Turkista Tunisiin

Lähdin syyrialaisen ystäväni kanssa tutustumaan arabikevään alkulähteisiin ja kuulemaan tunisialaisten itsensä suusta, missä Tunisiassa mennään. Matkan varrella kävimme Istanbulissa. Kontaktillemme Istanbulissa oli sattunut saapumisyönämme erityisen rankka työrupeama, minkä vuoksi majoituimme aksaraylaiseen hotelliin.

Hotellin naapurissa olevassa kaupassa satuimme kuulemaan asiakkaina olevien nuortenmiesten aksentista, että ovat syyrialaisia, ja heti perään törmäsimme heihin hotellimme aulassa. Kävi ilmi, että he olivat syyrialaisia, muutama Damaskoksesta ja yksi Latakiasta. He olivat koulutettua väkeä, juuri niitä jotka ovat olleet Assadin koneiston ykköskohteina kaupunkien puhdistuksissa.

Suuri osa Syyrian tulevaisuuden toivoista on joutunut lähtemään maasta - jos vain on pystynyt, ja jos perheellä on ollut riittävästi rahaa lahjomaan heidät ulos. Nuoret aikuiset eivät tällä hetkellä voi matkustaa Syyriasta ulos ja laittomat maarajojen ylitykset ovat vaarallisia, sillä hallituksen militiat ampuvat tavattaessa kaikki tietynlaisen profiilin omaavat ihmiset, kuten yliopisto-opiskelijat. Latakiassa ja koko rannikkoalueella käynnissä on ollut syksystä lähtien käytännössä etninen puhdistus, jossa alawiittien militiat hyökkäävät ei-alawiittien ja etenkin sunnien kaupunginosia ja kyliä vastaan, pyrkien puhdistamaan rannikon sunnalaisesta enemmistöstään ja etenkin profiililtaan opposition kannattajiksi sopivista nuorista miehistä.

Suurin osa näistä Syyrian pakolaisista ei tule huomioiduiksi missään tilastoissa, sillä he eivät mene leireille eivätkä YK:n puheille, vaan yrittävät parhaansa mukaan joko majoittua ulkomailla olevien sukulaistensa tai kontaktiensa luo, turvataloihin tai kuten nämä nuoret, halpoihin hotelleihin. Antiokian ja Kilisin leireillä on lähinnä Jisr ash-Shugurista ja lähialueilta olevaa maalaisväestöä, vanhuksia, naisia ja lapsia, joskin yksi leiri on erityisesti loikanneiden sotilaiden käytössä. Nuoret ja aktivistit eivät halua leireille vaan käyttävät omia ja perheidensä viimeisiä säästöjä sijoittuakseen sinne, missä voi tehdä jotain Syyrian hyväksi.

Istanbul on sellainen kaupunki. Eilen pidettiin Istanbulissa järjestyksessä toinen Syyrian kansan ystävien huippukokous. Tuntui muutenkin, että kaupungissa vilisi syyrialaisia ja pohjoisafrikkalaisia. Istanbul, kuten koko Turkki, on osoittanut poikkeuksellista sympatiaa ja vieraanvaraisuutta syyrialaisille. Tuntuu, että turkkilaiset ovat aidosti ottaneet Syyrian kansan asian omakseen. Monia ratikka- ja metroasemia korostivat julisteet, joissa julistettiin solidaarisuutta Syyrian kansalle ja haettiin lahjoituksia humanitääriseen apuun.

Ylipäätään turkkilaiset ovat alkaneet nähdä Lähi-idän aivan erilaisin silmin kuin ennen, jolloin he usein katsoivat arabeja nenänvartta pitkin ja halusivat vain Eurooppaan. Kun Eurooppa on vuosikymmenet katsellut Turkkia nenänvartta pitkin ja osoittanut lähinnä petollisuutta ja arvostuksen puutetta, tuloksena ei pelkästään Turkin hallitus vaan turkkilaiset kansana ovat kääntäneet katseensa Lähi-itään ja löytäneet aivan uudella tavalla Osmanivaltakunnan perintönsä. Arabikevät on ollut tässä erityisen ratkaiseva, sillä se on muuttanut dramaattisesti ihmisten käsityksiä arabimaiden yhteiskunnista ja tulevaisuudesta.

Tunisiin saapuessamme näimme ensimmäistä kertaa jasmiinivallankumouksen jälkeen paikkoja, joissa kaikki tapahtui: entisen valtapuolueen rakennuksia ja mielenosoitusten aukioita. Syyrialainen ystäväni on näyttelijä ja monilahjakas runoilija-taiteilija-dokumentaristi, kuten koko perheensä, ja meidät vastaanottanut tunisialainen on puolestaan ohjaaja ja valokuvaaja. Hän totesi, että vaikka monet vallankumouksen vaatimista asioista eivät ole edelleenkään toteutuneet, yksi asia on selvästi muuttunut: pelko on poissa. Ihmiset puhuvat ja tekevät nyt mitä haluavat, pukeutuvat miten haluavat. Yhden aukion laidalla oleva puisto on nyt Ihmisoikeuksien puisto ja siellä vapautuneet nuoretparit harjoittivat ihmisoikeuksiaan romanttisen halailun ja pussailun merkeissä.

Istuimme Café L'Universissä, joka on yksi Habib Bourguiban bulevardin lukuisista kahvilaterasseista, ja tapasimme virtana Tunisin tunnettuja boheemeja, taiteilijoita, kirjailijoita, elokuvaihmisiä, toimittajia... Oli ilmeistä, että kontaktimme tuntee täällä kaikki. Muutenkin tuntuu, että Tunis on nyt "se paikka", sillä tapasin sattumalta ravintolassa viimeksi Beirutissa tapaamani kaksi kirjaa kirjoittaneen amerikkalaistoimittajan, ja omassa hotellissamme taas tuli vastaan Libyaan menossa olevia norjalaisia ja sieltä tulossa olevia brittejä, toimittajia ja valokuvaajia.

Suurimmaksi puolueeksi noussut islamistipuolue an-Nahdha ei ole lisännyt islamilaista konservatiivisuutta pääkaupungissa, vaan pikemminkin päinvastoin, nuoriso on pitänyt tiukasti kiinni sekulaarista elämäntavastaan. On kuin kaikki boheemit, rokkarit ja hipsterit olisivat arabikevään myötä puhjenneet kukkaan ja täyttäneet kahvilat ja kadut. Nahdha ei ollut saanut läpi aluksi ajamaansa islamilaista lainsäädäntöä ja huolimatta suurimman puolueen asemastaan Tunisian uusi perustuslaki määrittelee maan sekulaariksi tasavallaksi. Varjopuolena Nahdhan liberaalisuudesta on ollut jyrkimmän linjan islamistien, joita usein yleistäen niputetaan salafilaisiksi, irtisanoutuminen Nahdhasta. Tunisiassa pelätään, että osa salafilaisten sirpaleryhmistä pyrkii väkivaltaan, esimerkiksi terrori-iskuihin.

Verrattuna Irakiin, Egyptiin ja Syyriaan Tunisia on uskonnollisesti huomattavan yhtenäinen. Melkein koko väestö on sunnimuslimeja. Uskonnollisista vähemmistöistä aktiivisin on ollut Tunisian pieni juutalaisväestö, joka puolestaan oli aktiivisesti mukana jasmiinivallankumouksessa, joten kukaan ei heidän lojaalisuuttaan vallankumoukselle aseta kyseenalaiseksi. Etnisesti maa on hieman kirjavampi, sillä osa väestöstä on berberejä.

Vietimme iltaa syömällä kalaa ja juomalla tunisialaisia viinejä, ensin Tunisissa, mutta sitten lähdimme viiden hengen kesken herätematkalle Hammametiin. Siellä juotiin lisää viinejä, katseltiin öistä merta ja laulettiin arabialaisen runouden helmiä rakkaudesta, kaipauksesta ja muusta, sekä tietysti puhuttiin loputtomasti kulttuuria ja politiikkaa, vallankumouksista ja paljon muustakin mitä alueella on tekeillä. Tunisialaisten solidaarisuus Syyrian oppositiota kohtaan on liikuttavaa. Nämäkin olivat ottaneet tavaksi tervehtiä toisiaan ja muita "häivy Bashar" (yalla erhal ya Bashar) -iskulauseella.