi – oli suljettu, myynnissä, hiekkadyynit olivat tunkeutuneet kompleksin sisään ja siellä oli vain vartija, joka pyysi meitä teelle. Jatkoimme uuden vuoriharjanteen yli ja saavuimme viimeiseen vehreään osaan Draan laaksoa, Tagouniten laitamille. Löysimme sieltä majatalokyltin ja koska jo hämärsi, ajoimme sinne. Löysimme Tagouniten läheltä Aït Isfoulista viihtyisän ja ystävällisen paikan, jossa hinnatkin olivat kohdallaan.
Savimuurilla istui minervanpöllö, joka näin hämärän laskeutuessa oli lähtenyt liikkeelle, ja siitä saatiin paljon valokuvia. Kun se lähti partnereineen liikkeelle, bulbulit villiintyivät. Olimme Saharan laidalla, hiekkadyyneillä, ympärillä taatelipalmuja ja jotain tupasvillan näköistä heinää. Kun avasin huoneemme oven, sisään ryntäsi iso arolukki. Jaoimme huoneemme kyläsirkun kanssa, joka istui kylpyhuoneen oven päällä tullessamme ja vietti siinä koko yönsä. Aamulla se sirkutti pari kertaa ja lähti sitten kylpyhuoneen ikkunan kautta ulos päivisiin askareisiinsa. Saimme majatalossa hyvän illallisen (tajinea taas), joimme Sahari-punaviiniä ja keskustelimme majatalon väen kanssa berberikielten diversiteetistä ja muista henkevistä aiheista.
Päivällä löysin keitaalta muitakin eksoottisia lintuja kuin elämöivät bulbulit: mm. mustarastaita ja viherpeippoja. Siellä oli myös ruostepyrstöjä ja runsaasti kyyhkyjä. Mietin, mahtavatko kyyhkyt olla taatelien alkuperäisiä levittäjiä. Mikä tahansa lintu ei taateleita niele. Syötyämme vielä lounaaksi varrasta majatalossa, lähdimme takaisin luoteeseen, ajaen kohti Warzazatia ja edelleen Korkean-Atlaksen vuorille Tizi-n-Tichkan korkealla sijaitsevaan solaan. Siellä riehui kulkukoiria ja huuteli illalla minervanpöllö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti