Seuraavana päivänä jatkoimme ajamista Tizi-n-Tichkasta Ourika-joen laaksoon ja sieltä kiipesimme tietä ylös Marokon korkeimman vuoren Toubkalin kupeessa sijaitsevaan Oukaïmedeniin, joka sekin on talvisin hiihtokeskus. Oukaïmedeniin noustessa alppinaakat leijailivat parvina ympärillämme ja kaikenlaisten helyjen, kivien ja fossiilien myyjät kärkkyivät jokaisessa serpentiinitien mutkassa turisteja. Tunturikiurut laulelivat ylätasangolla.
Oukaïmedenin rinteiden niityiltä ei kuitenkaan löytynyt tutkimushankkeen kohdelajia ja vasta pitkän kökkimisen ja palelemisen jälkeen havaittiin, että kyseinen laji olikin läsnä vasta toukkina. Laskeuduimme illalla ukonilman tieltä alas laaksoon ja käännyimme Setti Fatimaan johtavalle tielle, joka seurasi Ourikan kapeaa rotkolaaksoa. Melkein koko sormilaakso oli tiheään asuttu ja joenvarsi täynnä ravintoloita ja kahviloita. Löysimme viimein hiljaisen paikan, johon asetuimme yöksi leiriin.
Saimme olla rauhassa Setti Fatiman laaksossa varsin pitkään puoleenpäivään, ennen kuin ensimmäiset matkamuistojen ja ravintoloiden tarjoajat ilmaantuivat meitä häiritsemään. Lähdimme kylään kahville ja tajinelle yhteen lukuisista ravintoloista ja nousimme sitten taas Oukaïmedeniin, jossa työ jatkui. Kävimme myös vuorten huipuilla, jossa oli sepelleppälintuja, mustaleppälintuja, sinirastas, kivikkorastas sekä kisailevia pikkukotkia. Leppäkerttuja ja pimikkökuoriaisia oli runsaasti huipuillakin; siellä myös lenteli keltaperhosia ja naurisperhosia. Illaksi laskeuduimme taas Setti Fatiman sormilaaksoon ja ajoimme sen päähän, jossa oli vesiputouksilla täysi markkinahumu päällä. Löysimme palatessa hiljaisen paikan ja leiriydyimme. Yöllä laaksossa lenteli valtoimenaan valtavan kokoisia marokkolaisia poppelikiitäjiä.
Lähdimme aamulla ajamaan Setti Fatimasta kohti Marrakeshia, jossa tie vei kaupungin uuden osan läpi. Jatkoimme sitten moottoritielle kohti Casablancaa, tarkoituksena majoittua johonkin hotelliin viimeiseksi Marokon yöksemme, suhteellisen lähelle Casablancan lentokenttää muttei liian ruuhkaiselle alueelle. Valinta osui Settatin kaupunkiin, josta löysimme pienen ajelun jälkeen hotelli Bel Airin. Kävimme suihkussa ja nettikahvilassa. Settat ei ole millään muotoa turistikaupunki, joten siellä kukaan ei tullut myymään mitään, pyytämään ylihintoja tai ahdistelemaan. Kuinka virkistävää!
Seuraavana päivänä koitti lähtö Marokosta. Ajoimme Casablancan lentokentälle, hoidimme muodollisuudet ja auton palautuksen ja lensimme Barcelonaan. Sinne ehdimme hyvissä ajoin päivällä, joten saimme viettää pitkän illan aamuyön tunteihin asti tuossa viehättävässä kulttuurin ja biletyksen keskuksessa, Katalonian pääkaupungissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti