Alkukeväisiä asioita

Brysselissäkin kevät on Suomea kuukautta pidemmällä. Aurinko paistoi, terassit ovat auenneet, peukaloiset lauloivat ja kauluskaijat lentelivät parvittain kirkuen puistoissa. Vasta illan tullen ja auringon laskettua tuli talvinen kylmyys takaisin.

Geneven ja Brysselin välissä ehdin käväistä viettämässä yhden viikonlopun Suomessa. Olin ystäväin kutsusta käärmenäyttelyssä, jossa mustamamba oli muninut, ja siellä oli lukuisien matelijoiden lisäksi myös vilkas hopeasarvinokka - laji, josta olen villinä ottanut joitain erinomaisia kuvia Etiopiassa: esimerkiksi tässä, tässä ja tässä. Näyttelyssä oli myös varsin näyttäviä varaaneja, joita niitäkin olen päässyt kuvaamaan luonnossa: tässä thaimaalainen valioyksilö ja tässä australialainen.

Kävin myös kahden Suomessa olevan syyrialaisen ystäväni syntymäpäivillä, joka venyi aamutunneille, sillä olihan kaksoisjuhlinnan lisäksi myös kurdien, persialaisten, azerien, afgaanien ja keskiaasialaisten juhlima uusivuosi, newroz, sekin ovella. Ikävä kyllä Syyriassa newrozia tuskin tänä vuonna juhlitaan, sillä roistohallinto jatkaa verilöylyä omaa kansaansa vastaan, pommittaen ja puhdistaen ihmisistä mm. Idlibiä ja Qusayria. Pakolaiset virtaavat Turkkiin ja Libanoniin.

Brysselistä Helsinkiin palattuani havaitsin koittaneen sen kevään alkamisesta kertovan ajan, jolloin tuntemattomat ryhtyvät kyselemään minulta sekalaisia asioita. Eilen vastaani tuli kotikorttelini kulmalla ensin paljastavasti hymyilevä poika, jonka kasvonpiirteistä olisin arvioinut Libanonin šiiaksi tai palestiinalaiseksi, ja hänen perässään kaksi kikattavaa teinityttöä, jotka lähestyivät minua ja selittivät juuri ihastuneensa juutalaiseen poikaan, minkä vuoksi halusivat tietää, että oliko totta, että juutalaisilla on Amerikassa paljon rahaa ja tuotantoyhtiöitä Hollywoodissa. Molemmilla tytöillä oli pupillit mustat ja isot kuin minkeillä ja muutenkin puhuivat sekavia.

Seuraavaksi tänään kaksi ruotsalaista tätiä profiloi minut sopivaksi kohdehenkilöksi tiedustellakseen tietä hotelli Arthuriin. Sitä varten he olivat kuitenkin tulleet aivan liian kauas keskustasta, Pitkänsillan toiselle puolelle.